Onko perheitä jotka eivät juhlineet ristiäisiä tai nimiäisiä?

Täällä! Ajeltiin vain maistraattiin ja vietiin se nimilappu sisälle. Lapsen nimi päätettiin parkkipaikalla. Ei olla mitään juhlijoita.

Me. Lapsilla oli nimet jo ennen syntymäänsä ja heitä kutsuttiin nimillä heti synnyttyään. En nähnyt mitään enkä näe mitään syytä nimiäisille.

Vaikka olemme uskonnottomia, olen siinä käsityksessä että uskontoon liittämisellä ja nimen antamisella ei ole mitään yhteyttä.Tunnen uskovaisia jotka ovat antaneet lapsilleen nimen heti syntymässä, erottaakseen nimenannon ja kasteen.

Suomalainen tapa julkistaa nimi vasta kasteen yhteydessä juontaa taikauskoon. Uskottiin että piru voi kutsua lasta nimeltä jos lapsen nimi on tiedossa ennen kastetta. Nykyään toki tiedämme, että näin ei tapahdu.

Ei meilläkään, neljä lasta. Nimien pohdintaan kyllä käytettiin paljon aikaa, mutta ei nimien antoon. Emme kuulu kirkkoon, joten kirkon rituaalia ei haluttu käyttää, ja juhlalliset "maalliset" nimiäiset tuntuivat keinotekoisilta.

2009 syntyi poika ja nimi ilmoitettiin. Ei juhlittu. Tuli mummoilla saarnoja kun ei vietetty mitään juhlia

Kuopus syntyi 2020, ei varmaan vaikea arvata, miksi ei ollut mitään juhlia...

Vierailija kirjoitti:

Me. Lapsilla oli nimet jo ennen syntymäänsä ja heitä kutsuttiin nimillä heti synnyttyään. En nähnyt mitään enkä näe mitään syytä nimiäisille.

Vaikka olemme uskonnottomia, olen siinä käsityksessä että uskontoon liittämisellä ja nimen antamisella ei ole mitään yhteyttä.Tunnen uskovaisia jotka ovat antaneet lapsilleen nimen heti syntymässä, erottaakseen nimenannon ja kasteen.

Suomalainen tapa julkistaa nimi vasta kasteen yhteydessä juontaa taikauskoon. Uskottiin että piru voi kutsua lasta nimeltä jos lapsen nimi on tiedossa ennen kastetta. Nykyään toki tiedämme, että näin ei tapahdu.

On niillä se yhteys, että kasteen yhteydessä tehdään viralliset paperit nimestä, joiden "rekisteröintiprosessin" seurakunta hoitaa. Nykyyän toki lapsen nimi usein on ns. julkistettu jo ennen tätä.

Vierailija kirjoitti:

Me. Lapsilla oli nimet jo ennen syntymäänsä ja heitä kutsuttiin nimillä heti synnyttyään. En nähnyt mitään enkä näe mitään syytä nimiäisille.

Vaikka olemme uskonnottomia, olen siinä käsityksessä että uskontoon liittämisellä ja nimen antamisella ei ole mitään yhteyttä.Tunnen uskovaisia jotka ovat antaneet lapsilleen nimen heti syntymässä, erottaakseen nimenannon ja kasteen.

Suomalainen tapa julkistaa nimi vasta kasteen yhteydessä juontaa taikauskoon. Uskottiin että piru voi kutsua lasta nimeltä jos lapsen nimi on tiedossa ennen kastetta. Nykyään toki tiedämme, että näin ei tapahdu.

Tai sitten voi käydä niin, että sopiva nimi keksitään vasta paria päivää ennen ristiäisiä/nimiäisiä ja siksi sitä ei ole aiemmin paljastettu :D nimimerkillä kokemusta on, ja tiedän ettemme ole ainoita.

Eräs ystäväni ei juhlinut kun ei jaksanut alkaa järjestää nimiäisiä vauva-arjen keskellä. Mikäpä pakko niitä on juhlia eikä vauva jää juhlien puutetta suremaan.

