Onko teillä perheenjäseniä joita ette kaipaa koskaan?

Olen irtautunut lapsuudenperheestäni asuttuani jo vuosikymmenet satojen kilometrien päässä. Irtautumista on suuresti helpottanut se, että heistä jokainen yksi kerrallaan on haukkunut minut tästä valinnasta. Heillä oli tapana suoltaa omaa pahaa oloaan minun niskaani ja luetella vikojani aina tavatessa. Jos jotain voi ihmetellä, niin sitä. En lähtisi itse kenenkään tapoja, luonteenpiirteitä ja ajatuksia arvioimaan kerran tai kaksi vuodessa tapahtuvien lyhyiden tapaamisten perusteella. "Sinä luulet", "sinä ajattelet" ja "kyllä sinä ajattelet niin" ovat käsittämättömiä lausahduksia kenen tahansa suusta toiselle ihmiselle.

Ei ole siis ikävä.

No jos perinnöt on jaettu ajat sitten vanhempien kuoltua, miksi pitäisi.

Lapsuudenaikaiset roolimallit jääneet joillain päälle. Vaikka akateemisia. 60 vuotiaana dissataan nuorempaa. Kehutaan puolison asemalla. Tungetaan nuorempien kotiin kun halutaan. Sovitaan muuttoapua, olikin veli kännissä muuttopäivänä. Jne.

Puhelinnumerot vaihtoon vain. Hyviä ihmisiä löytyy, muualta.

Juu isäni. Muistin hänen olemassaolonsa tästä ketjusta. 

Juu, äiti.

On, veli.

Yritti viedä multa itsetunnon kokonaan.

Siis todellakin en oikein tiedä mistä olen tänne tullut, tyhjästä kaiketi. En kaipaa ketään millään tavalla. Sitten kun vanhemmista aika jättää ja perintöasiat on hoidettu niin minun puolesta heippa ikuisiksi ajoiksi.

Ydinperheeni ja mummut ja ukit on kuvioissa, mutta on muutamia kaukaisempia tätejä, setiä ja serkkuja joista ei niin väliä. Heiltä tulee kaikennäköistä katkeraa paskaa suoraan päin näköä, niinkuin se minun vikani olisi että ovat pilanneet elämänsä jo ennen kuin synnyin. Kohteliaasti tapaan heitä kyllä esim sukulaisten hautajaisissa, mutta edes sellaisissa tilaisuuksissa eivät vaan osaa olla.

Miespuoliset osat perheestä puolisoineen ja lapsineen on kyllä jääneet tähän kategoriaan itseltäkin. Mitään hyvää sanottavaa en ole heiltä ikinä kuullut. Taitanee osata suoltaa ainoastaan ostoslistaa mitä minun olisi pitänyt hankkia heille ja heidän lapsilleen esim juurikin jouluiksi tai synttärilahjoiksi. Nämäkin lahjalistat  olisi sitten saanut toimittaa miuleuiten vaikka postitse. Ahneet ja kiittämättömät moukat ei vaan jaksa kiinnostaa kun ei enää ole pakko.