En halua valehdella joulupukista

Noin pieni lapsi ei edes tajua mitä satu tai leikki tarkoittaa. Hänelle kaikki on totta.

Olen ateisti enkä usko joulupukkiin enkä mihinkään yliluonnolliseen. Halveksin niitä, jotka uskottelevat lapsille tuollaisia.

Mun lapsi kysyi jo tosi pienenä, että onko joulupukin sisällä ihminen? :D

Kerroin, että on. Ei ollut pettynyt. Joulua on vietetty.

Ei olis tullut mieleenkään alkaa valehtelemaan suoraan kysymykseen. :)

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi kysyi jo tosi pienenä, että onko joulupukin sisällä ihminen? :D

Kerroin, että on. Ei ollut pettynyt. Joulua on vietetty.

Ei olis tullut mieleenkään alkaa valehtelemaan suoraan kysymykseen. :)

Ei nukkejoulupukkien sisällä ole.

Vierailija kirjoitti:

Noin pieni lapsi ei edes tajua mitä satu tai leikki tarkoittaa. Hänelle kaikki on totta.

Ei varmaan vielä ymmärräkään, mutta hiljalleen vuosien mittaan ymmärrys kasvaa, ja haluaisin olla alusta asti johdonmukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi kysyi jo tosi pienenä, että onko joulupukin sisällä ihminen? :D

Kerroin, että on. Ei ollut pettynyt. Joulua on vietetty.

Ei olis tullut mieleenkään alkaa valehtelemaan suoraan kysymykseen. :)

Ei nukkejoulupukkien sisällä ole.

No ei hän kysynyt mistään nukesta.. :) kyllähän sen nyt tajuaa kaikki.

Järkevä ihminen opettaa lapsilleen, että ihmiset antavat toisilleen lahjoja vastavuoroisesti eikä niin että joku partaniekka tuo ilmaiseksi säkillisen tavaraa joka taloon.

Miten olette toimineet sukulaisten ja tuttavien kanssa? Tarkoitan siis sitä, että lähes kaikki olettavat lapsen uskovan joulupukkiin ja esim. isovanhemmat saattavat sanoa, että pitää olla kiltisti, kun tontut katsovat jne.

Meillä joulupukki olentona on aina ollut "satuolento", on se sitten ollut joulupukki TV:stä, ruokakaupassa ym, missä nyt näitä tullut vastaan. Meillä ei ole ollut siis mitään joulupukki sepityksiä, vaan lahjat ostavat vanhemmat, mummot, kummit, henkilöt, jotka ovat halunneet lapsille lahjoja antaa. Perheissä, jossa käy joulupukki, voi tämä olla vaikka perheen isoisä, naapuri tai ihan tilattu maksettu pukki.

En usko että lapset ovat jääneet paitsi mistään. Mielestäni typeriä kaikki tällaiset joulupukit, hammaskeijut ja pääsiäispuput

Kerro rehellisesti, että äiti ostaa lahjat ja pukki on satua.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette toimineet sukulaisten ja tuttavien kanssa? Tarkoitan siis sitä, että lähes kaikki olettavat lapsen uskovan joulupukkiin ja esim. isovanhemmat saattavat sanoa, että pitää olla kiltisti, kun tontut katsovat jne.

Hyvin kasvatettu lapsi vastaa, että pitää käyttäytyä asiallisesti silloinkin kun kukaan ei näe.

Kerro sitten kun lapsi siitä kysyy. Kaksivuotias nyt ei vielä kysy onko joulupukkia oikeasti olemassa.

Näin olen itse toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette toimineet sukulaisten ja tuttavien kanssa? Tarkoitan siis sitä, että lähes kaikki olettavat lapsen uskovan joulupukkiin ja esim. isovanhemmat saattavat sanoa, että pitää olla kiltisti, kun tontut katsovat jne.

Eipä se ainakaan päiväkodissa mikään ongelma ole ollut, että on lapsia, joilla ei joulupukkitarinaa ole kerrottu. He ovat sanoneetkin ettei joulupukkia ole, tosin , koska enimmistö lapsista uskoo tarinaan, häntä ei ole kuunneltu. 

Minulle on jo pienenä kerrottu, että joulupukki on satua. Tietääkseni siitä ei ole jäänyt mitään traumoja. Alle kaksivuotias ei nyt vielä paljoa pukeista perusta ja ymmärrä, mutta mitäpä tuollaisia uskottelemaan pienillekään.

