Onko 3-4 lapsen äitejä jotka ovat hyväkuntoisia
ja normaalipainoisia. Itselläni kolmas tulossa ja olen aina ollut kohtuullisen hyvässä kunnossa. Jännittää vain kohdunlaskeuma, virtsankarkailu, vatsamakkarat, kilot. Tulevatko nyt jäädäkseen?
Onko olemassa timmejä äitejä näin monen lapsen jälkeen? Kertokaa vinkkinne, jakakaa salaisuutenne :)
Onko toivoa ?!
Kommentit (19)
kyllä nämä leikkaukset vielä suomessakin yleistyy. Kannattaa jättää elämäntavat ja liikunta sikseen ja suunnata veitsen alle!
lapset 6v,5v ja 1v. suht normaali painoinen, vatsa röllöttää ja kiloja tullut yli 10kg kolmen lapsen jälkeen, tissit kutistunut, raskausarpia.... ei virtsankarkailua tms. mulla vaikuttaa kotiäitiys siihen etten laihdu kun jääkaappi on kokoajan vieressä!
165cm ja 60kg. en liiku yhtään ja syön mitä haluan.Käyn täyspäivätöissä eli aikaa ei hirveesti jää itselle.
Mahassa ei ole juurikaan ylimääräistä, mutta selluliittiä on reisissä ja pepussa. Voin käyttää silti kaikkia vaatteita mitä haluan. Tissit sentään ei roiku kun ovat A75 kokoa.
Olen 32 vuotta.
Kolme lasta, kokopäivätyö ja kunto urheiluopistolla tehdyn mattotestin perusteella (sama jota käytetään ammattilaisurheilijoilla) ERINOMAINEN :) Tästä kiitos kuuluu reilun 10 km:n työmatkalleni, jonka liikun kesät talvet pyöräillen, juosten tai rullaluistellen. Lisäksi käyn kerran, joskun kaksi kertaa viikossa salilla.
Tietenkään tämä työmatkaliikunta ei olisi mahdollista ilman kultaista miestäni, joka hoitaa lasten kuljetukset aamuin illoin :)
Aamutreeni vaatii myös siinä mielessä järjestelyjä, että töissä on käytävä suihkussa heti sinne saavuttua ja pidetettävä jonkunlaista vaatevarastoa, "työmatkavaatteissa" ei voi koko päivää olla :D
Kroppa ei ole mikään supertimmi koska rakastan herkkuja ja syön niitä (hyvällä omallatunnolla) päivittäin. Liikunta pitää kuitenkin mielen virkeänä ja hyvä fyysinen kunto auttaa jaksamaan henkisestikin enemmän.
Paino on noussut raskauksien myötä, mutta viimeisen raskauden jälkeen olen aloittanut spinnigin ja kesäisin pyöräilyn, saanut jalkoihin lihasvoimaa ja kestävyyttä niin etten hengästy, ihan helpolla. Saan nautintoa siitä että pääsen hikoilemaan, enkä turhaan pohdi niitä ylimääräisiä kiloja. Joskus kun turhamaisuus iskee haluaisin olla kuin 15 vuotta sitten ja tiputtaa 19kg, mutta silti mä näytän peilissä hyvältä, täyteläiseltä.
Lantiopohjan lihakset eivät ole enää yhtä vahvat kuin silloin ennen raskauksia, ratsastusharratuksen jälkeen. Mutta karkailua ei kuitenkaan ole. Ja seksi on aina vaan parempaa jokaisen synnytyksen jälkeen ;) Selvästi luonnon keino kertoa että lasten saaminen kannattaa!
Siis pudottaa 10kg, jotta olisin kuin ennen ;) Mutta siis nytkin ihan ok.
Paino on noussut raskauksien myötä, mutta viimeisen raskauden jälkeen olen aloittanut spinnigin ja kesäisin pyöräilyn, saanut jalkoihin lihasvoimaa ja kestävyyttä niin etten hengästy, ihan helpolla. Saan nautintoa siitä että pääsen hikoilemaan, enkä turhaan pohdi niitä ylimääräisiä kiloja. Joskus kun turhamaisuus iskee haluaisin olla kuin 15 vuotta sitten ja tiputtaa 19kg, mutta silti mä näytän peilissä hyvältä, täyteläiseltä.
Lantiopohjan lihakset eivät ole enää yhtä vahvat kuin silloin ennen raskauksia, ratsastusharratuksen jälkeen. Mutta karkailua ei kuitenkaan ole. Ja seksi on aina vaan parempaa jokaisen synnytyksen jälkeen ;) Selvästi luonnon keino kertoa että lasten saaminen kannattaa!
Itse tosin en ole kovinkaan timmi, vaan ihan normaali. Ei ole virtsankarkailua tms, mutta vatsa kyllä löllöttää, koska olen laiska liikkuja. Tunnen kyllä monta itseäni vanhempaa monen lapsen äitiä, jotka on tosi timmejä! Riippuu siitä, onko himoliikkuja vai ei. Ja tietty geeneistä (lucky me!).
parhaat liikuntavinkit tämän kaliiberin mammoille, kiitos!
samat neuvot kuin kaikille muillekin. Kun liikutte tarpeeksi (ihan mikä laji vain) verrattuna syömiseenne niin pysytte kuosissa. Unohtakaa vippaskonstit
muka takaisin neljän raskauden jälkeen? Voiko saada vielä edustuskelpoisen vatsan?
