Oliko sinulla lapsena oma huone?

Ei ollut vanhempien eron jälkeen. Tai tavallaan oli isäni luona, mutta sitä alettiin käyttää varastona hyvin pian. 

Mulla ei ollut edes omaa sänkyä muulloin kuin 0-6-vuotiaana ja sitten taas 15-20-vuotiaana. 

Oli.

Sänky, kirjoituspöytä, nojatuoli ja paljon julisteita seinällä. 

Oli. Huoneessa oli pieni sähköpiano, sänky ja koulupöytä. 

Ei ollut. 4 vuotta vanhemman sisaruksen kanssa yhteinen. Mutta iso, nykyisen olohuoneeni kokoinen.

Oli oma huone: sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly ja lepakkotuoli, seinillä julisteita ja omia piirroksiani. Vanhempani ovat säilyttäneet huoneeni sellaisenaan ja nukun siellä edelleenkin aina kun käyn heidän luonaan.

Oli kun olin 6-19 vuotias. Siellä oli ainakin sänky, työpöytä, tuoli, nojatuoli, kirjahylly, alkuaikoina leluja, myöhemmin paljon kirjoja ja jossain vaiheessa myös akvaario jossa oli muutamia pieniä kaloja kuten miljoonakaloja ja platyja.

Ei ollut. Neljä lasta pienillä ikäeroilla ja 4 h ja keittiö asuttiin. Meille lapsille 2 huonetta eli lasta per huone, vanhemmilla oma makkari ja neljäs huone oli olohuone.

Ei ollut, mutta oli oma sänky ja pöytä eli oma tila 3 sisaruksen yhteisessä huoneessa. Pöydällä oli kirjoja, piirustustatarpeita, muutama koriste-esine (posliinikoiria).

Ei ollut. Asuttiin vanhemmat ja kaksi lasta 45 neliön kaksiossa keittokomerolla. Vanhemmat nukkuivat olohuoneessa ja me veljeni kanssa kaksion makuuhuoneessa, jonne just mahtui kaksi laveria ja kirjoituspöytä.  Teininä aikalailla kurjaa kun sisar ja veli samassa pienessä huoneessa. Aikuisina olemme hankkineet itsellemme isot talot, veljellä jopa kaksi. Ettei tule enää ikinä ahtaanpaikan kammoa. 

Ei ole ollut. Ensin hetekassa siskoni kanssa.Sitten lastenkodissa,kun ainoa huoltaja isä kuoli.Useampi tytö jakoi sofialehdossa Helsinki huonen. Sietä sukulaisten nurkkin lastenhuonessa oma vuode.Se 1 hetekka lapsuus kodista. Kun sit  kun oma perhe, tilaa vähän vuode olohuonessa. Aika kuluu, vihdoin  asun yksin ja vihdoin oma huone, tosi pieni vuokra asunto! 

Oli oma huone. Mulla oli sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly, peilipöytä, jotain tauluja ja telkkari. Oli mulla pelikonekin.

N 76

Oli, toisella puolella yläkertaa oli minun huone, toisella puolella oli siskoni huone.

Huone oli ihan tavallinen sänky, lukulamppu, yöpöytä, iso työpöytä, pieni valkoinen hylly ja nojatuoli, neliöitä ehkä 12. Jossakin vaiheessa, olin ehkä 12 vuotias, sain oman matkatelkkarinkin sinne työpöydän reunalle, mankka oli yöpöydällä. Huoneesta oli molemmille sivuille ovet ja toisella puolella oli vaatehuoneen ja toisella iso komero ja iso ikkuna oli idän suuntaan etupihalle.

Siskoni huone oli isompi, sillä sen olisi voinut tarvittaessa jakaa kahdeksi huoneeksi, mutta minä halusin olla aamuauringon puolella pienemmässä huoneessa.

N48

Perinteisesti kirjoituspöytä, jonka yläosassa oli kirjahylly, sänky, tuoli ja traakkipuu muistaakseni ja sitten katosta roikku ikkunan kohdalla joku ampeliviherkasvi myös. 

Vierailija kirjoitti:

Oli oma huone. Mulla oli sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly, peilipöytä, jotain tauluja ja telkkari. Oli mulla pelikonekin.

N 76

Tuo "N 76" on hieman epäselvä. Kirjoita mielummin N -76", niin sinua ei luultavasti 76 vuotiaaksi. :)

Ihan pienenä ei ollut. Olin 9v kun sain oman huoneen ja se toimi huoneenani 10v kunnes muutin omilleni. Siellä oli sänky, kirjoituspöytä, tuoli, hyllykkö ja vaatekaappi. Telkkari, muuta normaaloa tavaraa; piirustustavaraa ym.

Ei. Meidän koko 6 henkinen perhe asuttiin aunnossa jossa oli keittiö ja isohko "olohuone". Kaksi sisarustani nukkui keittiössä ja me muut kaksi lasta ja vanhemmat "olohuoneessa".

Välillä oli, välillä ei. Ihan pienenä lapsena taisi olla, olin esikoinen. Veljen synnyttyä oli meillä molemmilla jonkin vuoden omat huoneet kunnes muutimme pienempään asuntoon ja jaoimme lastenhuoneen. Siitä minulla vasta on muistoja ja oli aivan ihana. Meille tuli pikkusiskokin, kolme lasta siinä samassa huoneessa jonkin aikaa. Seuraavassa hieman isommassa asunnossa minä sain oman huoneen. Se oli aika tylsä... Sitten vanhempamme erosivat ja molempien kodeissa oli yhteinen lastenhuone kunnes järkkäsivät niin, että äidin luona oli pienempien sisarusten huone ja isän luona minulla oma. Asuivat siis melkein vierekkäin. Se oli ihan kiva se minun huoneeni. Veljen kanssa muutettiin sitten isälle molemmat, jolloin jouduimme taas jakamaan huoneen, mutta ei ollut ongelma, huone oli aika tilava. Oman maun mukaan oli sisustettu eli aika hirveän näköinen... mutta tavallaan symppis, edelleen pidän esim. tummasta puusta sisustuksessa. Nuorimmalla meistä oli oma huone äidin luona sitten. En oikeastaan ikinä ajatellut tuota oma huone -asiaa nuorempana vaan eniten vietin valveilla aikaa esim. olohuoneessa. Makkarissa lähinnä nukuin eikä meitä niin monta perheessä ollut, että muut olisivat mitenkään häirinneet. Huoneen jakaminen ei koskaan ollut kyllä minkäänlainen ongelma.

Tottakai oli. 

Ensin oli sisaruksen kanssa yhteinen iso huone ja kun täytin 10, niin silloin rakennettiin oma talo ja saatiin omat huoneet. Minun huoneessani oli uudet kalusteet, sänky, kirjoituspöytä, kirjahylly, vaatekaapit, akvaario omalla pöydällään ja kukkapöytä, sekä sellainen pehmoinen nojatuoli ja lukulamppu. Sain valita tapetit, verhot ja maton värit. Matto oli suuri ja mummuni kutoma. Kavereillani oli aina rojua lattioilla, mutta minä pidin oman lattiani aina siistinä, että sain ihailla sitä kaunista mattoa. Minulla kuitenkin oli runsaasti kaappitilaa kaikille leluilleni.