Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
NARSISTISTA EROAMINEN. Tunteettomuuden suojakuoresta tuntevaan minään takaisin. Pelottavaa ja repivää. Vertaistukea, neuvoja?
17.11.2022 |
Kirjoitin isolla, jotta ihmiset, jotka tästä tietäisivät ilmiöstä, näkisivät aloituksen muiden aloituksien joukosta. Toivottavasti tuo ei provosoinut ketään, pahoittelut siitä.
Elän nyt vaakalaudalla ja minua hirvittää. Miten voikaan olla näin hauras olo elämässä vaikka olen päässyt kauemmaksi vaikutuspiiristä? Tunteettomuus suhteen loppuvaiheilla ja eron jälkeen ovat olleet todellinen lohtu ja selviytymiskeino eteenpäin. Se kuitenkin valheellisesti on saanut minut luulemaan, että olen jo yli kaikesta koska en kertakaikkiaan tuntenut mitään. Olen pystynyt iloitsemaan ja nauramaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja tehnyt normaaleja asioita vaikka välillä totaalisen uupumuksen kynsissä olen ollutkin.
Nyt on sitten tullut pintaan paljon tunteita, niin paljon, että minä välillä tärisen ja peloissani ilman mitään syytä. Itken paljon vaikka en tiedä mille, saatan vain alkaa kyynelehtimään ja epätoivoinen olo vaivaa. Itken tyhjyyttä ja sitä missä olen ollut, kuin se tunnetila ryöpsähtäisi päälle, mitä olen yrittänyt vältellä silloin kuin suhteessa olin. Olo on voimaton ja nuutunut, elämässä ei ole värejä eikä maata, jolle asettuisi. Siltä se tuntuu, kävely tuolla ulkona on raskasta ja kuin minua ei olisi. Joudun muistuttamaan, että hengitän, olen olemassa ja kävelen tässä näin vaikka tuntuu, että leijuisin hatarasti pinnalla.
Välillä mietin olenko minä hullu ja sekaisin, sellainen jännitys ja pelkotila on päällä ja samalla niin haavoittuva. Sitä miettii, miten tästä selviää ja kuka minä olen, tuleeko minusta enää koskaan onnellista ihmistä. Tämä tuntuu selviytymiseltä ja ajoittain toivottamalta, tekisi mieli vain jäädä makaaman.
Joskus mietin ulkona ollessakin, että tekisi mieli vain pysähtyä kadulle, mennä istumaan tai makaamaan ja jäädä siihen, kaikki on niin hajottavaa ja epätodelliselta tuntuvaa kun en tiedä olenko enää ihminen tai onko minulla arvoa, onko minussa mitään rakastettavaa.
Kävittekö muut narsistin kanssa eläneet tällaisia tuntemuksia läpi? Onko tämä normaalia?
Suhteessa oli todella pirullista henkistä väkivaltaa, kiusaamista ja nujertamista. Jalustalle nostamista ja siitä potkimista alas. Nöyryyttäviä tilanteita ja fyysistä väkivaltaa, hylkäämistä, raivoa ja ristiriitaisuuksia.
Myöskin rauhallisia, iloisia ja naurua täynnä olevia hetkiä, yhteisiä hienoja hetkiä ja "rakkauden" osoituksia.
Lopulta sitä katosi ja minusta tuntui, että oma maailmani oli tämän toisen ihmisen mieli ja kuin minut olisi imaistu osaksi toista ihmistä.
En vain enää kyennyt näkemään selvästi ja kun oli lopulta niin tyhjäksi imetty, niin tunteetkin kuolivat suurimmaksi osaksi, pystyin toimimaan ja lähtemään.
Mitä nyt sitten tapahtuu?
Kommentit (25)
Ai niin. unohdin sanoa. Sinusta tulee onnellinen :) Tulet muistamaan vielä entisen minäsi uskomattoman kestävänä ja rohkeana ihmisenä, joka kantoi sinut helvetistä ulos. Et tule ikinä enää tarvitsemaan hänen voimiaan. Kun toivut niin se ihminen ei valitettavasti tule mukaasi vaan jää matkasta, muista häntä rakkaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin samaa, kuin edellinen anna itsellesi aikaa. Tuollaisesta toipuminen vie ja ottaa oman aikansa. Sitä muutosta ei välttämättä itsessään huomaa heti. Yksi ratkaiseva tekijä oli lopettaa se itensä moittiminen ja soimaaminen. Se tapahtui pikkuhiljaa, ymmärrys siitä ettei mennyttä voi muuttaa. Mutta tulevaisuus on kuitenkin omissa käsissä. Mitään yhtäkkiä tulevaa ahaa elämystä ei itselleni tullut. Asioita alkaa sisäistää ja nähdä eri näkökulmasta, kun antoi asioille aikaa. Se oli kuin palapelin kokoamista pala palalta.