Olen noin 40, neljän lapsen äiti, käyn kokopäivätöissä (vaativa asiantuntijatyö), painoindeksi normaalialueella, pystyn juoksemaan 10 km ja koen voivani hyvin. Vatsanahka kyllä on löysä enkä minihametta käyttäisi, mutta kaikkea ei voi saada ;)
Omassa elämässäni perusta on henkinen hyvinvointi. Fyysisestä voinnista taas - en ikinä tingi unesta (lapset siis eivät enää valvota). Liikun säännöllisesti, mutten harrasta mitään aikaan tai menemiseen sidottua vaan jumppaan kotona, poljen kuntopyörää tai lähden kotiovelta juoksemaan. Syön perusruokaa, mutta vain vähän perunaa, pastaa, riisiä tai leipää, enkä lainkaan mitään lihaa, kalaa kyllä. Juon runsaasti, mutta alkoholin kohtuullisesti.
En kovasti pngota elintapojeni kanssa, eikä siksi juuri tarvitse ottaa morkkiksiakaan.
nimenomaan syöminen on kaiken a ja o. Vuorokaudessa ei riitä tunnit liikkumiseen, jos kaksin käsin ahtaa ruokaa suuhunsa. Eli perinteinen lautasmalli käyttöön ja herkut minimiin. Sillä pysyy kuosissa. Asiaa voi vielä helpottaa liikkumisella.
Olen mielestäni hyväkuntoinen ja aika timmissä kunnossa. Vatsassa on hiukan ylimääräistä, varmaan lähtisi jos oikein tiukalle dieetille ryhtyisin mutta on siinä varmaan vähän ylimääräistä nahkaakin ja vatsalihakset ei ole koskaan täysin palautuneet raskauksista. Mutta muuten olen lihaksikas ja minihamettakin voin huoletta käyttää.
Liikun viitisen kertaa viikossa, juoksukilometrejä tulee semmoinen 20-30 ja kaksi kertaa viikossa käyn bodypumpissa tai salilla että tulee lihaksiakin treenattua. Pyrin nostelemaan mahdollisimman isoja painoja.
ikää melkein 40, lapsia 3, pituutta 160 ja painoa 52. Luulin vuosikaudet, että toi ylimääräinen mun vatsassa ja jenkkakahvoissa on ylimääräistä nahkaa. No nyt pari kuukautta karpattuani, ne "nahat" on kadonneet :) Kunnosta en taas puhu mitään. Lihaksisto luonnostaan vahva ja jäntevä, aerobinen voisi olla paljon parempi.
Keksit, herkut yms. turha pois, karkkia pari kertaa viikossa. Ruoka-annosten koon pienentäminen. Lisäksi aloin korvata satunnaisesti lounaita/päivällisiä Nutrileteilla, joista minulla on vain hyvää sanottavaa (nälkä pysyy poissa pitkään ja ovat hyvänmakuisia).
On aivan totta, että vuorokauden tunnit eivät riittäisi kuluttamaan niitä kotiäidin kahvien ohessa syötyjä keksejä ja pullia. Ai niin, ja en osta kotiin mitään herkkuja. Omenoita syön nykyään koko ajan ja se helpottaa.
hyväkuntoinen ja normaalipainoinen. Mahan kohdalla on vähän enemmän löysää kun ennen raskauksia, tosin tätä ei kukaan ulkopuolinen ole huomannut, vain itse tiedän.
Lapset 8v., 1v8kk ja vauva 3kk.
Vatsa jo palautunut liki litteäksi, puolen vuoden sisällä varmasti on ihan kuin ennenkin. Olen 176cm pitkä ja painoa tällä hetkellä tasan 62kg (raskauskiloja vielä pari,kolme jäljellä).
Syön monipuolisesti, liikun paljon ulkona ihan hyötyliikunta mielessä. Ikinä ei ole ongelmia painon kanssa ollut. Ei ole mitään kolotuksia, suonenvetoja, virtsan karkailuja tms. vaivoja havaittu ainakaan vielä.
Kiloja 57-58, pituutta 168,5cm. Ei laihdutuskuureja ikinä, imetys vienyt kaikkien raskauksien kilot pois. Syön jotain herkkua (jäätelö, suklaa tms.) joka päivä/ilta ja muuten säännööllisesti normaalia kotiruokaa, paljon leipää, kasviksia ja hedelmiä...Juon vettä tosi paljon...Vatsa ja muutenkin ihan timmi, mies aina naureskeleekin, että moni luulee varmaan, että todella treenaan itseäni. Raskaudet eivät ole veltostuttaneet masua, vaan rasvaprosentti on tosi pieni...En valitettavasti treenaa, liikunta jää kävelyyn ja arkiliikuntaan. Talvikaudella käyn salsaamassa 1krt/vko. Mulla hyvät geenit suurin syy tähän lopputulokseen, jota moni kadehtii...