Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten innostua ruuanlaitossa, ruokani yksinkertaisia (kuten pihvejä ja hampurilaisia)

Vierailija
11.11.2022 |

Olen siis etätyöläinen m47. Ongelmani on että tykkään syödä valmista ruokaa. Olen single ja työni vuoksi vietän paljon aikaa luonnossa. Kotona alussa jäin etätöihin ja koska olin kyllästynyt hotelleihin ja konttorikin suljettiin niin ostin asuntoauton.
Mutta nytkin maastossa päivän kuljeskeltuani ajan pitkiä matkoja aterioimaan ja erämaassa tosiaan ravintoloihin matkaa.
Jääkaappini täynnä take away ruokaa monesti mutta silti olen laiska "valmistamaan" sitä mikrossa yms.
Asuntoautossa oikein satsasin keittiövarustukseen kylpyhuoneen ohella mutta en vain innostu, en saa itseäni tekemään ruokaa.
Joskus kun tosiaan työssäni liikun metsissä ja soilla niin kerään vaikka sieniä tai marjoja ja sitten ilolla kokkailen niistä mutta arkena en haluaisi lainkaan tehdä ruokaa.
Autossani on myös tiskikone mutta kauhean vaivalloista aukoa paketit, paistaa ja keittää ja häärätä- ennemmin luen ja löhöän koirani kanssa.
Nytkin haluaisin leipää enkä edes pidä kaupan leivistä, lisäksi minulla on erilaisia pihvejä ja aineet valkosipuliperunoihin mutta tuntuu helpommalla ajaa taas pitkä matka ja täyttyä millä tahansa moskalla kunhan ei tarvisi kokkailla. Sitten ajaisin kuitenkin takaisin kun löysin tänään ihanan lammen huomiseksi retkipaikaksi, tarkoitan siis että mikään sosiaalinen ei sillain kiinnosta että pitäisi vaikka mennä baariin tai "nähdä" ihmisiä, en vain jaksa kokata.
Tuntuu että jos lähtee kokkaus linjalle niin elämä täyttyy ruuanlaitossa. Koko elämäni olen syönyt muiden laittamaan ruokaa; lapsuudenkodissa, armeijassa, yliopistojen ravintoloissa, tuhansilla huoltsikoilla, grilleillä ja baareissa- tuntuu liian arkisesta ja vaivalloista laittaa ruokaa.
Miten innostua ruuanlaitosta? Jotenkin olen ruuassa elämyshakuinen ja tehdessäni ruokaa menetän ruuan yllätyksellisyyden.
Ongelma myös vakava koska syön paljon enkä koskaan napostele. Tänään metsässä söin savulammasta ja perunoita ja herneitä- tykkään savulampaan juuri sopivaksi lämmittävän termosaatiassa höyryävien perunoiden päällä.
Laiskuuteni koskee varsinaista vapaa-aika mutta heijastuu sitten luontoon kun, saatan kyllä keittää lounasperunat mutta en jaksaisi paistaa pihviä.
Siinä vuodatukseni joka kertoo minulle todellisesta ongelmasta. Valtavasti ruokaa annan metsän eläimille kun heittelen kalliita ruoka-aineksia vanhentuneita metsään
Kyse ON jonkinlaisesta syömishäiriöstä jonka oireena vastenmielisyys raakoihin ruoka-aineisiin.

Nim m47, lääkärille vai grillille?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
11.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä eräs nainen32. Teen gradua ja minun pitäisi päästä suolle ja luontoon, olenhan tuleva biologi, ongelmani on että ennemmin kokkailisin!

Ihania kakkuja, juuri pihvejä kaasuhellalla, wokkeja- kalastaisin ja sienestäisin, ihanaa olisi asuntovaunussa nauttia lasi viiniä ja suunnitella illan päätapahtuma, kokkailua!

Millainenhan tuo koirasi, suvaitseeko vieraita 🙋

Vierailija
2/2 |
11.11.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

No outo mies olet. Minun mies taas kyllä lihat paistaa, nuijii, maustaa, ampuu, nylkee, grillaa, leikkaa jne. Perunat voi unohtaa. Joulunakin pitää olla yli 12kg kinkku, perunaa turha keittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kuusi