Ketään ei saa kiusata tai tehdä mitään väkivaltaa, mutta en ymmärrä tuotakaan, että aikuinen täysvaltainen ihminen alistuu tuollaiseen ja viihtyy kiusaajan seurassa vuosikausia, kun välillä saa vähän kehua ja huomiota
Ei ole nyt aikaa vastata paremmin, mutta muista se, että narisisti EI MÄÄRITÄ sinun arvoasi tai rakastettavuuttasi. Sinä olet sinä, arvokas ja rakastettava ihminen. Sinulla on varmasti muita hyviä ihmissuhteita elämässäsi. Narsistin kylmyys ja huono kohtelu on hänen oma henkilökohtainen päänsisäinen ongelmansa, jota hän on siirtänyt sinuun. Hän on saanut käännettyä valokeilan täysin itseensä niin, että sekä sinä että hän palvelette häntä ja se mitä sinä saat on nolla. Tilanne on ollut väärin ja nyt olet lähtenyt siitä ja saat paremman, oikeanlaisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajua, että se jalusta oli feikki. Miksi edes haluaisit jollekin ihailun jalustalle, joka on ansa ja jokaiselle sanotaan samat sanat ja ihanuudet. Ihan vaan, että narsisti saisi itse ihailua sinulta ja jotta hän voisi vetäistä sinulta huomionsa ja ihailunsa pois sopivalla hetkellä.
Opettele nauttimaan terveestä ihailusta ilman jalustaa, hyvistä ja vakaista ihmissuhteista, vaikka ne eivät olisikaan ilotulitusta. Sillä ilotulituksella on valtava hinta. Mieti sitä heroiinikoukkuna, yhtä tervettä ja terveellistä, mutta varmasti hetkittäin ihanaa ja niin puoleensavetävää ja koukuttavaa ja muu tuntuu turhalta ja tyhjältä.
Se on niin uskomattoman rankkaa ja kokemattomille tietenkin käsittämätöntä, että ei kannata siltä pohjalta tulla haukkumaan AP:aa. Hän on toipumassa. Voimia kaikkeen! Käy ihmeessä juttelemassa jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai niin. unohdin sanoa. Sinusta tulee onnellinen :) Tulet muistamaan vielä entisen minäsi uskomattoman kestävänä ja rohkeana ihmisenä, joka kantoi sinut helvetistä ulos. Et tule ikinä enää tarvitsemaan hänen voimiaan. Kun toivut niin se ihminen ei valitettavasti tule mukaasi vaan jää matkasta, muista häntä rakkaudella.
Kiitos tästä toivon antamisesta. Ajatus siitä, että kuukausia olisin näin musertunut saa haukkomaan henkeä mutta ehkä kaikki tämä nyt on vaivan arvoista ja joskus olen jälleen jaloillani. Luen myös tästä kaikesta ja tiedänkin jo jotenkuten tämän koko homman symbioosin mutta siitä huolimatta tästä omakohtaisesta tilanteesta on ihan helpottavaa kirjoittaa. Saa edes tunteille jonkinlaista sanoittamista kuin se, että vain kestän itsekseni. Vertaistukea olen miettinyt paljonkin nyt, vaikka edes soittelua tuonne keskuksiin, jotka tietävät mistä puhun.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nyt aikaa vastata paremmin, mutta muista se, että narisisti EI MÄÄRITÄ sinun arvoasi tai rakastettavuuttasi. Sinä olet sinä, arvokas ja rakastettava ihminen. Sinulla on varmasti muita hyviä ihmissuhteita elämässäsi. Narsistin kylmyys ja huono kohtelu on hänen oma henkilökohtainen päänsisäinen ongelmansa, jota hän on siirtänyt sinuun. Hän on saanut käännettyä valokeilan täysin itseensä niin, että sekä sinä että hän palvelette häntä ja se mitä sinä saat on nolla. Tilanne on ollut väärin ja nyt olet lähtenyt siitä ja saat paremman, oikeanlaisen elämän.
