Lue keskustelun säännöt.
Vertaistukea puolison mielenterveyden kanssa kamppailevalle
27.11.2022 |
Tilanne on laaja, mutta lyhykäisyydessään:
Meillä oli alusta asti upea suhde. Ensimmäinen suhde jossa ei tarvinnut kyseenalaistaa mitään ja mulle tuli kaikki toivomani kuin tarjottimella. Tuo mies oli hyvällä tavalla jotain aivan muuta kuin kukaan muu.
Koronan aikana tavattiin siis ja suhde muutenkin sitten oli erilaista sen myötä. Paljon yhdessäoloa ja muutenkin omia haasteitaan. Ensimmäinen vuosi oli silti ihanaa kaikin puolin. Toinen vuosi sen sijaan on ollut elävä helvetti tunnepuolella. Yhtäkkiä eräänä päivänä mieheni ilmaisi ettei hänen oo hyvä olla ja suhde tuntuu siltä ettei ole enää mihin tarttua. Tätä puitiin hetken aikaa, mutta emme päätyneet eroon. Jokin aikaa myöhemmin mies alkoi ottaa töistä vapaata enemmän ja yhtenä aamuna murtui kyyneliin sanoen, ettei hänellä ole kaikki hyvin. Tajusin että hän on masentunut, tai muutoin pahasti uuvuksissa henkisesti. Kehotin häntä hakemaan apua ja hän oli yhtä mieltä siitä, että näin on tehtävä.
Miehellä on taustalla menneisyys, jossa on ollut perheväkivaltaa ja tilanteita, joita ei lapsen pitäisi koskaan nähdä. Mieheni sanoin, näitä ei koskaan käsitelty perheen kesken eikä kukaan koskaan huolehtinut jälkikäteen oliko hänellä kaikki hyvin. Tämän jälkeen miehelläni on ollut tyttöystäviä, jotka ovat pettäneet luottamuksen pahasti ja tuottaneet syviä pettymyksiä miehelleni.
Huomasin jo suhteen alussa ettei mieheni ole tottunut käsittelemään tunteitaan ja pahoja asioita vaan sysää ne sivuun ja myllää ne itsekseen oman päänsä sisään. Koskaan tuomatta mitään ulos. Yrityksistäni huolimatta mies ei puhunut tunteistaan, eikä halunnut palata menneitä miettimään missään kohtaa. Eikä tuota ehdottamaani terapiaa koskaan tapahtunut vieläkään.
Nyt hetki sitten mieheni jälleen kertoi, että on pohtinut asioita itsekseen ja hän kokee että hänen kanssaan olo on minulle pahaksi. Hän sanoi ettei näe toivoa pystyä olemaan suhteessa tai edetä naimisiin koskaan, koska on niin sekaisin itsensä kanssa. Hän sanoi haluavansa mun lähtevän omaksi parhaakseni.
Vaikka tuo itsestäni pahalta tuntui, näin miehestäni, että hän kärsii. Hän on koko elämänsä joutunut kasvattamaan itseään yksin, hoitanut asiansa yksin ja tottunut mylläämään päänsä yksin läpi. Ja tässä oltiin. Minut on kasvatettu suurella rakkaudella, ja ymmärtämään olla toisen tukena hyvässä ja pahassa ja antamaan rakkautta toisille. Näin ettei mieheni sitä ole koskaan saanut, vaan hänet on hylätty ja jätetty kaikkeen aina vaan yksin. Se, että hän pyysi minua lähtemään jotta jäisi jälleen yksin huolineen, ei sopinut minulle. Sanoin etten aio häntä kuunnella, vaan aion opettaa hänelle mitä on rakkaus. Että toisen kanssa ei olla vain hyvässä, vaan kärsitään yhdessä myös toisen pahat ja huolet. Haluan auttaa häntä. Hän ei laittanutkaan edes vastaan jäämiselleni, vaan sen sijaan piristyi kuin silmissä. Hän puhuu, mitä ei koskaan ennen ole tehnyt ja hän ei ole yhtä väsynyt. Hän on nyt myös varannut itselleen keskusteluapua ja se on alkamassa juuri. Tiesin, että tuki on se mitä hän tarvitsee, eikä yksinäisyys. Tämä kaikki on toki kuitenkin kuormittavaa vahvasti myös itselleni, ja omalta osaltani myös kärsin tilanteen myötä.
Onko jotain, mitä voin tällaisessa tilanteessa tehdä, jotta auttaisin tilannetta eteenpäin mahdollisimman hyvin ja että olen tukena, mutten kuitenkaan tiellä liialla huomiolla mahdollisesti ym?
