Lue keskustelun säännöt.
Pienet lapset ja vuoroasuminen lapsen kannalta
26.11.2022 |
Olemme siis vastikään eronneet ja nuorin lapsista on 3-vuotias. Isällä eikä äidillä kummallakaan ei ole uusia kumppaneita vaan ihan sinkkuja. Hankimme molemmat omat asunnot vajaan 2 kilometrin päästä toisistamme ja lapset jatkavat samassa päiväkodissa. Tällä hetkellä lapset ovat olleet kummankin luona parin-kolmen päivän ajan kerrallaan vanhempien työvuorojen mukaan. Lapset näkevät vähintään lyhyesti toistakin vanhempaa melkein joka päivä, mutta eivät aivan. Pisimmillään lapset ovat olleet näkemättä toista vanhempaa kolme vuorokautta. Onko tämä tilanteeseen nähden hyvä ratkaisu vai keksittekö, arvon AV-raati, oleellisia parannuksia järjestelyyn? Itsellä ehtii tietysti ikävä tulla jo parin päivän jälkeen, mutta helpottaa tietää, että lapsista pidetään hyvää huolta toisessakin paikassa. Olo on kuitenkin epävarma, että miten tämä systeemi lapsiin vaikuttaa pitkällä aikavälillä vai alkavatko myöhemmin voimaan pahoin, oireilla tms. Kaikista hyvistä ideoista on kuitenkin helppo sopia nykyisen eksän eli lasten isän kanssa.
Kommentit (8)
+ syyllisyys siitä, että pelkään eron olevan huono asia lasten kannalta on valtava. Mitä voin tehdä, asumisjärjestelyjen lisäksi, jotta lasten lapsuus ei mene pilalle? Liikaa ei tietenkään pidä alkaa hyvittelemään vaan antaa eronkin jälkeen lapsille normaali kasvatus. Pelottaa kuitenkin, että heille jää traumoja ja koen olevani huono äiti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hitto, joku mun aloituksissa mättää kun ei ikinä tule vastauksia. Kertokaa ees mikä siinäkin on?
Ap
Aika levotonta elämää muuttaa 2-3 päivän välein. Ei kuulosta kovinkaan lapsilähtöiseltä. Pystyisittekö yhteistyössä miettimään jotain lapsille parempaa systeemiä?
Neuvoisin seuraamaan lasten vointia ja käytöstä. Jos lapset ovat hyvinvoivia ja omia itsejään, leikit jatkuvat kuten ennenkin, en olisi huolissani.
Kyllä sen huomaa, jos lapsi alkaa oireilla.
Eikö mitään mahdollisuutta esim. vuoroviikkosysteemiin tuon parin päivän välein ramppaamisen sijaan? Ja itselleni ainakin olisi lapsena ollut parempi ihan vain asua kokoaikaisesti toisen vanhemman (eli äidin) luona ja nähdä isää joskus harvoin, jos silloinkaan. En ole vieläkään koko elämässäni nähnyt yhtäkään isää joka olisi kunnollinen tai samalla tasolla lapsen äidin kanssa. Kolmevuotias varsinkin unohtaa kenet tahansa nopeasti ja mitään suhdetta ei synny, jos sen jälkeen tapailee vain harvoin. Helpompaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä vuoroviikkoasuminen ei ole mahdollista etenkään isän työaikojen vuoksi. Minä voisin järjestellä omiani niinkin. Nämä päivät ovat kuitenkin onneksi vakiot eli joka viikko samat aikataulut.
Oma isäni on minulle kyllä vähän äitiä läheisempi, mutta se on ehkä osin temperamenttikysymys, että olin isäntyttö. Äiti löysi myös pian uuden rakkauden, mihin keskittyi ja sekin osin etäännytti kun isällä oli lapsille enemmän aikaa/oli läsnä. Onhan niitä toki paljon miehiäkin, joille lapset ovat toissijaisia uuden kumppanin rinnalla. Tässä tapauksessa lapset ovat onneksi molemmille vanhemmille tärkeitä enkä tahdo omia heitä itselleni ja riitautua ex-miehen kanssa. En tiedä paljonko siinä on sitten perää, että etenkin pojat tarvitsevat isää (mitä väitteen taustalla), mutta eiköhän nämä ole tapauskohtaisia asioita todellisuudessa eli isästä riippuen. Eihän kaikilla mitään ideaali-isää todellisuudessa ole olemassakaan...
Vuoroviikkosysteemiin kannattaisi kuitenkin pyrkiä? Isompina lapset osaavat ehkä kertoa paremmin omista toiveistaan?
Tällä hetkellä lapset vaikuttavat voivan ihan hyvin, mutta välillä on enemmän ikävä jompaakumpaa vanhempaa iltaisin nukkumaan mennessä. Tosin minusta tuntuu, että kotona on kuitenkin mukavampaa kuin aiemmin ja itse ainakin voin tällä hetkellä paremmin. Tietysti ero on sen verran tuore, että kaipuuta on ajoittain, mutta ainakin pahin siitäkin taitaa olla ohi ja ajatus yhteenpaluusta lähinnä kauhistuttaa. Vaikuttaa ex-miehenkin elämä helpommalta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikö mitään mahdollisuutta esim. vuoroviikkosysteemiin tuon parin päivän välein ramppaamisen sijaan? Ja itselleni ainakin olisi lapsena ollut parempi ihan vain asua kokoaikaisesti toisen vanhemman (eli äidin) luona ja nähdä isää joskus harvoin, jos silloinkaan. En ole vieläkään koko elämässäni nähnyt yhtäkään isää joka olisi kunnollinen tai samalla tasolla lapsen äidin kanssa. Kolmevuotias varsinkin unohtaa kenet tahansa nopeasti ja mitään suhdetta ei synny, jos sen jälkeen tapailee vain harvoin. Helpompaa lapselle.
En haluaisi syyllistää äitejä ja tai naisia yleisemmin siitä miten tai kuinka miehet toimivat ja ovat isänä mutta työnä puolesta olen kohdannut jonkin verran naisia/ äitejä ja isiä, jotka ikäänkuin ajattelisivat, että hyvä vanhemmuus olisi sidottu sukupuoleen ja vielä erityisesti naisen sukupuoleen. On paljon helpompaa ja luontevampaa arvostella kuinka mies tai miehet ovat sikoja ja huonoja vanhempia ja kyvyttömämpiä huolehtimaan lapsista.
On jotenkin oudolla tavalla hyvin mustavalkoista, miten. miestä joko pidetään jotenkin "sairaana" vältettvänä ja kartettavana tai muutoin vain epäilyttävänä, jos hän kertoo, että haluaa olla lapsien elämässä hyvin paljomn ja vaikka, niin että jäisi koti isäski (vrt. kotiäidiksi), jotta nainen. laps(i)en äiti voisi omistautu enempi uralleen ja työlleen.
Tai sitten miestä ylistetään ja pidetään suurena sankarina ja maailman pelastajna ja superihmisenä kun on laps(i)ensa kanssa enemmän kuin laps(I)en äiti. - Ja varmemmaksi vakuudeksi osa ottaa tässä kohtaa oikeudekseen -sen paremmin osapuolten tilannetta tuntematta- haukkua ja halveksia laps(i)en äitiä miten julma ja sydämmetön hän on kun ei ole laps(i)ensa rinnalla yhtä paljon tai enemmän kuin laps(i)en isä.
Up, vinkkejä eronneelle, joka on ihan pihalla?
Ap