Jos jotain lapsuudessani saisin muuttaa, pyytäisin sisarusta.

Kummallista. Outoa. Tämän kirjoituksen myötä tajuan, että vaikka minulla on ollut ala-asteella samaan aikaa jopa 2 sisarusta, ei minulla ole yhtään muistikuvaa heistä koulussa. vaikka koulu ei ollut iso. Ei mitään muistikuvaa oleko koskaan sisariani koulussa nähnytkään.

Minulla onneksi on toisenlainen kokemus. Asuin myös äitini kanssa kahdestaan sillä isäni ei koskaan elämässämme ollut mukana.



Olen ollut aina todella onnellinen siitä että meitä oli juuri "me kaksi" enkä ole koskaan kaivannut sisarusta. Nyt minulla on yksi lapsi eikä toista ole missään nimessä suunnitteilla. Olenhan itse ollut aina erittäin onnellinen ainoan lapsen "statuksestani".



Näin me ihmiset voimme olla erilaisia. :)

ja vielä yksi serkku, mutta se mitä olisin kaivannut oli kaveri.

Olin yksinäinen ja koulukiusattu.

ja lapsena harmittelin että meitä oli niin monta. ja samoin nyt aikuisena. lasteni mummo ei edes tiedä minkä ikäisiä lapseni ovat.

Kummallista. Outoa. Tämän kirjoituksen myötä tajuan, että vaikka minulla on ollut ala-asteella samaan aikaa jopa 2 sisarusta, ei minulla ole yhtään muistikuvaa heistä koulussa. vaikka koulu ei ollut iso. Ei mitään muistikuvaa oleko koskaan sisariani koulussa nähnytkään.

Elelemme kahdestaan ja alkaa ikäkin tulemaan pian vastaan. Olen jo miettinyt jo että hankkiudun raskaaksi sitten vaikka hedelmöityshoidoilla.

....omien lastensa kautta.



Eiväthän ne omat haaveet ja toiveet välttämättä mene ollenkaan yksiin omien lasten haaveiden ja toiveiden kanssa.



Ehkä vanhempi lapsistasi joskus aikuisena kirjoittaa aaveeta vastaavalle (miesten) palstalle että jos hän jotain lapsuudestansä saisi muuttaa hän pyytäisi että äiti ei olisi pakolla tehnyt toista lasta jonkun uuden miehen kanssa vaan että hän olisi saanut elää äidin kanssa rauhassa kahden.

Minäkin haluaisin sisarukseen, kuten 99 prossaa ainoista lapsista

Minulla on kolme sisarusta mutta ystäväpiirissäni on useampi ainoa lapsi jonka tunnen erittäin hyvin pienestä pitäen. Yksikään heistä ei ole toivonut sisarusta edes aikuisena ja monella on nyt aikuisena vain yksi lapsi juuri siksi että oma ainoana lapsena oleminen on ollut niin positiivinen juttu.

Tässä taisi taas olla feikki ainoalapsi kirjoittelemassa ja parantamassa omaa fiilistään siitä miksi oli "pakko" tehdä 2-3 lasta. :-D

Minulla on yksi sisko josta ei ole ollut minulle mitään iloa

Kummallista. Outoa. Tämän kirjoituksen myötä tajuan, että vaikka minulla on ollut ala-asteella samaan aikaa jopa 2 sisarusta, ei minulla ole yhtään muistikuvaa heistä koulussa. vaikka koulu ei ollut iso. Ei mitään muistikuvaa oleko koskaan sisariani koulussa nähnytkään.

Ei mitään hajua mitä minun 2v. vanhempi veli ja 4v. vanhempi sisko teki ala-asteella. En ole asiaa edes ennen ajatellut mutta tosiaan aika jännää että heidän tekemisiä ei tullut yhtään seurattua.

Kun esikoisesta 5-vuotiaana tuli isoveli, hän oli niin onnessaan, että ei malttanut pitää näppejään erossa vauvasta, eikä muuten taaperostakaan. Nyt on pojilla 5 vuotta ikäeroa, mutta silti sanovat olevansa parhaita kavereita :)



Surullista ehkä elää lapsuuttaan näin uusiksi, mutta niin se on. Enkä väitä että minun murheeni on järkyttävä, ei kai tämä mikään kisa ollut? Mulle tämä vaan oli se asia, minkä takia menin tippa silmässä harva se yö nukkumaan.



ap

olen reilusti yli 30 v.

Minulla on siskopuoli, mutta kun ikäeroa on yli 20 v, niin se ei ole sama asia.



Joten ap ymmärrän sinua oikein hyvin! Minulla on kaksi lasta, koska parasta mitä lapselle voi antaa on ainakin yksi sisarus ja rakastava perhe.

Tahtoisit varmasti sisaruksen mutta entä jos se sisarus syntyisi esim. vaikeavammaisena tai luonteeltaan ns. huonona? Olisiko vielä kivaa, jos tämä sama sisarus veisi vanhemmiltasi kaiken huomion, yrittäisi käydä sinuun käsiksi (ja myöhemmin väittää sinun tehneen niin ensin)..? Ei. Ärsyttää tuollaiset aikuiset vinkujat ja valittajat, jotka haikailevat jotain menneisyyden juttua ja maalailevat ruusunpunaisia kuvitelmia siitä mitä se arki olisi voinut olla!! Get real!