Kyllä. Tämähän on totta, että tämä ei ole edes minulle henkilökohtaista ja koska asia on niin julma tavallaan, että on ollut mukana jossain mikä ei edes ole muuta kuin käyttötavarana olemista ollut niin saa olon vielä toivottamaksi. Yritän olla soimaamatta itseäni mutta se totuus, että on todella ollut vain täydellisesti toisen hyödyke ja itsellä mennyt koko maailma nurin, on aika (en keksi edes sopivaa sanaa) karua.
Tätä se kuitenkin nyt vain on. On minussakin ollut jotain vikaa, että näin annoin tapahtua. Ehkä tästä sitten vain korjaannun ajallaan ja tiedän, että toista kertaa en anna kenenkään ottaa valtaa minusta.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukea ja terapiaa suosittelen.
Ja anna itsellesi aikaa parantua. Itsestytökset voivat olla hirvittävät. On annettava itselleenkin anteeksi että ei osannut varoa tuollaista kumppania. Todellisuus on kuitenkin niin että narsistin itsetunto on hyvin hauras. Hän on säälittävä, vaikka käyttäytyykin julmasti.
Kun pääset asian yli, hän enää hallitse sinua edes muistoissa. Voimia!
Oli kuin omaa tarinaani. Ihan varmasti selviät! Asioiden käsittely on hidasta ja aluksi ihan kokoaikaista. Jossain välissä huomaat, että on kulunut aikaa, ettet ole tuntenut asioita kertomallasi tavalla. Asioiden yli ei kannata hypätä. Ne jäävät taakse ja antavat tilaa muille asioille jos ne käsittelee kevyemmiksi. Voimia ja ilon pilkahduksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jo kuunnellut youtubesta Narsisti vs Minä -kanavaa?
Toipuminen ottaa pitkän aikansa, mutta on sen väärti. Onnittele itseäsi, että astuit jo sille polulle!
Sinä olet ollut väkivallan kohde ja nyt kehosi ja mielesi alkaa pikkuhiljaa käsitellä asiaa ja sitten parantua. Oma tieni on kestänyt nyt vuoden ja olen jo ihan eri pisteessä kuin vuosi sitten.
Ole itsellesi lempeä ja hukuta itsesi kaikkeen hyvään runsaalla kädellä, ei sillä säästeliäällä ja pihistelevällä kädellä, jolla narsisti antoi sinulle leivänmuruina onnenhetkiä. Sinä ansaitset vakaan ja pysyvän hyvän. Anna sitä itsellesi ja muille ja ympäröi itsesi sellaisilla ihmisillä.
Täällä on hyviä kommentteja. Minä en osannut eroni jälkeen edes pukea tunteitani sanoiksi kuten sinä osaat noin hienosti, AP. Oli vain valtava kasvava paha olo, joka puhkesi paniikkihäiriöksi, masennukseksi, ahdistukseksi, syömishäiriöksi ja alkoholin liikakulutukseksi. Sain aika paljon apua psykiatrian puolelta, vaikka kohdalleni osui auttajia, jotka eivät hoksanneet minun joutuneen nimen omaan narsistin uhriksi, ja siitä suurimmaksi osaksi kaikki oireiluni johtui. Toki lapsuuteni oli aika kurja, ja aikaisemmat ihmissuhteeni. Psykiatrisella osastolla kohtasin toisen potilaan, joka alkoi kertoa minulle narsismista. Hänkin oli narsistin rikkoma. Sain kirjavinkin, sain sanoja tapahtuneelle. Sitä ennen en tiennyt mitään koko narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Ajan oloon aloin parantua. Terapia on auttanut hurjasti. Näin vuosia painajaisia exästäni. On toivoa, AP. Ota kaikki tuki ja apu vastaan mitä saat. Vertaistuki on usein usein paras apu. Kaikki ammattiauttajat eivät ihan tajua narsistin uhrin osaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos todella paljon teille. Ihanaa kun joku ymmärtää mistä puhuu. Teiltä tarvitsin sanoja, jotka ovat saman kokeneet.
Kiitos kun saan kuulla, että te olette täällä tsemppaamassa kun olette itse jo voiton puolella. Todella paljon hyvää teillekin toivon jatkoonne.