Kaksi lasta eikä kummallekaan pidetty nimiäis-/nimenantojuhlia. Emme kuulu kirkkoon ja tuollainen nimiäisjuhla olisi tuntunut hölmöltä, kun kerroimme läheisille jo raskausaikana/synnytyssairaalassa lapsen nimen. Jokainen toimii tavallaan. itse en ymmärrä moniakaan nykyajan juhlia, mutta eihän minun toki tarvitsekaan. Hölmöimpiä juhlia ovat mielestäni nimiäisten ohella baby showerit sekä avioliittoon siunaus kirkossa, vaikka varsinainen vihkiminen on tapahtunut toisaalla.

Itse pohdin olla juhlimatta lapsen nimeä. Ajattelin olenko ainoa joka tekee näin.

Minusta outoa pitää nimijuhlat missä missä lapsi saa KUMMIT ja vielä jotakin typeriä leikkejä

Miten teillä on lähipiiri suhtautunut, ettei lasta ole kastettu tai edes nimenantojuhlaa pidetty?

Meillä kolme lasta, ei juhlia. Ensimmäisen kohdalla anoppi suuttui ja yritti vängätä väkisin nimiäiset. Muutenkin monenmoista paheksuvaa ihmettelyä olen kuullut.

Kolmannelle ei enää viitsitty kun ei kuuluta kirkkoon ja kahdet ensimmäisetkin oli niin kiusalliset.

Ei kuuluta kirkkoon, joten ei ristiäisiä. Anoppi on niin uskonnollinen, että hänelle se oli kova paikka. Pidettiin nimiäiset, ja hän ilmoitti ettei tule niihin. Joten jos mietityttää, mitä anoppi sanoo jos ei pidä juhlia, niin mun anoppi olisi varmaan pitänyt sitä parempana vaihtoehtona.

Me ei olla pidetty kummallekkaan lapselle. Mielestäni se on ehkä raskain aika alkaa järjestämään mitään juhlia siinä vaiheessa kun vauva on parin kolmen kuukauden ikäinen, milloin nimi Suomessa annetaan. En vaan jaksanut. En olisi itse siinä kohtaa nauttinut niistä yhtään, enkä sukulaisten mieliksi jaksa nähdä niin paljon vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten teillä on lähipiiri suhtautunut, ettei lasta ole kastettu tai edes nimenantojuhlaa pidetty?

Meillä kolme lasta, ei juhlia. Ensimmäisen kohdalla anoppi suuttui ja yritti vängätä väkisin nimiäiset. Muutenkin monenmoista paheksuvaa ihmettelyä olen kuullut.

Mä olen meidän suvun hankala, ei kukaan uskalla tulla mitään avautumaan. Varmaan selän takana jauhaneet hetken, mikä ei itseäni haittaa. Siinä kun jauhavat.

Ei juhlittu minkään nimen vuoksi. Nimi oli valmiina kun lapset syntyivät. Kakkukahvit oli perheen kesken heti syntymäpäivänä.

Ihmettelen että niin monet jaksaa pitää juhlat siinä vaiheessa. Ehkä sitten vauvan isovanhemmat auttavat. Muistan itse olleeni niin väsynyt silloin että kävelin päin seiniä.

Miten ilmoititte lapsen nimen sukulaisille? Odotitteko, että he kysyvät?

Vierailija kirjoitti:

Miten ilmoititte lapsen nimen sukulaisille? Odotitteko, että he kysyvät?

En edes muista. Varmaan tekstareilla osalle ja hetken päästä facebookissa. Miksi se edes on sellainen salaisuus aina ja sen ilmoittaminen pitäisi olla joku erikoinen rituaali? Itse halusin kertoa sen heti kun se oli päätetty, en malta pitää salassa asioita joista olen innoissani.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen että niin monet jaksaa pitää juhlat siinä vaiheessa. Ehkä sitten vauvan isovanhemmat auttavat. Muistan itse olleeni niin väsynyt silloin että kävelin päin seiniä.

Näin ollaan ihmiset erilaisia. Mulla oli paljon aikaa suunnitella ja järjestää nimiäisiä. Pidettiin myös isänpäiväkemut pari päivää kotiutumisen jälkeen. Odotin innolla aina vieraita, kun muuten oli niin hiljaista. Vauva nukkui ja söi ja mä katsoin vanhoja sarjoja Netflixistä ja parantelin sektiohaavaa.