Eikun kerrot että kirvatunturilla asuu tällainen pukki joka jakaa kilteille lapsille lahjoja, ja tontut vahtii että lapset ovat kilttejä. Lapset ovat onnellisia kun et kerto totuutta, vaan he saavat uskoa joulun ihmeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikun kerrot että kirvatunturilla asuu tällainen pukki joka jakaa kilteille lapsille lahjoja, ja tontut vahtii että lapset ovat kilttejä. Lapset ovat onnellisia kun et kerto totuutta, vaan he saavat uskoa joulun ihmeeseen.

Siis tarkoitin korva-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikun kerrot että kirvatunturilla asuu tällainen pukki joka jakaa kilteille lapsille lahjoja, ja tontut vahtii että lapset ovat kilttejä. Lapset ovat onnellisia kun et kerto totuutta, vaan he saavat uskoa joulun ihmeeseen.

Siis tarkoitin korva-

Korvassas sulla on kirva!

Vierailija kirjoitti:

Miten olette toimineet sukulaisten ja tuttavien kanssa? Tarkoitan siis sitä, että lähes kaikki olettavat lapsen uskovan joulupukkiin ja esim. isovanhemmat saattavat sanoa, että pitää olla kiltisti, kun tontut katsovat jne.

Oon sellaisesta kodista, jossa ei koskaan opetettu joulupukkia totena. Ihan superpienenä koko asia ei ollut ollenkaan esillä, mutta siinä vaiheessa kun jo keskustelin muiden lasten kanssa kokonaisilla lauseilla, piti aihe tietysti käsitellä. Mulle on siis infottu joulupukkiuskon sisältö, vähän samaan tapaan kuin ateistivanhempi selittäisi lapselleen mikä on kirkko. Opetukseen sisältyi myös, että toisille lapsille ei saa sanoa ettei joulupukkia ole olemassa, koska jotkut aikuiset pitävät tärkeänä, että saa uskoa joulupukkiin mahdollisimman pitkään. Vain aikuisille saa sanoa, ettei usko joulupukkiin. Isovanhemmat toki olivat tietoisia meidän perheen systeemeistä.

Olen itse kaksikulttuurisesta perheestä, ja meillä jouluun kuului sukulaisten toisilleen ostamat lahjat, joissa kuusen alla oli nimilaput keneltä mikäkin on. Jotenkin en lapsena edes tajunnut että toiset lapset uskoivat joulupukkiin oikeasti, ja tämä asia tuli vastaan vasta kun kokonaan suomalaiseen kulttuuriin kasvatetun mieheni kanssa juttelimme asiasta.

Meille oli luontevaa, että ei alettu valehtelemaan tai uskottelemaan lapsille joulupukkitarinaa, mutta ei tietenkään riistetty joulun taikaa poiskaan.

Ja lasten mielikuvitusmaailma on rikas. Jotenkin tuntuu oikeammaltakin sellainen, että vaikka aikuiset sanovat että joulupukki ja pukin paja eivät ole oikeasti olemassa, niin lapsi voi omassa mielessään olla eri mieltä: kylläpäs ovatkin, jossain salaisessa paikassa josta aikuiset eivät tiedä...

mieluummin näin, kuin että aikuiset ovat uskotelleet ja valehdelleet, ja sitten särkyy sekä lapsenusko, että luottamus aikuisten rehellisyyteen.

Itse mietein samaa kuin ap kun lapsia tuli.

Itse en koskaan pelotellut lapsia että pitää käyttäytyä hyvin ettei tontut nää ym. Anoppi joskus sanoi tuota lapsille mutta korjasin että pitää käyttäytyä hyvin koska äiti sanoo niin. Ja äiti ei tarvi tonttuja avuksi. Jos joku vieras pelotteli tontuilla niin eipä nuo lapset siitä välittäneet.

Meillä ei pukista juurikaan puhuttu. Eikä tontuista. Pukki (pukiksi pukeutunut perheen isä) toi lahjat ja lapsia kiinnosti aina lahjat niin paljon etteivät pahemmin pukkia katselleet. Jos lapset olisivat kysyneet onko pukki oikea ym niin olisin vastannut että oikea yhteinen satu joo. Lapset eivät kyselleet ja esikoinen taisi tajuta vasta 8v iässä että joulupukkia ei oikeasti ole.

Siis en kieltänyt puhumasta pukista ym mutta ei niillä kiristetty ym. Ja lahjoista aina todettiin ettätämä lahja kummilta, soitetaanpa ja kiitetään jne. Vanhempien ostamista lahjoista luulivat että pukilta.