Hankala tilanne parisuhteessa

Tästä on tulossa pitkä tarina.
Tilanteeni on hiukan hankala. Olen ollut jo pidemmän aikaa yhdessä mieheni kanssa reilu 5 vuotta. Meillä on ollut yhdessä olon aikana ongelmia ja huonompia aikoja ja itse olen alkanut miettimään onko tässä suhteessa enään järkeä. Tunnen, että olen hänelle enemmän äiti kuin puoliso.
Hän ei osallistu kodin hoitamiseen ja sitten kuitenkin valittaa, että ei ole esimerkiksi puhtaita vaatteita. Tästä ollaan käyty keskustelua useaan otteeseen, mutta mikään ei ole muuttunut ja hän ei ole alkanut siivoamaan, pyykkäämään tai muutakaan tekemään. Myöskin tuntuu vain, että hän huomaa minut vain kun itse tarvitsisi jotain muuten olen hänelle kuin ilmaa.
Silloin kun näistä aiheista keskusteltu hän jonkin aikaa järjestää jotain pikku yllätyksiä ja lupaa jatkossa toimia toisin, mutta hetken päästä kaikki lupaukset unohtuvat.
Suhteen alkuaikoina opiskeltiin molemmat ja silloin rahahuolia oli ennemmän, mutta vaikka tällä hetkellä molemmat käydään töissä silti saa tästäkin asiasta ollaan keskustelua käyty.
Hän lopetti aikoinaan opiskelut kesken korkeakoulussa ja nyt etsii töitä ammattitutkinnollaan, mutta hänelle kelpaavaa työtä ei tahdo löytyä. Hän käy kyllä töissä, mutta tuloeromme on suuri.

Kaikkien ongelmien myötä en oikein tunne enää vetoa häneen.
Pahempi asia on vielä se, että meillä on yhteinen kaveri joka on alkanut kiinnostaa minua.
Minulle on myös pieni epäilys, että tämä kaveri voisi olla myös kiinnostunut. Hän on todella huomaavainen minua kohtaan. Meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Oma mieheni lähinnä vähättelee minua kiinnostavia asioita. Tavoitteet yleisesti elämässä tämän kaverin kanssa hyvin samoja. Tuntuu, että hän on vain täysin samalla tasolla kanssani.
Mielestäni myös hänen katseessa on sitä jotain kun hän minua katsoo ja porukassa kun ollaan ulkopuoliset luulee, että hän olisi mieheni.
Oma mieheni ei edes yleensä huomaa olemassaoloani, jos ollaan jossain isommalla porukalla. Tilanne on vähän hankala juuri näiden kaverisuhteiden takia ja en muutenkaan uskaltaisi häntä lähestyä ja kysyä tarkemmin asiasta. Pelkkään mitä sitten käy, jos olenkin tulkinnut asioita väärin.

Pointtina tässä tekstissä nyt ehkä eniten on, että tästä aiheesta saan avautua ja ehkä mahdollisesti saada jonkinlaista vertaistukea.