Äitini muuttunut käytös, mistä johtuu??

Onko rahaa? Kaikki nuo maksaa

Masennus, yksinäisyys? Elämänhalun kadottaminen?

Jos elämän sisältö on kovin kutistunut, ei ole ihme että elämänhalu alkaa hiipua.

Onko esim.koronan pelkoa?

Alkava muistisairaus ?

Ei ole tarkoitus loukata mutta aiemmin käytetty termi on mökkihöperyys. Tuttu ilmiö lähes kaikille ikääntyvän äidin kanssa toimiville. Puoliväkisin on ihminen vietävä ulos turvallisesta kodistaan.

Ikääntyvän ihmisen "reviiri" ja kokemus halukkuuden tarve taitaa luontaisesti ihan kaventua. Toki täällä mainittu muistisairaus vaikutti oman - jopa keskimääräistä ikäisekseen aktiivisemman - mummoni menohaluihin. Ennen hän luontaisesti paljon pyöräili, kävi kirkossa ja konserteissa, kuntosalilla tai vesijumpassa sekä auttoi ikääntyneitä ihmisiä.

Muistisairaus alkoi näkymään erityisesti siinä, ettei yhdistänyt enää muuttuvan kaupungin tuttuja kadunkulmia. En tiennyt, missä oli tai väitti tietävänsä tilanteessa, missä epäilykset oli ihan eri paikassa kaupunkia.

Siis äitisi käytös on muuttunut sua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus loukata mutta aiemmin käytetty termi on mökkihöperyys. Tuttu ilmiö lähes kaikille ikääntyvän äidin kanssa toimiville. Puoliväkisin on ihminen vietävä ulos turvallisesta kodistaan.

Tää on totta. Mä olen mökkihöperö ja aikuiset tyttäret vie mut välillä puoliväkisin ostoksille. Onhan se mukavaa vaihtelua mutta jotenkin voimia vievää ja liika hälinä ärsyttää.

Jos hän on tyytyväinen oloonsa omassa kodissaan, niin miksi huolestut. Kai hän nyt sentään ulkoilee, käy kaupassa, joutuu hoitamaan asioita, ettei nyt sentään ihan neljän seinän sisään ole juuttunut.

Alkava muistisairaus voi oireilla noin. Jos äitisi on itse huomannut, ettei muisti toimi niin kuin ennen, hän voi vältellä "ihmisten ilmoille" lähtemistä, ettei kukaan huomaisi muistin heikkenemistä.

Toisekseen on ihan normaalia, ettei vanhemmiten enää jaksa käydä missään samalla tavalla kuin nuorempana. Minä olen alle 60, mutta ajatus ulkomaanmatkasta tuntuu vain uuvuttavalta. Myös koronaepidemia ja tartunnan pelko voi saada välttelemään ihmiskontakteja.

Koronan pelko.

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyvän ihmisen "reviiri" ja kokemus halukkuuden tarve taitaa luontaisesti ihan kaventua. Toki täällä mainittu muistisairaus vaikutti oman - jopa keskimääräistä ikäisekseen aktiivisemman - mummoni menohaluihin. Ennen hän luontaisesti paljon pyöräili, kävi kirkossa ja konserteissa, kuntosalilla tai vesijumpassa sekä auttoi ikääntyneitä ihmisiä.

Muistisairaus alkoi näkymään erityisesti siinä, ettei yhdistänyt enää muuttuvan kaupungin tuttuja kadunkulmia. En tiennyt, missä oli tai väitti tietävänsä tilanteessa, missä epäilykset oli ihan eri paikassa kaupunkia.

Siinä vaiheessa, kun orientoitumisongelma on jo noin iso, ei enää olla muistisairauden alkuvaiheessa.

t. vanhainkodintäti

Olisi varmaan fiksumpaa välillä antaa diagnoosit lääkäreiden tehtäväksi.

Ilmeisesti monet luulee, että tämä palsta on joku kansalaisen tietolaari, josta voi kysyä kaikkea mahdollista ja asiantuntijat vastaavat.

