Lue keskustelun säännöt.
11-vuotias tyttö, ja ihmisenä olemisen sietämättömyys
30.11.2022 |
Vertaistukea?
Kun mikään ei ole kivaa ja jokainen vaatimus, pyyntö ja kehoitus on ihmisoikeusloukkaus.
Tytöltä vaaditaan samaa kuin sisaruksiltaan, ja tyttö saa samat asiat. Emme toteuta vapaata kasvatusta, vaan ollaan omasta mielestäni normaaleja. Mitä se sitten onkaan.
Tytön on osallistuttava kotitöihin, ja toisaalta hänen annetaan leipoa ja kokata 80% niistä kerroista kun hän pyytää saada tehdä niin. Hänen on tuotava likaiset pyykkinsä kodinhoitohuoneeseen, tyhjennettävä astianpesukone ja vietävä roskat omalla vuorollaan. Likaiset astiat kuuluu tiskikoneeseen.
Suihkussa on käytävä, hampaat pestävä, läksyt täytyy tehdä ja kokeisiin lukea. Soitinta mitä soittaa on harjoiteltava, kun kerran ei halua lopettaakaan (tämä vaihtoehto on annettu hänelle, eikä häntä painosteta).
Mutta. Tyttö ei haluaisi tehdä mitään. Kun jokin asia ei suju, luovuttaa heti. Kun sanon, että kaikkea on harjoiteltava että oppii, hän suuttuu minulle.
Huomaan, että hän hakee rajoja ja haluaa itse päättää elämästään. Mutta tämä on aivan kakkaa välillä, ja yhden lapsen jatkuva valitus ja tiuskiminen pilaa välillä koko perheen fiiliksen. Huomaan, että sisarukset on välillä aivan varpaillaan, ja itselläkin alkaa verenpaine nousta kun huomaan, että on taas sanottava jostain päivänselvästä asiasta josta tietää, että tulee vastapalloon samoin tein.
Kommentit (7)
Eikö kaikki tuon ikäiset ole enemmän tai vähemmän kiittämättömiä mulkvisteja? Esiteini- ja teini-ikään "kuuluu" tietty itsekeskeisyys. Pidätte vain tiukan linjan, niin toivottavasti helpottaa muutamassa vuodessa.
Ehkä tytölle voi myös yrittää valottaa, että hänellä on asiat aika helvetin hyvin. Muutama päivä esim. vapaaehtoisena jossain ruokajakelujonossa voisi tehdä hyvää usemmallekin räkänokalle, iästä riippumatta.
Ja tietenkin on tehtävä selväksi, ettei hänellä ole oikeutta tiuskia jatkuvasti muille perheenjäsenille, vaikka kuinka harmittaisi. On löydettävä muita tapoja purkaa harmistusta. Esimerkillä tietysti opetatte, että muille on puhuttava kauniisti, ja joku seuraamuus on tultava jos tosi epäkunnioittavasti puhuu vanhemmille tai sisaruksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monta kertaa kertonut hänelle, että meillä on talo jossa jokaisella oma huone. Meillä on lämmin ja ruokaa. Kaikilla on mieleinen harrastus. Välillä saa roskaruokaa, joskus käydään ravintolassa. Pääsee uimaan uimahalliin vanhempien kanssa, pääsee joskus elokuviin, joskus kiipeilemään.
Että kaikki ei todellakaan pääse. Puhumattakaan ennen pandemiaa tehdyistä ulkomaanmatkoista, tai viime kesän viikon reissua vuokra-asuntoautolla Lappiin.
En osaa kuvailla, miten mahdoton tyttö on. Hän on oikeastaan synkkyydessään ahdistava. Viime vuonna koulussa haistatteli opettajalleen, nyt käy kuraattorilla. Koska yksi kaverisuhde on ollut myrskyisä ja myrkyllinen, ja koska tytöllä on taipumus vajota "maaennukseen", huomaan itsessäni sen että ahdistun kun on oltava tiukka. Olen silti, mutta tässä maailmantilanteessa taas en itsekään oikein saa sellaista mielenrauhaa mitä tarvitsisin.
