Mikä sinun mielestä on romanttista?

Kohtelias käytös, silmiin katsominen, hymyily, lahjojen antaminen

En tiedä ,olen romantiikka ajan elänyt jo ohi, kuin rakastumisen.

Romanttinen mies, onko sellaisia maapallolla ylipäänsä. Auringonlasku, tähtitaivas, rantakävely, kesätuuli, aallot, romanttinen sisustustyyli, ruusut joissa ei ole piikkejä käsille, joku tunne, kynttilä, kuutamo.

Kynttilänvalo, poreamme ja kuutamo. Brasilialainen transnainen ottaa minulta suihin, katselen samalla tähtitaivasta, juon hyvää konjakkia ja sytytän kuubalaisen sikarin.

Romanttista on se, että kertoo sanoin tai teoin, että toinen on rakas. Voi olla lempeä ja romanttinen ilta. Lahja, joka on erityinen. Kirjelappu aamulla jääkaapin ovessa, jossa on rakkauden sanoja.

Romanttisuudessa hyvä läsnäoleminen on ensiarvoisen tärkeää romantiikassa. Jos se onnistuu esimerkiksi pariskunnalla, niin siitä on helppo lähteä eteenpäin. Kohteliaisuus, toisen huomioon ottaminen, kivat sanat ja teot, esimerkiksi kuunteleminen, muistaminen mitä toinen on sanonut ja hänen kertomien asioiden kunnioittaminen ovat tärkeitä.

Kävely kuutamossa tai synkkänä syysiltana tai lumisateessa käsi kädessä.

Kahdenkeskinen aika, läsnäolo ja aito halu ilahduttaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Kohtelias käytös, silmiin katsominen, hymyily, lahjojen antaminen

Olen samaa mieltä ensimmäisistä, mutta en tuosta lahjajutusta. En minä ainakaan tarvitse mitään lahjuksia, vaan päinvastoin ne vievät minut kauemmaksi. Arvostan enemmänkin tekoja ja sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtelias käytös, silmiin katsominen, hymyily, lahjojen antaminen

Olen samaa mieltä ensimmäisistä, mutta en tuosta lahjajutusta. En minä ainakaan tarvitse mitään lahjuksia, vaan päinvastoin ne vievät minut kauemmaksi. Arvostan enemmänkin tekoja ja sanoja.

Samaan täällä. Minulla oli joskus poikaystävä, joka toi joka tapaamiseen jonkun lahjan. Hän oletti myös, että minä annan hänelle jonkun lahjan. Alussa se oli ihan mukavaa, mutta siitähän tuli ihan riesa, kun piti keksiä aina minä ihmettä oikein annan ja pojan paketista alkoi tulemaan jo kalliitakin lahjoja. En minä tarvinnut niitä lahjoja, en tarvinnut korvakoruja, en huiveja, en vaatteita, en lahjakortteja, enkä varsinkaan mitään pikkutuhmaa. Se ei ollut romanttista.