Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani lapsestani
20.11.2022 |
Näen että kaikki ei ole kunnossa. Viimeisten viikkojen aikana on monesti "jäänyt kiinni" itkemisestä vaikka ei itse myönnä itkeneensä. Suuttuu jos kysyn syytä. Haluaa olla paljon yksin. Silti viime viikolla halus lähteä mun kanssa kauppaan ja viemään pikkuveljeään treeneihin ennemmin kuin jäädä yksin kotiin. Ei siinäkään muuten mitään, mutta enää vuosiin en ole saanut häntä mukaan. Pari kertaa on kysynyt multa milloin tuun kotiin ja sitten kun oon tullut, hän on koko illan halunnut olla mun kans olkkarissa vaikka yleensä tosiaan haluaa olla yksin. On pari kertaa "oksentanut" koulussa ja tullut kotiin, mutta ollut kotona ihan terve. Ja kaikista oudointa oli pari viikkoa sitten kun hän keskellä yötä tuli herättämään mut ja itki mutta lähti yhtäkkiä sanaakaan sanomatta omaan huoneeseen ovet paukkuen. Ei sen koommin ole suostunut tuosta puhumaan vaikka olen yrittänyt kysyä.
Kommentit (23)
Minkä ikäisestä kyse? Jokuhan on pielessä, yritä saada hänet puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä kyse? Jokuhan on pielessä, yritä saada hänet puhumaan.
Muutaman viikon päästä 16-vuotiaasta. Alkaa omat keinot käymään vähiin. Ap
Ole läsnä, ymmärrä. Sano, että olet käytettävissä. Pystyisiköhän vaikka kirjoittamaan asiasta jos ei pysty puhumaan?
Jos olet oikeasti huolissasi lapsestasi niin tämä on väärä paikka kysellä apua.
Tyttö vai poika? Osaatko sanoa onko ongelmat enemmän koulussa vai vapaa-ajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko kaveri riitaa tai koulussa tullut kiusatuksi?
Onko kavereita? Miten koulu sujuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku kaveri uhkailla jotenkin? Silsi pelkää olla yksin kotona.
Kuulostaa että koulussa ei ole kaikki hyvin - kiusaamista? Usein kiusattu tuntee häpeää ja syyllisyyttä vaikka kiusaajat ovat ainoita syyllisiä ja heidät pitää saada vastuuseen teoistaan. Kysy suoraan lapseltasi onko häntä kiusattu, se voi olla tytöille tyypillistä porukan ulkopuolelle jättämistä jota on opettajien vaikea havaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läsnäoloa, tee selväksi että kuuntelet jos haluaa puhua. Älä patista liikaa. Jätä esille tai linkkaa vaikka watsapissa auttavien puhelimien numeroita. Juttele, vaikkei hän juttelisi. Älä jätä yksi. Näytä että välität.
Jotain on tapahtunut ja on ehkä uhkailtu, että jotain pahaa tapahtuu, jos hän kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole läsnä, ymmärrä. Sano, että olet käytettävissä. Pystyisiköhän vaikka kirjoittamaan asiasta jos ei pysty puhumaan?
Niin. Mun mielestä hän tulee välillä just "tankkaamaan turvaa" ja varmistaa että oon lähellä ja saatavissa. Siltikään hän ei saa sanotuksi mitään vaikka selvästi ei halua jäädä yksin. Olen mä pari kertaa silloin kun tuo on laittanut viestiä että milloin tulen niin kysynyt häneltä että onko kaikki hyvin ja tietäähän että mä oon tässä häntä varten, mutta ei se niihinkään vastaa.
Ja en mä hae apua. Kunhan haluan jollekin avautua. Tää on mullekin henkisesti aika raskasta kun huoli kalvaa koko ajan omasta lapsesta ja tuntuu etten osaa auttaa...
Poika on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole läsnä, ymmärrä. Sano, että olet käytettävissä. Pystyisiköhän vaikka kirjoittamaan asiasta jos ei pysty puhumaan?
kalvaa koko ajan omasta lapsesta ja tuntuu etten osaa auttaa...
Poika on.
Ap
Teeppä nyt näin. Kun tulee sopiva tilanne, sanot että istu hetkeksi, mulla on asiaa. Sitten sanot että tiedän että sulla on huolia ja murheita ja sitä varten minä ja isä (tms9 ollaan olemassa. kerro, niin osaan auttaa, mulla on aikuisen konstit ja soitan vaikka poliisille jos on tarve, yksin ei sun sitä pidä kantaa.