Monet tietysti saavat apua samoja kokeneilta kirjoittajilta, mutta joku kritiikki pitäisi säilyttää.

Minä olen 31-vuotias ja töissä liikunta-alalla, olen terve ja todella hyväkuntoinen, mutta en halua lähteä ulkomaille, sillä en halua sairastaa koronaa siellä.

Serkkuni 25 v, kilpaurheilija, oli koronan takia kuukausi sitten sairaalassa. Samaten kaksi alle 40-vuotiasta työkaveria on ollut tänä syksynä sairaalassa koronan takia. Jos joutuu sairaalaan, olen mieluiten Suomessa silloin. Ja siis saivat vain happea jne. sairaalassa ja ihan siis Suomessa, eli eivät olleet tehohoidossa ym., mutta silti en halua sairastua ulkomailla, joten en mene nyt ulkomaille.

Elän normaalisti muuten, olen koko ajan lähitöissä jne.

Että ihan vain koronan pelko saattaa olla äidilläsi.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarkoitus loukata mutta aiemmin käytetty termi on mökkihöperyys. Tuttu ilmiö lähes kaikille ikääntyvän äidin kanssa toimiville. Puoliväkisin on ihminen vietävä ulos turvallisesta kodistaan.

Tää on totta. Mä olen mökkihöperö ja aikuiset tyttäret vie mut välillä puoliväkisin ostoksille. Onhan se mukavaa vaihtelua mutta jotenkin voimia vievää ja liika hälinä ärsyttää.

Sinulla on hienot tyttäret. Ostosreissujen lisäksi kulttuuripalvelut, kuten teatteri ja elokuvat. Jokin raja on tietysti se, että perheelliset ihmiset ei voi laiminlyödä omaa perhettään. Tosin tuossa vaiheessa se kaikkein ruuhkaisin perhe-elämä on yleensä jo takana ja lapset pärjää omillaan. Mitenköhän tulevaisuudessa kun lapsia hankitaan vasta 35-40 vuotiaina.

Itse höperö mummo yksin asuva on masennus ei ystäviä.minulla on hyvä olla yksin ĺapseni kuvittelee kun en käy missään et hulluksihan tuo tulee.raivostuttavaa kuvittelua voi pysyä mökissään minua ei kiinnosta mulla on hupia eläimet netti tv radio talon työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikääntyvän ihmisen "reviiri" ja kokemus halukkuuden tarve taitaa luontaisesti ihan kaventua. Toki täällä mainittu muistisairaus vaikutti oman - jopa keskimääräistä ikäisekseen aktiivisemman - mummoni menohaluihin. Ennen hän luontaisesti paljon pyöräili, kävi kirkossa ja konserteissa, kuntosalilla tai vesijumpassa sekä auttoi ikääntyneitä ihmisiä.

Muistisairaus alkoi näkymään erityisesti siinä, ettei yhdistänyt enää muuttuvan kaupungin tuttuja kadunkulmia. En tiennyt, missä oli tai väitti tietävänsä tilanteessa, missä epäilykset oli ihan eri paikassa kaupunkia.

Siinä vaiheessa, kun orientoitumisongelma on jo noin iso, ei enää olla muistisairauden alkuvaiheessa.

t. vanhainkodintäti

Esimerkiksi Alzheimerin tauti oireilee alkuvaiheessa juuri eksymisinä ja lähimuistin ongelmina (uusien asioiden mieleenpainaminen ei enää onnistu). Tosin aivoissa on tapahtunut muutoksia jo pitkään, mutta tuossa vaiheessa sairaus alkaa näkyä.

Äitini tuossa iässä alkoi kaivata päästä pois ja niin pääsikin. Masennus .Ikä oli 62 vuotta.Työn ja elämän väsyttämä.Maailman ihanin ihminen. 

Kaipaan joka päivä.Jos olisin tiennyt olisin tehnyt enempi hänen eteen.