Ap
Jos tyttö ei jaksa käydä suihkussa, pestä hampaita eikä tehdä mitään ja on lisäksi poikkeuksellisen vihainen, niin hän on vakavasti masentunut - ei vaikealuonteinen.
Ihan normaalia tuossa iässä, esimurrosikäinenhän tuo on. Meillä oli toisella, tyttärellä, vaikea teini-ikä, eikä ikävuosina 11-16 sitä kyllä saanut osallistumaan yhteenkään kotityöhön. Oli myös ryyppäämään karkaamisia, lintsaamista koulusta ja ties mitä. Ja oli myös suunnattoman ilkeä erityisesti minulle, en ole edes kovin herkkä ihminen mutta tämä onnistui iskemään aina johonkin arkaan paikkaan niin että välillä tuli itkukin. Sen sijaan nuorempi poika oli helppo, hoisi kouluhommat tunnollisesti, piti huoneensa siistinä, ei oikeastaan kapinoinut ollenkaan.
Mutta yllätys kyllä, nyt aikuisena tyttärellä menee hyvin ja elämä on mallillaan, poika jätti sen sijaan yliopiston kesken masennuksen ja paniikkihäiriön takia, ja näidne takia ei ole itsenäistynyt meistä vanhemmista vieläkään. Muutti takaisin kotiin 24-vuotiaana ja lääkkeillä pysyy jotensakin tuskattomana, mutta myös aikaansaamattomana ja ikään kuin haamuna itsestään - aina uppoutuneena vaan puhelimeensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen monta kertaa kertonut hänelle, että meillä on talo jossa jokaisella oma huone. Meillä on lämmin ja ruokaa. Kaikilla on mieleinen harrastus. Välillä saa roskaruokaa, joskus käydään ravintolassa. Pääsee uimaan uimahalliin vanhempien kanssa, pääsee joskus elokuviin, joskus kiipeilemään.
Että kaikki ei todellakaan pääse. Puhumattakaan ennen pandemiaa tehdyistä ulkomaanmatkoista, tai viime kesän viikon reissua vuokra-asuntoautolla Lappiin.
En osaa kuvailla, miten mahdoton tyttö on. Hän on oikeastaan synkkyydessään ahdistava. Viime vuonna koulussa haistatteli opettajalleen, nyt käy kuraattorilla. Koska yksi kaverisuhde on ollut myrskyisä ja myrkyllinen, ja koska tytöllä on taipumus vajota "maaennukseen", huomaan itsessäni sen että ahdistun kun on oltava tiukka. Olen silti, mutta tässä maailmantilanteessa taas en itsekään oikein saa sellaista mielenrauhaa mitä tarvitsisin.
Ap
Mitäpä jos ap löysäisit vähän siitä tiukkuudestasi? Hänellä on nyt sellainen kasvun vaihe, että ottaa koville. Ei hän jaksa nyt sinun vaatimuksiasi ja reagoi niihin puolustamalla itseään tuolla käytöksellä. Esimurrosikäiset ja murrosikäiset on hyvin usein tuollaisia, ei siinä ole mitään epänormaalia. Mutta ei sen ikäisille oikein enää nuo vaatimiset tahdo toimia, vaikka mitä vanhemmat tekisivät. Kaikki pääsee helpommalla, kun jostain harrastussoitinten harjoittelusta ja muusta lopulta turhasta ei ainakaan aleta vääntämään. Harjoittelee jos harjoittelee, jos ei niin ei. Oma vastuunsa.
Etuuksia pois ja selväksi nuorelle, että jos päivänselvät asiat eivät ala sujua luonnostaan valittamatta niin etuuksia menee vielä enemmän pois kunnes järki palaa takaisin päähän. Tehkää nuorelle selväksi ettei hänen mielen mukaan talon säännöt muutu.