Lue keskustelun säännöt.
Antakaa taas tukea, että yksin jaksaisin taata lapselle raittiin lapsuuden?
24.05.2010 |
Isovanhemmat haluavat meitä kylään mökilleen. Ihanaa, mutta tiedän, että joka kerta ainakin minulla on paha mieli. Heillähän ei kukaan ota alkoholia, mitä nyt yksi olut ruuan kanssa ja toinen saunan jälkeen. Lopputulos on että humalaisia aikuisia riittää perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Sitten aletaan himmailemaan, että jaksetaan töihin.
Minulla on myös alkoholiongelma -en kestä humalaisia ihmisiä siis ollenkaan. En halua lapsilleni samanlaisia unohdettavia kokemuksia kuin itselleni. En halua lähteä mökille ja nyt olen saanut kuulla olevani hullu, nipottaja, sairas, yliherkkä, tyranni, yksinäiseksi yh-äidiksi päätyvä, itsekeskeinen, joustamaton, ilkeä, typerä, lapsellinen ja niin edelleen.
Vaikka olen jo aikuinen, vanhempani eivät voi mitenkään suvaita, että minulla on jostakin asiasta eri mielipide tai näkemys. Mies on kannallani, mutta ei joudu samanlaisen psykologisen sodankäynnin kohteeksi. Lapset ovat myös saaneet puheluita, että hullu äitinne kieltää kaiken kivan mitä mummi ja pappa tahtoisi järjestää.
Auttakaa. Toivoo paska mutsi
Kommentit (13)
ja jos haukkumista alkaa tulla, niin luuri korvaan. Viileästi ilmoitat, että jos lapsenlapsia haluaa joskus nähdäkin, heitä nähdään selvinpäin ja odotat asiallista AIKUISTA käytöstä jatkossa.
Ei se ole sen kummempaa. Olen myös lapsilleni neuvonut, että jos mummi alkaa puhelimessa haukkua äitiä, hän voi lopettaa puhelun sanomalla: Mut nyt mun pitää mennä, moi! Tilanne ei nimittäin ole reilu lapsillekkaan.
terv. alkoholistin aikuinen tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vinkukoot ja haukkukoot, ei sun tarvii niitä kuunnella.
oppisin yhtä vahvaksi kun kerrotte. Mulla kun on sellainen tausta, että edes alkoholin liikakäyttöä tai jopa humalassa oloa ei myönnetä, vaan kyse on minun kummallisesta luonteestani, mielikuvituksesta ja satujen keksimisestä ja näin aikuisena ilkeästä ja kiittämättömästä mustamaalauksesta vanhempiani kohtaan. Vasta kotiympyröistä irrottuani sain vahvistuksen, että juomatavat täyttävät monia ongelmajuomisen kriteerejä. Siksi on niin vaikea muistaa että minulla on oikeus mielipiteeseeni eikä tästä kannattaisi edes keskustella, koska emme ikinä tule olemaan samaa mieltä edes siitä onko joku humalassa vai kuvittelenko vain.
ap
koska emme ikinä tule olemaan samaa mieltä edes siitä onko joku humalassa vai kuvittelenko vain. ap
lapsesi vai vanhempiesi loukkaantuminen?
Sinuna panisin isovanhempien numerot hylkyyn ja itse en vastaisi heidän numeroihinsa.
Jos aikuiset ihmiset loukkaantuvat, se on heidän ongelmansa. Juoppoa et pysty muuttamaan, mutta omille lapsille pystyt hyvän lapsuuden antamaan.
En ymmärrä sinunlaisia vanhempien napanuorassa roikkuvia aikuisia, jotka antaa itsensä pompottaa. Välit poikki ja sillä selvä. Sitä niittää, mitä kylvää.
Aikuistu hyvä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lipittelijä on anoppi. Aina jotain siideriä pitää olla latkimassa. Ei kännissä, mutta jatkuvassa maistissa. Ja tosiaan tuo, että kukaan perheestä ei tunnusta ongelmaa, vaan tämä on mun ylireagointia ja satuilua. Anoppi saattaa kipata mökillä aamutunneille ja sitten seuraavanan päivänä appiukko ja mies ihan pokkana selittää lapsille (varsinkin tytöt kyselee mummon perään), että mummo on vähän väsynyt. Just!
yritän lopettaa sitä pompottelua. Kuten kirjoitin, olen elänyt koko ikäni yksin tämän asian kanssa, sillä lapsuuden lähipiiri on lähestynyt asiaa kieltämisen ja väistämisen kautta. Olen lisäksi saanut aina vanhempieni vihat niskoilleni, kun olen sanonut ääneen tämän vaietun asian.
Ehkä tämä saa sinut hieman paremmin ymmärtämään, että asia on vaikea.
