Lue keskustelun säännöt.
Mistä elokuva Mullholland Drive kertoi?
22.11.2022 |
Ensimmäisen kerran elokuvan nähtyäni 20v sitten sitten ei siitä saanut tarkkaa kuvaa.
Nyt kun tiedän Hollywoodin asioista enemmän niin sen sisältö on helppo tunnistaa.
Mitä mieltä olette? En kerro nyt itse ja odotan muiden päätelmiä ovatko ne samoja. Palaan aiheeseen myöhemmin.
Kommentit (20)
Niin tylsä ja tekotaiteellinen. Boooooooring.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elokuvasta on mm Youtubessa joitain "selitysvideoita!: Niiden mukaan se eka osa oli jotain unta.
MUTTA, minä olen eri mieltä. MInun mielestä ne kaksi naista (Naomi Wattsin esittämää)oli eri ihmisiä, eikä siis unta. Mut se stoori alkoi siitä kun se masentunut nainen palkkaa hitmanin surmaamaan sen tumman Camillan, entisen rakastajansa, ja sit ampuu itsensä. Mutta Camilla selviääkin iskusta sen autokolarin takia, ja menee siihen asuntoon, muistinsa menettäneenä, ja alkaa suhteen sen toisen blondin kanssa. He sit löytää sen itsensä ampuneen naisen sieltä asunnosta kuolleena.
Vaati jonkun verran paikallistietoa ja elokuvateollisuusden kulttuurin ymmärrystä että käsittää elokuvan. Mutta tuossa on selitetty aika tarkkaan.
The Terrible Secret of Mulholland Drive - YouTube
Niinku sillee Hollywoodin unelmista ja raa'asta todellisuudesta, joka lyä päin pläsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Niin tylsä ja tekotaiteellinen. Boooooooring.
Ihan niin kuin Twin Peaksin 3. kausi. Yhtenäisen järkeenkäyvän juonen puuttuminen ei tee elokuvasta tai tv-sarjasta taidetta, mutta saavathan tietysti tutkijat ja itseään muita fiksumpina pitävät tilaisuuden päteä, kun esittävät tulkintojaan.
Yksi parhaista elokuvakokemuksistani. Katsoisin mielelläni uudelleen.
Minulla on oma tulkintani. Ei kaiken tarvitse olla yksiselitteistä.
Selkeää juonta kaipaavat voivat katsoa muita elokuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo on. Katsoin toisen kerran nyt, kun se tuli telkasta. Edelleenkään en oikein ymmärrä.. Haastava, voisi sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi parhaista elokuvakokemuksistani. Katsoisin mielelläni uudelleen.
Minulla on oma tulkintani. Ei kaiken tarvitse olla yksiselitteistä.
Selkeää juonta kaipaavat voivat katsoa muita elokuvia.
no siinäpä se on, sulle! OLKAA HYVÄ!
Kaksi kolmasosaa alusta oli blondin päähenkilön toiveunta. Teatterikohtauksessa elokuva muuttui ja sen jälkeen näytetään, mitä todella tapahtui; kohtaus kohtaukselta takaperoisessa järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytteliä MacLachlan Kyle joka on monissa David Lynchin elokuvissa sanoo ettei tajua niistä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinku sillee Hollywoodin unelmista ja raa'asta todellisuudesta, joka lyä päin pläsiä.
Kuten YT videon alussa selitetään siinä kuvataan miten moni saapuu Hollywoodiin suurin toivein menestyksestä ja vain harvat niiden valtaa pitävien kultti sukujen piirien ulkopuolelta menestyy ja useille käy huonosti. Pyrkijät ovat töissä dinerseissa ja nimilaput vaihtuu. Kaikki on siellä kontrolloitua ja ohjaajien valittava niitä joita omistajat haluavat. Mafiat mukana ja miten ennalta kaikki on suunniteltu, pomot haluaa nuoria ja homot poikia,lapsia ja palveluksia. Ikävästä puolesta ei elokuvassa kerrota mutta siihen viitataan se roolitus kohtaus jossa tytön isän ystävällä on ollut pedofiilinen suhde tyttöön.