Luen ja kuuntelen narsismista, katson tuota YouTube kanavaakin. Yritän helliä itseäni, mitä se ikinä tarkoittaakin. En tiedä...
Minulla on käynyt niin, että olen myös masentunut, kuluttanut aivan liikaa alkoholia, ollut todella vihainen ja itseeni sulkeutunut. Syönyt hirveän määrän epäterveellistä ruokaa, lihonut paljon, yrittänyt kaikin keinoin turruttaa itseäni. Vihannut ja nykyään itkenyt.
Todella rankkaa ollut. Mitä enemmän olen kohdellut myös itseäni näin niin sitä pahempi olo ollut. Pitäisi vain hyväksyä ja hengittää, antaa lupa surra ja antaa lupa tuntea aivan kaikki, niitä turruttamatta.
Yritän saada apua ja terapiaan tässä ollaan jonossa.
Kyllä sitä tuntee olevansa monin tavoin sekaisin mutta täytyy yrittää jotenkin nyt vaan luottaa, että elämä vielä asettuu tästä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nyt aikaa vastata paremmin, mutta muista se, että narisisti EI MÄÄRITÄ sinun arvoasi tai rakastettavuuttasi. Sinä olet sinä, arvokas ja rakastettava ihminen. Sinulla on varmasti muita hyviä ihmissuhteita elämässäsi. Narsistin kylmyys ja huono kohtelu on hänen oma henkilökohtainen päänsisäinen ongelmansa, jota hän on siirtänyt sinuun. Hän on saanut käännettyä valokeilan täysin itseensä niin, että sekä sinä että hän palvelette häntä ja se mitä sinä saat on nolla. Tilanne on ollut väärin ja nyt olet lähtenyt siitä ja saat paremman, oikeanlaisen elämän.
Älä kumminkaan ala yliampumaan itsenäisyyttäsi puolustaessasi. Joillekin tulee vastareaktio ja torjuvat kovin jyrkästi lähes kaikkea jos vähäänkään muistuttaa narsistin pompotuksesta. Opi uskaltamaan antaa itseäsi kumminkin rajojasi kunnioittaen. Joillakin narsistien uhreilla esiintyy tuota täydellistä joustamuutta. Jos haluat niin voithan toki sitäkin kokeilla ihan kokeilumielessä: sanot "ei" jos vähänkin tuntuu siltä ja pysyt siinä kiinni, ja seuraat miltä se sinusta tuntuu. Muista etteivät kaikki ole narsisteja, vaikka narsistin uhri niitä houkutteleekin puoleensa. Jos joustat jossakin niin toisen täytyy myös joustaa vastaavasti vuorovaikutuksessa, narsistihan ei niin tee.
Ainakin oli aloituksella mittaa. Pahoitteluni, jos siinä oli asiaakin (en jaksanut kaikkea lukea), mutta narsisti aihe alkaa olemaan niin kulunut ja väsynyt, että arvostan näkökulmia, joissa harjoitetaan itsekritiikkiä ja -reflektiota ilman kaiken pahan projisoimista toisen niskaan ja diagnosoimista omasta keittiöstä käsin. Kiitos.
Kuin minut olisi imaistu osaksi toista ihmistä.
Ei se ole mikään passiivissa kirjoitettava imaiseva luonnonvoima joka tapahtui, vaan kiusaajan aiheuttama tunne sinussa.
Sinun reaktiosi tuhoajaan on luonnollinen.
Hullu osui kohdalle, se ei ole sinun syysi. Se että hän esitti kiintymystä, oli vain esitystä, jotta pystyi käyttämään sinua hyväkseen. Toki hän saattoi oikeasti tykätä kun katsoit ja kuuntelit häntä, täytit hänen tarpeensa.
Olet eri kuin kukaan tai mikään muu. Sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus pitää puolesi. Tuo ettei "ole maata, jolle asettuisi", voisi olla hyvä että etsit jotain uutta. Jos et voi muuttaa tai matkustaa, hanki edes jotain uutta ja omaa. Aivan pienikin riittää, kun se on oma. Oma jota narsisti ei loisi.
Narsistille ei ole mitään omaa mutta jos toisella on hän sen haluaa itselleen. Ihan konkreettisesti: käyn elokuvissa, narsisti ei tiedä missä olen. Tai mitä luen. Jokainen tietoinen teko voi vahvistaa erillisyyttäsi. Olet eri kuin kukaan tai mikään muu. Päivä päivältä tulet vahvemmaksi. Hakeudu uusiin ryhmiin.