Mutta aloituksesi on erinomainen, ja aion ottaa tämän tunnuslauseekseni: Vanhempieni perusteeton loukkaantuminen saa väistyä lapseni hyvinvoinnin edestä. Kiitos sinulle tästä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kännissä, mutta jatkuvassa maistissa. Ja tosiaan tuo, että kukaan perheestä ei tunnusta ongelmaa, vaan tämä on mun ylireagointia ja satuilua. /i]
Kun ollaan vuosikymmenet harjoiteltu sitä pienessä maistissa oloa, siihenkin tarvitaan jo huomattava määrä aineksia. Eivät sammu, pysyvät pystyssä, mutta örisevät ja höpöttelevät sekavia, haluavat lapsia lähelleen että pappa voi kertoa sinulle vähän juttuja ja sitten puhuvat kaikkia lapsille tarpeettomia sukuriitoja ja hakevat lapsista nyökyttelijää oikeassaololleen.
kun saivat kokea turvallisen lapsuuden?
Olen itse elänyt alkoholistiperheessa ja tiedän, mitä tunnet. Olen katkaissut välit kokonaan toiseen vanhemmistani, siihen alkoholistiin. Ja olen jo vuosia saanut kuulla olevani tunteeton, kylmä jne. Mutta kummasti vain nyt tilanne on jo helpottanut, minut ja mielipiteeni tähän asiaan tunnetaan ja meidät jätetään rauhaan (en olisi ikinä uskonut - siinä tunnemyrskyn silmässä kun yrittää vain jotenkin pärjätä, eikä näe tilannetta ulkopuolisen silmin).
Itselleni on tärkeämpää, että omat lapseni voivat luottaa minuun vanhempana. Ja siihen, että huolehdin heidän turvallisuudestaan. Jos sen hintana on se, että alkoholistin mielestä olen nipottaja niin be it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin päästä tuohon tilaan, että saisin valita elämäntapani ja olla erillään alkoholiseurasta. Mutta kun tämä vaan ei käy. Vanhempani ovat voimakastahtoisia eivätkä hyväksy mitään heidän toimintaansa kyseenalaistavaa tekoa. Joten mökiltä poisjääminen on pelkkää omaa mielivaltaista kiukutteua vailla oikeaa perustetta. Miksi he eivät voi vaan tajuta, että humalainen seuransa ei kiinnosta minua? Ja että jos en halua heidän seuraansa, sille on kyllä syynsä. Miksemme voi elää erillistä elämää, kun meillä ei kerran ole juuri yhteistä tai oikeastaan tämä periaatteellinen merkittävä ero? En minä tahdo heidän juomistaan hallita tai määrätä, mutta en halua enää 25 vuotta sitä katseltuani olla mukana.
ap
Mutta oma isäni oli narsistinen piilojuoppo, paska pahoinpitelijä. Kukaan ei uskonut minua, mitä meillä tapahtui viikonloppuisin. Minua yritettiin leimata hulluksi ja mielisairaaksi kun vetelin ranteet auki. Isäni kävi hymy huulilla selittämässä sairaalassa, että kotona on kaikki hyvin ja minä olen hullu.
Kun isäni yritti ampua minut, juoksin naapuriin karkuun. Sama homma. Eivät uskoneet minua ja isä kävi hakemassa hymy huulilla ja selitti, että olen vain sellainen hullu huora, että kuvittelen vain kaikkia juttuja.
Kun omat lapset syntyivät, sukulaisten, kyläläisten ja kaikkien haukkumisista välittämättä pistin välit totaalisesti poikki.
Kun isäni kuoli, kävin hautajaisissa ja ajattelin koko ajan, että luojan kiitos, se on ohi nyt.
Tsemppiä sinulle. t.7
yritän lopettaa sitä pompottelua. Kuten kirjoitin, olen elänyt koko ikäni yksin tämän asian kanssa, sillä lapsuuden lähipiiri on lähestynyt asiaa kieltämisen ja väistämisen kautta. Olen lisäksi saanut aina vanhempieni vihat niskoilleni, kun olen sanonut ääneen tämän vaietun asian.
Ehkä tämä saa sinut hieman paremmin ymmärtämään, että asia on vaikea.
Mutta aloituksesi on erinomainen, ja aion ottaa tämän tunnuslauseekseni: Vanhempieni perusteeton loukkaantuminen saa väistyä lapseni hyvinvoinnin edestä. Kiitos sinulle tästä!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huomaan että kokemuksesi on ollut todella rankka. Kenties tuolla taustalla onkin helpompaa tehdä totaalinen ratkaisu. Minun vanhemmat kun ovat vain olleet aina tasaisessa tuiskeessa ja "korkeintaan" nolanneet itsensä ja perheensä, olen jaksanut toivoa muutosta ja minun mielipiteeni ymmärtämistä. Vaikka tiedän ettei sitä koskaan tule.
Hienoa, että olet jaksanut järjestää itse itsellesi ihmisarvoisen elämän.
Ap
että vietät aikaasi sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa on hyvä ja helppo olla. Itse ottaisin roimasti etäisyyttä tuollaisiin vanhempiin ja selittäisin lapsille miksi isovanhemmat ovat pahoillaan.