Kommentit (6)
En kyllä tiedä mitä sanoa. Itse sairastuin masentuneen miehen kanssa.
Hae jostain tukea itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahtalainen fiilis kirjoituksesta. Jo ennen kuin luin tekstin, halusin tulla sanomaan, että lopeta häiriöisen käytöksen mahdollistaminen, mt-ongelmaisten hyysääjät ovat samaa sakkia kuin alkkisten hyysääjät. Mutta sitten luin, että mies ajattelee sinua ja haluaa uhrautua, ts. että ei halua olla käyttämässä sinua ja että omaksi parhaaksesi sinun kuuluisi jättää hänet. Tämä osoittaa moraalia ja suoraselkaisyyttä. Näen siis teillä toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Kahtalainen fiilis kirjoituksesta. Jo ennen kuin luin tekstin, halusin tulla sanomaan, että lopeta häiriöisen käytöksen mahdollistaminen, mt-ongelmaisten hyysääjät ovat samaa sakkia kuin alkkisten hyysääjät. Mutta sitten luin, että mies ajattelee sinua ja haluaa uhrautua, ts. että ei halua olla käyttämässä sinua ja että omaksi parhaaksesi sinun kuuluisi jättää hänet. Tämä osoittaa moraalia ja suoraselkaisyyttä. Näen siis teillä toivoa.
Kiitos! Itselläni on vahva tarve suojella itseäni ja menneisyydessä olen nähnyt mitä juurikin tuo ongelmaisen ihmisen hyysäys tekee, minkä vuoksi itse en sille tielle lähde. Jos tässä olisi kyse toistuvista ongelmista ilman selitystä niille, niin toki lähtisin pois. En jaksa enkä aio olla kenenkään apupilari vain siksi, että ongelmat jatkuisi taas. Jos mies nimenomaan ei olisi tuonut ilmi hakevansa apua ja tekevänsä asialle jotain, niin asia olisi täysin eri ja tämä olisi ollut tässä. Tiedostan toki senkin, että tämä voi vielä eroonkin päättyä, mikäli tuo pään selvittely miehelle vaikka tekeekin jotain odottamatonta. Mutta haluan nähdä toivoa ja yrittää osaltani saada tuon kuntoon. Surettaa nähdä tuo kaikki lopputulema, mitä rakkauden puute ja hylkääminen on aiheuttanut ihmiseen. Jokainen ansaitsisi kokea rakkauden ja rehellisesti tiedän osaavani sen näyttää vielä paremmin kuin kukaan. Minkä vuoksi en myöskään halunnut eroa ajatella, kun kuvittelin tilanteen ettei hän saisi tarvitsemaansa tukea ja eteen tulisi taas joku joka rikkoo häntä lisää. Minä sitä en tule tekemään, vaan aion yrittää parhaani auttaakseni hänet parempaan.
AP
Voimia sulle . Uskon että ajan kanssa sopiva lääkitys , terveelliset elämäntavat , riittävä lepo ja uni sekä terapia tuovat miehellesi avun . Sinun tärkein tehtävä on hoitaa itseäsi mahdollisimman hyvin . Samalla periaatteella kuin että viisas äiti hoitaa myös itseään . Ota myös omaa aikaa , hoida kuntoasi ja terveyttäsi , nauti luonnosta yksin tai yhdessä miehesi kanssa . Muista näyttää ja purkaa myös omia tunteitasi .
Kannattaa olla yhteydessä oman alueen FinFami-yhdistykseen. Sieltä saat keskustelutukea ja vertaistukea.
Tähän lisään siis tuon, että toki itselleni kausi on vaikea, koska koen väistämättä tulleeni hylätyksi tunnetasolla, vaikka tiedän sen johtuvan tuosta miehen mielenterveyden epätasapainosta ja että sen myötä ihminen ei ajattele yhtä järjellä.
Tuntuu kuin eläisin vieraan ihmisen kanssa ja tämä on rankka osa, vaikka haluankin häntä auttaa. Kaipaan niin kovasti sitä miestä johon tutustuin ja toivon hänen palaavan paremmaksi itsekseen vielä. Tärkeintä olisi saada hänet käsittelemään nuo menneisyyden traumat. Tiedänkin siksi ettei tie ole helppo, mutta en ole ihminen joka pystyy lähtemään tällaisessa tilanteessa. Apua omalta osin silti kaipaan jaksamaan tämän ja neuvot ovat todella tervetulleita!
AP