Elämä sekaisin

ja mitenkään sydämessäsi näet mahdollisuuden paremmasta elämästä yhdessä, niin kannattaa yrittää.



Menkää pariterapiaan. Ottakaa uusi yhteinen jännä harrastus, jossa pääsette toimimaan yhdessä tavoitteen saavuttamiseksi.



Joka tapauksessa pistä jäitä hattuun sen uuden miehen suhteen. Ei hän voi olla kanssasi tosissaan, koska olet varattu. Mikä hänestä tekee helvetin ihanan? Seksi, lahjat, halaukset? Miksi, et voi niitä samoja asioita, jotka ovat tässä uudessa miehessä ihania toteuttaa oman miehen kanssa? Uutuuden viehätys on tuskin hyvä syy perua pitkä liitto. Tämä uusi miehesikin voi lakata olemasta niin ihana, kun hänen pitäisi todella sitoutua sinuun ja kolmeen lapseesi. Ehkä hän vain kuorii tällä hetkellä kermoja teidän suhteestanne eli imee sinun tarvettasi läheisyyteen. Teetkö mitä vaan saadaksesi seksiä. Ehkäpä itsekin olet tälle uudelle miehelle ihanampi, kuin olisit arjen koittaessa. Olisitko lopulta hänellä edes niin ihana kuin olet parhaimmillasi ollut nykyiselle miehellesi. Mieti mitä arki toisi tulleessaan. Hänen todellakin pitäisi hyväksyä koko paketti. Ja sanompa tähän vielä, että jälkeenpäin tämä uusi miehesi ei välttämättä enää arvosta sinua pätkääkään ja suhteenne kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Sinähän nimittäin olet pettänyt nykyisen miehesi tunnetasolla ainakin todella rankasti ja tätä voi uusi miehesi käyttää aseena riidan sattuessa.

jos tämä uusi mies osoittautuu vieläkin "huonommaksi" kuin nykyisesi. Yrittäkää vielä.

Pariterapiassa ollaan käyty pari kertaa, mutta ehkä sitä pitäisi vielä jatkaa. Ensin minun pitäisi pystyä luopumaan tästä toisesta miehestä.



Yhteinen harrastaminen oman miehen kanssa on kaatunut lapsenvahtipulaan. Ei ole tukiverkkoa, paikkakunnalla MLL on lopettanu lapsenvahtivälityksen kun toimintaa ei enää tuettu.



Tämä toinen mies todellakin kuorii kermat päältä. Onhan se ihanaa kun onnistuu tapaamaan häntä, molemmat meistä ovat varmasti silloin parhaimmimmillamme. Olen miettinyt mitä arki voisi olla tämän toisen kanssa. Olisin taatusti enemmän yksin kuin nyt. Harrastuksia tuntuu toisella miehellä riittävän. Niillä hän on täyttänyt elämästään puuttuvan suhteen. En halua rajoittaa ketään. Mietityttää miten hänellä voisi olla aikaa myös minulle. Minulle ei riitä mikään ilta silloin, toinen tällöin.



Lasten takia pitäisi myös osata edetä fiksusti. Tämä toinen mies ei ehkä lapsettomana tajua millaista minun arkeni todella on vaikka hänellä onkin takanaan avoliitto yksinhuoltajan kanssa. Minun lapsistani nuorin on kuitenkin vasta vajaa 3-vuotias ja vaatii äidiltään paljon aikaa ja huomiota.



Niin... Miksi en voisi saada läheisyyttä ja rakkautta omalta mieheltäni..? Mies varmaan sitä antaisi, mutta minä en pysty sitä ottamaan vastaan. Viimeksi kun olen suostunut seksiin niin se tuntui ihan kamalalta. Väärältä. Minun oli pakko peittää käsivarrellani silmäni etten näkisi miestäni. En olisi kyllä halunnut kuullakaan häntä. Se oli kieltämättä vastenmielisen seksikokemukseni aikoihin! Seksielämämme on muutenkin ollut kyllä hiljaista parin viime vuoden aikana johtuen liittomme vaikeuksista, mutta on se silti aina hyvältä tuntunut. Nyt ei sitten enää sitäkään...



Olen ihan rikki.



Minusta on tullut itkuherkkä, vihaan tätä piirrettä itsessäni. En tunne olevani vahva ihminen jollaiseksi olen itseni mieltänyt. En tiedä kenen puoleen kääntyä, mistä hakea apua. Minun pitäisi tietysti itse pystyä ratkaisuni tekemään, mutta en vaan osaa.

myös ihan yksilöterapiaan. Niin saisit puhuttua asioita läpi jollekin ääneen, etkä vain pyörittele niitä omassa päässäsi.



Kaikissa liitoissa on omat vaikeutensa, ja jos päädyt uuteen suhteeseen älä kuvittelekaan, etteikö tulisi vaikeuksia, etenkin jos uusi on lapseton.



Sinuna minä menisin terapiaan, sitten pariterapiaan ja sitten sinun vaan pitää tehdä ratkaisu. Itse olen aina vaikeina aikoina ajatellut (niiden uusien miesten lisäksi), että tämä on tahdon asia. Haluanko itse saada tämän toimimaan vai junnaanko vain paikallani itse muuttumatta ja vaadin vain muita muuttumaan. Terapia on auttanut minua ja meitä todella paljon ja aina olemme tahtoneet enemmän pelastaa tämän liiton ja perheen kuin, että olisimme tahtoneet uusia suhteita.



Voimia sinulle. Ilmaista apua saat seurakunnan perheasainneuvottelukeskuksesta, mutta vaikka siellä ei jeesustella, niin täytyy jonkin verran olla "kirkkomyönteinen". Perheneuvolasta, neuvolan psykologilta saa apua. Pääkaupunkiseudulla väestöliitto auttaa ja sitten tietysti yksityiset, jos on varaa.

Mistä saitte pariterapiaa, saa varmasti yksilöterapiaakin.

tuli mieleeni sellainen asia, että jos te alkaisitten olemaan yhdessä tosissaan, olisikohan mies valmis tinkimään harrastuksistaan? Kävisikö niin, että loppujen lopuksi eläisit parisuhteessa "yksin" miehen harrastaessa ja sinä pyörittäisit arkea? Tietenkään en tunne teitä ja voihan olla, että mies on vain täyttänyt harrastuksillaan elämässään olevaa "aukkoa" (siis kun ei ole parisuhdetta), mutta jos vain voi käydä niin, että vaikka miehellä olisikin parisuhde jne., hän ei ole valmis luopumaan harrastuksistaan vaikka mikä olisi.