Useat myytävät sielunsa saatanalle menestyksestä ja rahasta ja osallistuvat heidän riiiteihin markkinoivat symbolein. Menestyksestä maksetaan hintaa rahan kiristyksellä ja teoilla joita kuvataan todisteeksi. Huumeiden käyttö ja villit juhlat yleistä. Viihde maailma elokuvat,sarjat,musiikki ja urheilu ovat samaa vallankäyttöä.
Monet tunnetut tähdet ei kestä sitä ja vale kuolevat ja katoavat. Tämä asia tulee esille joskus vielä ja näette mikä mätäpesä se todella on ollut. Hollywood kyltyi on poistettu vuorilta..
Videolla viitataan Sunset Bouleward elokuvaan. Se on hyvä kuvaus myös.Kannattaa katsoa se. Olen ketjun aloittaja.
Vierailija kirjoitti:
Yksi parhaista elokuvakokemuksistani. Katsoisin mielelläni uudelleen.
Minulla on oma tulkintani. Ei kaiken tarvitse olla yksiselitteistä.
Selkeää juonta kaipaavat voivat katsoa muita elokuvia.
Mulholland dr ja There will be blood kolahtivat heti ja olen katsonut ne monta kertaan, paranevat vain. En välitä niin kauheasti yleensä amerikkalaisista leffoista, mutta nämä ovat hyviä ja niitä miettii pitkään. Toinen on kokeellinen unta, harhoja ja ikävää todellisuutta sekoittava, takaumia, etiäisiä ja muita jippoja käyttävä taidepläjäys, jota toiset inhoa dekodaideellisena ja toiset rakastavat sitä kuin palapeliä tai matemaattista yhtälöä.
There will be blood on perinteistä elokuvakerrontaa, selkeää, kronologista. Jokainen kuva tukee armottomuutta, josta elokuva siis kertoo. Clint Eastwoodin Armoton elokuva kertoi kappas kappas myös armottomuudesta, sukulaisleffoja ovat, ihan hyvä oli Eastwoodinkin elokuva.
Niin ja sitten yllättäen pidin Tarantinon Once upon a time in Hollywood -leffasta. Se kuvaa täydellisesti sitä Hollywoodin rappiota ja väsähtäneisyyttä 60-luvulla, kun televisio nousi ykköseksi, ja oikeasti lahjakkaat menivät Eurooppaan tekemään elokuvia (mm. Polanski, Kubrick + italowesternit). Ja siinä uskalletaan sanoa ääneen: kun Hollywood on vuosikausia tehnyt rahaa väkivallasta ja väkivallan uhreista, mässäillen, jeesustellen, ahnehtien - niin onhan se kohtuullista että he itse saavat kokea myös aitoa kauheutta. Mutta Tarantino pelastaa katsojan. Hän kirjoittaa sadun, jossa kaikki päättyy hyvin - johan se sanotaan jo leffan nimessäkin, Olipa Kerran Hollywoodissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi parhaista elokuvakokemuksistani. Katsoisin mielelläni uudelleen.
Minulla on oma tulkintani. Ei kaiken tarvitse olla yksiselitteistä.
Selkeää juonta kaipaavat voivat katsoa muita elokuvia.
Mulholland dr ja There will be blood kolahtivat heti ja olen katsonut ne monta kertaan, paranevat vain. En välitä niin kauheasti yleensä amerikkalaisista leffoista, mutta nämä ovat hyviä ja niitä miettii pitkään. Toinen on kokeellinen unta, harhoja ja ikävää todellisuutta sekoittava, takaumia, etiäisiä ja muita jippoja käyttävä taidepläjäys, jota toiset inhoa dekodaideellisena ja toiset rakastavat sitä kuin palapeliä tai matemaattista yhtälöä.
There will be blood on perinteistä elokuvakerrontaa, selkeää, kronologista. Jokainen kuva tukee armottomuutta, josta elokuva siis kertoo. Clint Eastwoodin Armoton elokuva kertoi kappas kappas myös armottomuudesta, sukulaisleffoja ovat, ihan hyvä oli Eastwoodinkin elokuva.Niin ja sitten yllättäen pidin Tarantinon Once upon a time in Hollywood -leffasta. Se kuvaa täydellisesti sitä Hollywoodin rappiota ja väsähtäneisyyttä 60-luvulla, kun televisio nousi ykköseksi, ja oikeasti lahjakkaat menivät Eurooppaan tekemään elokuvia (mm. Polanski, Kubrick + italowesternit). Ja siinä uskalletaan sanoa ääneen: kun Hollywood on vuosikausia tehnyt rahaa väkivallasta ja väkivallan uhreista, mässäillen, jeesustellen, ahnehtien - niin onhan se kohtuullista että he itse saavat kokea myös aitoa kauheutta. Mutta Tarantino pelastaa katsojan. Hän kirjoittaa sadun, jossa kaikki päättyy hyvin - johan se sanotaan jo leffan nimessäkin, Olipa Kerran Hollywoodissa...
