Saako työhaastattelussa kysyä yksityiselämästä (lapsista jne.)?

Mä menin ja vastasin ihan totuudenmukaisesti. Nyt aloin miettiä, että hitsi kun lapsikin on niin pieni jne. Vaikka oikeasti olen kyllä menossa töihin ja mielelläni juuri siihen hakemaani paikkaan.

Kun on lapsista kysytty.

kysyä, mutta minulla ei ainakaan vaikuta onko lapsi vuoden vai viistoista! Kyllähän tuo koeajalla jo selviää onko ihminen tosissaan.

Kyllä saa. Ei ole mitään erityistä sääntöä, joka kieltäisi kysymästä jotakin. Eri asia on, mitkä asiat kuuluvat työnantajalle. Ja vaikka nyt on työttömyyttä kovasti taas, niin jos työnantajan edustaja tai etenkin tuleva pomo osoittautuu täydeksi moukaksi, kannattaa harkita mahdollisuuttaan keskeyttää haastattelu.

Oletko lesbo,

onko syöpää tai lapsia tulossa?



Työhaastattelussa selvitetään, onko työntekijä pätevä työhön. Ihan mitä tahansa ei saa kysyä.



MARIANNA LAIHO



Laissa säännellään työntekijän yksityisyyttä, muttei kajota yksityiskohtiin. Perussääntö on, että työhaastattelussa voi esittää vain työhön liittyviä kysymyksiä.



Esimerkiksi, jos työssä tarvitaan tietynlaisia kenkiä ja työnantaja hankkii ja maksaa ne, hän voi kysyä työntekijän kengännumeroa. Muutoin kengännumero on työntekijän henkilökohtainen asia.







Perheen perustaminen on kengänkokoa vakavampi asia. Vaikka miehetkin voivat hankkia perheen, lastenhankinnasta kysytään vain naisilta.







– Raskaudesta tai lasten hankkimisesta ei saa työhaastattelussa kysyä. Tähän on tasa-arvovaltuutettukin ottanut kantaa. Työntekijällä on aina lupa kieltäytyä vastaamasta, juristi Anna-Reetta Friipyöli Suomen lähi- ja perushoitajaliitosta muistuttaa.







Käytännössä tämä ei ole helppoa, vaan naiset joutuvat kiertelemään suunnitelmistaan.



Suomessa on ainakin yksi oikeustapaus, jossa hovioikeus määräsi työantajan korvauksiin, kun tämä oli irtisanonut raskaudestaan kertomatta jättäneen naisen.







Uskonto on



yksityisasia



Hoitoalalle tulee yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia hoitajia. Voiko uskonnosta kysyä?







– Pääasiallisesti uskonnollinen vakaumus ei liity hoitotyön tekemiseen, vaan kuuluu yksityisyyden piiriin, Friipyöli sanoo.







Myöskään seksuaalisesta suuntautumisesta ei ole lupa kysyä. Tästä Suomi sai hiljakkoin päätoimittaja Johanna Korhosen tapauksessa ensimmäisen hovioikeuden päätöksen. Sen mukaan työnantaja syrji työhaastattelussa työntekijää tämän seksuaalisen suuntautuneisuuden vuoksi.







Myös päihteiden käytöstä kysymisen on liityttävä työhön.







– Työnantaja voi pyytää työnhakijaa toimittamaan huumausainetestiä koskevan todistuksen, jos työtehtävät edellyttävät sitä.







Sairaudet ovat työntekijän henkilökohtaisia asioita. Jos sairaus ei suoraan estä työntekoa, siitä ei tarvitse kertoa työnantajalle.







Syöpä-lehden (28.2.2010) mukaan syövästä ei tarvitse kertoa työhaastattelussa, vaikka siitä kysyttäisiin.







Lehden haastattelema SAK:n lakimies ja työtuomioistuimen jäsen Anu-Tuija Lehto sanoo, että jos työnhakija sanoo olevansa terve ja myöhemmin paljastuu, että hän on sairastanut syöpää jo työhönoton aikana, seurauksia ei saisi tulla.







Kirjoittaja on vapaa toimittaja.





Viranomaisille

harvoin valituksia



Valituksia epäasiallisista kysymyksistä työhönottohaastatteluissa tulee melko harvoin Etelä-Suomen aluehallintovirastoon.







– Saamamme valitukset koskevat yleensä perhettä tai lasten hankkimista, joskus asepalveluksen suorittamista, tarkastaja Maarit Lehmussilta työsuojelun vastuualueen Helsingin toimipisteestä sanoo.







Lehmussillan mukaan työnantajat kiertävät kysymyksiä vaikkapa vaatimalla hakemukseen valokuvaa. Kuvasta voi päätellä asioita esimerkiksi hakijan syntyperästä, ihon väristä, ulkonäöstä, ehkä terveydestäkin.







– Sukupuolista suuntautumista yritetään arvailla tiedustelemalla puolison etunimeä.







