Teinillä kaverisuhteissa ongelmaa. Jäänyt yksin. Näen että asia painaa, mutta mitään ei suostu kertoon.

Et voi ratkaista ongelmaa, joten parempi vain antaa olla. Huolehdi vain, että pojalla on tarpeeksi rahaa ettei jää kaverit siitä kiinni.

Vähän samaa täälläkin, poika vuoden nuorempi. En tiedä mitä tehdä. Meillä poika sanoo, että kaverien seura ei kuulemma kiinnosta. Samat kaverit olleet esikoulusta asti ja nyt meillä ei ole koko syksynä näkynyt ketään ja nuori kaikki illat ja viikonloput yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa täälläkin, poika vuoden nuorempi. En tiedä mitä tehdä. Meillä poika sanoo, että kaverien seura ei kuulemma kiinnosta. Samat kaverit olleet esikoulusta asti ja nyt meillä ei ole koko syksynä näkynyt ketään ja nuori kaikki illat ja viikonloput yksin.

Okei, no ompas kurja tilanne. Onko koulussa kuitenkin kaveri vielä näiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Et voi ratkaista ongelmaa, joten parempi vain antaa olla. Huolehdi vain, että pojalla on tarpeeksi rahaa ettei jää kaverit siitä kiinni.

Tässäpä terve ratkaisu ongelmaan.

Poika kävi RUK:n ja pääsi juuri Helsingin lääketieteelliseen.

Jos hän ei halua puhua, hän tietää itse miten ratkaisee asian. En minäkään halua koskaan puhua mistään, ratkon asiat itse ja niin haluan tehdä.

Kävin kerran aikuisiällä jonkin minkä lie psykologin tmv. tapaamisessa. Ihan turha käynti, tyyppi vain lätisi jotain menneisyyden asioita eikä keskittynyt siihen yhteen aiheeseen, jota halusin purkaa. Yksi rahaan liittyvä riita-asia. Tiedän, että eka kerta ei välttämättä suju odotusten mukaisesti, mutta minua vain v###i se koko touhu ja lopetin siihen. En vain yksinkertaisesti kaipaa mitään lätinää.

Olen myös aina viihtynyt itsekseni, mutta tämä on aina, siis AINA ollut ongelma kaikille muille paitsi minulle. Siis minähän olen lapsena ollut jotain 8 tuntia päiväkodissa viisi kertaa viikossa, onko se nyt jotenkin niin ihmeellistä, että sen jälkeen on saanut ihan tarpeeksi ihmiskontakteja sille päivälle???

Koulussa sama, tuntikausia ihmisten parissa ja sen jälkeen kun olen nauttinut yksinolosta, on minusta tekemällä tehty joku h###n raukka, joka on yksinäinen ja itkee itsensä uneen. Huoh.

Nykyään olen ihan samanlainen. En ole erakko, nautin silloin tällöin ihmisten kanssa olemisesta, mutta nautin paljon myös yksin olemisesta. Se vain on yhä edelleen kauhea ongelma kaikille muille paitsi minulle 🥱🥱🥱🥱

En voi sietää sitä, että minusta väännetään väkisin joku säälittävä raukka, joka on olosuhteiden uhri eikä suinkaan itse valitse tekemisiään.

Joskus on myös ollut tilanteita, kun olen ollut samaa mieltä jostain, ja kaveri on sanonut, että ei sinun tarvitse mielistellä. No jos en mielistele, vaan olen sitä mieltä mitä sanon???? Argh!!!

Ihmiset ovat ärsyttäviä!!! Usein... Muutenkin perusilmeeni on vähän surumielinen. Se vain on minun naamani, en mahda sille mitään enkä halua mahtaa. Olen hyvin ilmeikäs ihminen (olen tajunnut sen vasta kun aloin kuvaamaan itseäni esimerkiksi jotain työpaikkoja varten tai ihan vain mielenkiinnosta, että miltä näytän videolla.) Jos olen vihainen, sen huomaa naamastani. Mutta se, että saatan näyttää surulliselta ei tarkoita, että olen surullinen. Voin olla, voin olla olematta. Voin olla v####ntunutkin ja silti näyttää surulliselta.

Lopettakaa ihmisten sääliminen, se on raivostuttavaa.

Eipä siinä oikein mitään voi kuin olla läsnä, jos haluaa myöhemmin puhua. Ehkä kertoisin myös vinkkejä nuorten keskustelupalveluista, jos haluaa puhua mielummin jollekin muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi ratkaista ongelmaa, joten parempi vain antaa olla. Huolehdi vain, että pojalla on tarpeeksi rahaa ettei jää kaverit siitä kiinni.

Tässäpä terve ratkaisu ongelmaan.

No meillä nuorena yksi jäi kaveriporukasta pois, koska sillä ei ollut varaa käydä syömässä, leffassa, tapahtumissa yms. meidän kanssa eikä kukaan muu halunnut köyhäilytekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Poika kävi RUK:n ja pääsi juuri Helsingin lääketieteelliseen.

Toivottavasti oli RUK:ssa kivaa, koska se tuli aika kalliiksi.

Poikasi on selvästi tuleva kiltti mies, joka syrjäytyy, syyttää siitä sitä, että ne jännät pojat saivat aina kaikki tytöt, katkeroituu, alkaa vihaamaan naisia ja salassa fantasioi väkivaltaisia kuvitelmia kuinka kiduttaa heitä.