Hollywood on ded. kuollut. Satanstien elokuvia ja saastaa. Mulhollandissa lauletaan No hay musica, no banda ei ole elävää musiikkia kaikki tulee levyltä. Keinotekoinen valhe teollisuus. Kaikella oli poliittinen tarkoitus ja pahempaa. Ainoa viehätys on vintage talot ja tavarat. Operaatio Mockingbird ja Paperclip. Disneyoli pedo,gay.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi parhaista elokuvakokemuksistani. Katsoisin mielelläni uudelleen.
Minulla on oma tulkintani. Ei kaiken tarvitse olla yksiselitteistä.
Selkeää juonta kaipaavat voivat katsoa muita elokuvia.
Mulholland dr ja There will be blood kolahtivat heti ja olen katsonut ne monta kertaan, paranevat vain. En välitä niin kauheasti yleensä amerikkalaisista leffoista, mutta nämä ovat hyviä ja niitä miettii pitkään. Toinen on kokeellinen unta, harhoja ja ikävää todellisuutta sekoittava, takaumia, etiäisiä ja muita jippoja käyttävä taidepläjäys, jota toiset inhoa dekodaideellisena ja toiset rakastavat sitä kuin palapeliä tai matemaattista yhtälöä.
There will be blood on perinteistä elokuvakerrontaa, selkeää, kronologista. Jokainen kuva tukee armottomuutta, josta elokuva siis kertoo. Clint Eastwoodin Armoton elokuva kertoi kappas kappas myös armottomuudesta, sukulaisleffoja ovat, ihan hyvä oli Eastwoodinkin elokuva.Niin ja sitten yllättäen pidin Tarantinon Once upon a time in Hollywood -leffasta. Se kuvaa täydellisesti sitä Hollywoodin rappiota ja väsähtäneisyyttä 60-luvulla, kun televisio nousi ykköseksi, ja oikeasti lahjakkaat menivät Eurooppaan tekemään elokuvia (mm. Polanski, Kubrick + italowesternit). Ja siinä uskalletaan sanoa ääneen: kun Hollywood on vuosikausia tehnyt rahaa väkivallasta ja väkivallan uhreista, mässäillen, jeesustellen, ahnehtien - niin onhan se kohtuullista että he itse saavat kokea myös aitoa kauheutta. Mutta Tarantino pelastaa katsojan. Hän kirjoittaa sadun, jossa kaikki päättyy hyvin - johan se sanotaan jo leffan nimessäkin, Olipa Kerran Hollywoodissa...
Polanski meni pakon edessä, kun olisi joutunut USA:ssa vankilaan.
Tämä Mulholland ei ole mikää hyvä elokuva. Se on vain esimerkki ja vihje siitä mikä viihde maailma on ja koska aihe on ajankohtainen. Hollywood on pelkkää aivopesua ja pedofiilien pervessien touhuja ja pahempaa. Olemme mähneet koko elämämme elokuvia ja sarjoja joidenmpääosissa on raiskaajia,pedoja ym pahan tekijöitä.
Huipulla päässeet ovat melkein kaikki julmista roisto suvuista peräisin. Unelma höttöä etteivät ihmiset ajattele mitään itse ja käyvät töissä maksavat veroja josta varkaat hyötyy muut kuin itse ihmiset.
Kuulemma tarkoitus oli tehdä aluksi tv-sarja kuten twin peaks ja puolisen leffaa oli tehty sitä silmälläpitäen. Sitten tuli selväksi ettei sarjaa tule ja loppuleffaan ohjaaja joutui tiivistämään tv-sarjan ideansa saadakseen tarinalleen edes jonkunlaisen lopun.
Puolet unta, puolet karua todellisuutta.