Viranomaisilta on myös tiedusteltu terveyteen liittyvien kysymysten laillisuudesta.







– Haastateltavalta on saatettu tiedustella, onko perheessä allergioita tai onko lapsella joitain sairauksia, kertoo tarkastaja Jukka Kurki työsuojelun vastuualueen Helsingin toimipisteestä. (ML)



http://www.tesso.fi/

nykyisin on aika tiukka laki yksityisyyden suojasta.



Mutta voi kertoa työn vaatimukset (esim. täytyy matkustaa tai pysytellä tiukoissa aikatauluvaatimuksissa tai tehdä paljon töitä) ja kysyä, miten pystyisit tähän työhön näillä vaatimuksilla. Ja siihen pitäisi sitten vasta rehellisesti.



Itse pitäisin rekrytoijaa ammattitaidottomana, jos kysyisi jotain lapsista tai perheestä, mutta en varmaan jättäisi vastaamatta kuitenkaan (se jättäisi huonon kuvan ja lisäksi pystyn kyllä hanskaamaan vaativan työn perhetilanteesta huolimatta :)

siis työnantajalle, onko lapsi 1 vai 15. Koska 1-vuotiaan kanssa saa jäädä kotiin jos tämä sairastuu. Siinä ero. Entinen työnantajani antoi potkut eräälle naiselle kun perheessä sairasteltiin liikaa->oikeusjuttu. Mutta siis tästä syystä pienten lasten vanhemmat (etenkään äidit) eivät ole erityisen kysyttyjä työmarkkinoilla.

Toki kyse saattaa olla myös siitäkin, että 1-vuotiaan vanhemmilla kiire hakea lapsi kotiin hoidosta. 15-vuotias osaa kotiutua ihan itse:)

Kuka silti käskee kertomaan totuuden? Koska, tosiaan, ei ole relevanttia työhön soveltuvuuden kannalta.

perustietoja tyyliin, onko lapsia. Ja minä en palkkaisi ihmistä, joka kieltäytyisi vastaamasta tuollaiseen kysymykseen.



Itse olen aina haastattelun vapaammassa osiossa itse kertonut perheestäni myös jotain. Ja olen miltei aina saanut homman.

Yllämainituissa tapauksissa työnantaja joutuu vastaamaan tekemästään kysymyksestään vain ja ainoastaan siinä tapauksesta, että on perusteita väittää työntekijää syrjityn yksityisasian perusteella.



Jos olisin pomo ja valitsemassa työntekijää, pyytäisin jokaista hakijaa kertomaan suhteestaan alkoholiin. Juopottelun takia menetetään paljon työpäiviä ja krapulassa aiheutetaan tapaturmia, eikä saada aikaan edes välttävää laadullista tai määrällistä tulosta. Jos hakija kertoisi juovansa joka perjantai pullon viinaa, löytäisin kyllä syyn olla valitsematta häntä. Eikä valintaa ylipäätään tarvitse perustella. Työnantajalla on vapaus ottaa haluamansa tekijä. Sen sijaan henkilö joka kertoisi käyttävänsä kohtuudella vapaa-aikanaan, eikä koeajalla esiintyisi juovuksissa tai krapulassa töissä, osoittaisi olevansa rehellinen ja suhtautuvansa tähänkin asiaan realistisesti ja reilusti.



MInulta on kysytty haastattelussa alkoholinkäytöstä ja olen vastannut rehellisesti, että 5 - 10 annosta viikossa. Varmasti siis kulutan ihan tarpeeksi. Koskaan en ole mennyt kännissä tai krapulassa töihin, enkä ole nähnyt mitään syytä epäillä, etten olisi jotakin paikkaa tuommoisen yksityisasian takia saanut. Kyllä monessa paikassa on yksinkertaisesti ollut parempia hakijoita.



Olen sivari. Jos työnantaja selvästi kertoo, ettei arvosta sivareita, niin ehkäpä en halua siihen työpaikkaan. Tällä hetkellä pomoni on korkeahko upseeri evp, ja työnteko sujuu. Jos asia olisi ongelma, etsiytyisin muihin töihin niin nopeasti kuin voin.



Mielestäni pitää saada kysyä. Nykyään töihin valitaan "hyviä tyyppejä". Ja tyypin hyvyys on siinä määrin yksityisasia, että sille on syytä olla kunnon perusteet, kuten kohtuullisuus ryyppäämisessä, perhe-elämä kunnossa työsuhteen alkaessa (harva kestänee kohtuudella uutta työpaikkaa ja avioerohässäköintiä samaan aikaan), riittävän terve (sairausloma on sairaita varten) ja muutoinkin tavoiltaan asiallinen ja - vanhakantaista sanaa käyttääkseni - nuhteeton.



Jokaisen elämässä on vastoinkäymisiä. Niiden aikana on hyvä pysyttäytyä vanhassa työpaikassaan, koska kaikkia asioita elämässään ei voi muuttaa kerralla.