Miten saada suru/onnettomuus pois silmistä?

On vaikeaa. On sellainen hetki elämässä, että tästä tuskin edes selvitään. En kuitenkaan haluaisi kaiken näkyvän päälle päin. En siinä hetkessä ajattele suruja, mutta se näkyy silti silmistä ja kasvoista. Muutos tapahtui ihan parissa päivässä ja näytän siltä kuin kuin olisin narkannut ja itkenyt juuri silmät päästäni jossain vessassa ja että en ole nukkunut 10 vuoteen. Olen hoitaja ja en haluaisi, että potilaat säälivät minua tai hätääntyvät. Kyllä, tätäkin tapahtuu. Näen sen heidän ilmeestään ja sitten he eivät uskalla heittäytyä samalla tavalla potilaiksi mitä ennen. Jotkut potilaat ovat niin empaattisia muutenkin, että en kestä. Suurinta osaa ei kyllä minun oloni kiinnosta ja niin se saakin olla. Mutta miten piilottaisin tuskani tuolta pieneltä prosentilta?