Jos tarvitsee, mennään yhdessä sinne poliisille, voin olla töistä pois. Yritä pysyä itkemättä, olla jämäkkänä. Voit toki antaa isän, ukin, enon,kummin tms hoitaa asian jos et usko jaksavasi.
Mä tein noin ja sain kiusaamisasian selville. REksi ei ollut kertonut mulle, mutta asia oli jo hoidossa, onneksi! EIkä mun nuoreni ollut ainoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kavereita? Miten koulu sujuu?
Koulu sujuu hyvin. Välillä kuitenkin on tullut kesken päivän koulusta kotiin. Kavereista en tiedä. Täällä niitä ei ainakaan käy, mutta toisaalta poika kyllä silloin tällöin ja toisinaan käy kavereilla. En tosiaan tiedä mistä tässä nyt on kyse, mutta huoli on kova. Ap
Mun 16-vuotias on ihan superfiksu tyyppi, mutta jotenkin se ei tajua tuota, että kaikkea ei tarvitse osata yksin ratkoa. Me vanhemmat sitten molemmat puhutaan sille, että meidän elämänkokemuksella voi tulla mieleen enemmän ratkaisuja kuin hänen 16-vuotiaan aivoilla. Eli että hänen ei tarvitse ratkoa ongelmia yksin. Mutta kovin tiukassa on silti se, että ratkottaisi yhdessä asioita. Lapsi vain ärähtää, että anna hänen miettiä.
Tosi vaikeaa purkaa tuota yksin selviämisen tyyliä, kun lapsi on sitä mieltä, että hän ratkoo asiansa parhaiten itse. Kun on fiksu, niin on tottunut siihen, että kaikki kaveritkin kysyvät aina häneltä kaiken, sillä hän tietää yleensä sen mitä kaverit eivät tiedä (mikä on koealue, milloin se paperi piti palauttaa, missä mun kynä on, jne). Ja se ongelmanratkojan rooli jää sitten päälle kotonakin, vaikka voisi tukeutua aikuisiinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole läsnä, ymmärrä. Sano, että olet käytettävissä. Pystyisiköhän vaikka kirjoittamaan asiasta jos ei pysty puhumaan?
kalvaa koko ajan omasta lapsesta ja tuntuu etten osaa auttaa...
Poika on.
Ap
Teeppä nyt näin. Kun tulee sopiva tilanne, sanot että istu hetkeksi, mulla on asiaa. Sitten sanot että tiedän että sulla on huolia ja murheita ja sitä varten minä ja isä (tms9 ollaan olemassa. kerro, niin osaan auttaa, mulla on aikuisen konstit ja soitan vaikka poliisille jos on tarve, yksin ei sun sitä pidä kantaa.
Jos tarvitsee, mennään yhdessä sinne poliisille, voin olla töistä pois. Yritä pysyä itkemättä, olla jämäkkänä. Voit toki antaa isän, ukin, enon,kummin tms hoitaa asian jos et usko jaksavasi.
Mä tein noin ja sain kiusaamisasian selville. REksi ei ollut kertonut mulle, mutta asia oli jo hoidossa, onneksi! EIkä mun nuoreni ollut ainoa!
Muuten hyvä neuvo, mutta en nyt ensimmäisenä poliisille menosta puhuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä kyse? Jokuhan on pielessä, yritä saada hänet puhumaan.
Muutaman viikon päästä 16-vuotiaasta. Alkaa omat keinot käymään vähiin. Ap
Ehdota hänelle koulukuraattoria tai nuorisopsykiatrian poliklinikkaa jos ei halua puhua sinulle. Hänellä on hätä, jota ei nyt osaa pukea sanoiksi. Et voi tietää kuinka vakava hätä on, joten hänen tulisi ottaa yhteyttä myös ammattiapuun.
Pyri kysymään kysymyksiä, mihin voi vastata kyllä tai ei, kuten:
Onko sinua kiusattu?
Onko sinua uhkailtu?
Oletko nähnyt jotain epämiellyttävää?
Oletko tehnyt jotain laitonta?
Liittyykö se kouluun?
Liittyykö se kavereihin?
Ja päästä sitä kautta jäljille.
Anna lapsesi olla rauhassa. Todennäköisesti hän on ahdistunut takertuvasta vanhemmasta.