Kaikki eivät ole luonnostaan sosiaalisia. Tee mitä teet mutta älä ainakaan pakota hankkimaan kavereita, siitä ei tule muuta kuin harmia.

Varmasti on jotain ongelmaa mut voi kestää tovin et kertoo. Huomasin oman lapsen kohdalla samaa ja meni muutamia päiviä kun alkoi kertomaan. Menin joka ilta hänen luokse nukkumaan mennessä ja kyselin kautta rantojen kunnes alkoi lopulta kertomaan. Itki lopulta sillä asia oli painanut häntä paljon. Kaverit on kuitenkin tärkeitä. Hän on vieläkin huono kertomaan asioita vaikka yritän päivittäin kysellä miten päivä meni. Tsemiä

Ihan tavallista, juuri tuossa iässä piirit usein vaihtuu ja jotkut "lapsuusajan" kaverit putoaa pois. Ohjaisin pojan johonkin seuralliseen harrastukseen jos hän vaikuttaa yksinäiseltä. Mutta jotkut ihan tykkää olla yksin ja niillä on esim. netissä kaverit.

Murrosikä alkaa kavereilla usein kovin eri aikaan, osalla pojista vasta peruskoulun jälkeen. Vaikuttaa kaverisuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Poikasi on selvästi tuleva kiltti mies, joka syrjäytyy, syyttää siitä sitä, että ne jännät pojat saivat aina kaikki tytöt, katkeroituu, alkaa vihaamaan naisia ja salassa fantasioi väkivaltaisia kuvitelmia kuinka kiduttaa heitä.

Miksi olet inhottava ihminen?

Kysy koulusta, miten hän toimii /toimiiko toisten kanssa siellä. Onko harrastuksista, naapurustosta tai sukulaisista ketään kaveria? Joillekin teineille kun riittää pienempikin kaveripiiri.

Osalle teineistä sosiaaliset kuviot voivat olla väsyttäviä. Vetäytyminen voi olla myös vaihe. Somessa juttukamuja hänellä ehkä, peleissä kun on chatit ja videotoiminnot myös. Kuuluuko siis välillä puhetta huoneestaan?

Täysin eristäytyvä ja oikeasti yksinäinen nuori, jos on kyseessä, on hyvä soittaa apua esim. kriisipuhelimesta, MLL tai kaupungin/kunnan sosiaalitoimesta.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on jotain ongelmaa mut voi kestää tovin et kertoo. Huomasin oman lapsen kohdalla samaa ja meni muutamia päiviä kun alkoi kertomaan. Menin joka ilta hänen luokse nukkumaan mennessä ja kyselin kautta rantojen kunnes alkoi lopulta kertomaan. Itki lopulta sillä asia oli painanut häntä paljon. Kaverit on kuitenkin tärkeitä. Hän on vieläkin huono kertomaan asioita vaikka yritän päivittäin kysellä miten päivä meni. Tsemiä

Hyi miten ahdistavaa. Sen lisäksi, että on muutenkin paha olo niin tulet päivittäin tenttaamaan. No ainakin muistaa peittää pahan olon ja ahdistuksen paremmin ensi kerralla.

Voin olla tukenasi, koska pojalleni kävi näin, että kaikki kaverit hylkäsi. Kaverit käyttivät päihteitä, meillä ei käytetä. Saattaapi olla että poikasi ei halua käyttää päihteitä ja kaverit käyttävät. Uusia kavereita löytyy aina, suosittelen sinulle aitoa ja avointa

keskusteluyhteyttä lapsesi kanssa. Minulla ja pojallani on sellainen. Lapsi joka voi turvata omaan vanhempaan pärjää paremmin elämän karikoissa.

Oman poikani kanssa on pitänyt puhua jämäkästi mutta ymmärtäen, meillä puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Teini-iässä lapset alkavat eriytymään, koska kiinnostukset ovat erilaisia. Poikani oli näiden kavereiden kanssa ala-asteelta lähtien, mutta kaverit tykkäävät lotrata erilaisten päihteiden kanssa ja meillä keskitytään terveelliseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Voin olla tukenasi, koska pojalleni kävi näin, että kaikki kaverit hylkäsi. Kaverit käyttivät päihteitä, meillä ei käytetä. Saattaapi olla että poikasi ei halua käyttää päihteitä ja kaverit käyttävät. Uusia kavereita löytyy aina, suosittelen sinulle aitoa ja avointa

keskusteluyhteyttä lapsesi kanssa. Minulla ja pojallani on sellainen. Lapsi joka voi turvata omaan vanhempaan pärjää paremmin elämän karikoissa.

Oman poikani kanssa on pitänyt puhua jämäkästi mutta ymmärtäen, meillä puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä. Teini-iässä lapset alkavat eriytymään, koska kiinnostukset ovat erilaisia. Poikani oli näiden kavereiden kanssa ala-asteelta lähtien, mutta kaverit tykkäävät lotrata erilaisten päihteiden kanssa ja meillä keskitytään terveelliseen elämään.

Ai suosittelet avointa ja aitoa keskusteluyhteyttä. Et varmaan osannut lukea aloitusta, jossa ap sanoi että poika ei puhu asioistaan. Tämä taas tämmönen ihme pätemiskommentti jossa ei päätä ei häntää