Kyllä se jonain päivänä helpottaa.
Ja anna itsellesi anteeksi: on elämää ylläpitävä voima toivoa että asiat sujuu. Tuhoajan tarve tuhota on virhe maailmassa. Se ei ole sinun syysi.
Tsemppiä eteenpäin, lue aiheesta, Katso YouTubesta podcasteja ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nyt aikaa vastata paremmin, mutta muista se, että narisisti EI MÄÄRITÄ sinun arvoasi tai rakastettavuuttasi. Sinä olet sinä, arvokas ja rakastettava ihminen. Sinulla on varmasti muita hyviä ihmissuhteita elämässäsi. Narsistin kylmyys ja huono kohtelu on hänen oma henkilökohtainen päänsisäinen ongelmansa, jota hän on siirtänyt sinuun. Hän on saanut käännettyä valokeilan täysin itseensä niin, että sekä sinä että hän palvelette häntä ja se mitä sinä saat on nolla. Tilanne on ollut väärin ja nyt olet lähtenyt siitä ja saat paremman, oikeanlaisen elämän.
Älä kumminkaan ala yliampumaan itsenäisyyttäsi puolustaessasi. Joillekin tulee vastareaktio ja torjuvat kovin jyrkästi lähes kaikkea jos vähäänkään muistuttaa narsistin pompotuksesta. Opi uskaltamaan antaa itseäsi kumminkin rajojasi kunnioittaen. Joillakin narsistien uhreilla esiintyy tuota täydellistä joustamuutta. Jos haluat niin voithan toki sitäkin kokeilla ihan kokeilumielessä: sanot "ei" jos vähänkin tuntuu siltä ja pysyt siinä kiinni, ja seuraat miltä se sinusta tuntuu. Muista etteivät kaikki ole narsisteja, vaikka narsistin uhri niitä houkutteleekin puoleensa. Jos joustat jossakin niin toisen täytyy myös joustaa vastaavasti vuorovaikutuksessa, narsistihan ei niin tee.
Kun liian kiltti/ alistettu alkaa toipua, voi reaktioissa tapahtua ylilyöntejä. Se on hyvä tiedostaa.
Myöskään ei heti tarvi laastarisuhteita, vaan rauhassa käy asioita rauhassa läpi.
Esim liikunta on hyvä tapa on purkaa kiukkua, keskustelun lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oli aloituksella mittaa. Pahoitteluni, jos siinä oli asiaakin (en jaksanut kaikkea lukea), mutta narsisti aihe alkaa olemaan niin kulunut ja väsynyt, että arvostan näkökulmia, joissa harjoitetaan itsekritiikkiä ja -reflektiota ilman kaiken pahan projisoimista toisen niskaan ja diagnosoimista omasta keittiöstä käsin. Kiitos.
Mikä pakottaa vastailemaan aloitukseen jota ei jaksa lukea? Mikä pakottaa vastaamaan jos aihe ei liity sinuun? Ei narsistin uhrit ole jotain uhreja vaan tavallisia ihmisiä joiden kohdalle on paha osunut. Pahinta paha on normaaliksi naamioituneena.
Yrität esittää keskustelijakelpoista vain jotta pääset lannistamaan.
Kaikkea hyvää aloittajalle. Älä välitä huonoista.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä. Etenet toipumisessa aivan normaaliin tahtiin. Ensimmäiset 3-4 kk menee ihan ok ja ei mitään. Sitten alkaa romahdus. Se voi kestää kuukausista jopa yli vuoteen, kauemminkin. Sanon vaan sen, että sille kaikelle on kuitenkin päättymispäivä joten olotilasi ei ole ikuinen.
Tähän voisi laittaa vaikka kuinka pitkän sepustuksen mutta suosittelen vain että luet aiheesta koska narsismista ja parisuhdeväkivallasta on kirjoitettu vaikka kuinka paljon.
Sinulla ei ole kiire ja jokaisen toipuminen kestää sen minkä kestää, kaikki ei toivu ikinä. Sinulla on oikeus edetä omaan tahtiin ja tehdä niin kuin sinulle on hyväksi. Et ole kenellekään velkaa nopeaa toipumista tai sitä miltä toipumisesi muille näyttää.