Oletko törmännyt ihmiseen joka puhuu jollain tietyllä murteella vaikka ei ole ikinä asunut

heittäytyy lupsakaksi savolaiseksi myydessään :=O

Ajattelee kai herättävänsä sympatiaa -> kauppoja.

eli ennen kuin huomaankaan, puhun samaa murretta (tai ainakin samalla puhenuotilla) kuin toinen jonka kanssa puhun.



Ns. oma murteeni on rajantakaisen karjalan murre, jota mummoni puhuu ja jota tulee haasteltua vieläkin- vaikka en siis ikinä siellä päin olekaan asunut.

vaikka molemmat ovat syntyneet varsinais-suomessa, nainen vielä sukujuuriltaankin varsinais-suomalainen, ovat oppineet kielen kannaksen evakolta äidiltä/anopilta, jonka kanssa vuosikymmeniä saman katon alla asuneet.

jolle tarttuu puheen rytmit ja tyylit helposti. Toiset yhdistää sen hyvään musiikkikorvaan.



En voi sille mitään että viikko Eurassa tuottaa murteisen puhetyylin, tai vuosi Irlannissa saa englantini kuulostamaan irlantilaisaksenttiselta jopa paikallisen korvaan.



Ymmärrän toki että se saattaa toisia ärsyttää.

viäntää savvoo aina mummolareissun jälkeen, vaikka ihan hämäläisiä ollaan. Hassua miten ne puheenpainot tarttuu :)

vaikken oo käyny ikinä. Joku on kysynykkin oonko Tampeereelta kotosin.

Isänsä nimittäin on sieltä kotoisin.

Ja olen asiakaspalvelussa puhelimessa. Kyllä ottaa päähän jonkun puhelun jälkeen, kun olen taas sortunut sopottamaan jotain ihan muuta murretta asiakkaan kanssa. :)



Ja kyllä myös voin tunnustaa olevani musikaalinen. Koulussa oli musiikki aina 10 ja soitankin muutamia instrumentteja ja useinmiten tuttuja kappaleita ilman nuotteja korvakuuloni perusteella.

multa vieraat ihmiset kysyy heti ekan lauseeni jälkeen, olenko ruotsinkielinen. En todella ole, osaan sitä surkeasti.

Tamperelaisuus on asennetta nääs :D



- tamperelainen -

ja luulee tekevänsä hyvän vaikutuksen. Hahhhahhhhaaa.



Pikemminkin päinvastoin on reaktio.