Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa jonka lapset eivät loista koulussa? Onko teidän lapset pärjännyt myöhemmin elämässään?
10.11.2022 |
Itselläni kolme lasta joista vanhin on jo yliopistossa, mutta sitten on kaksi poikaa, joista toinen ei käy koulua ollenkaan. Hänellä on tutkimukset alkamassa, epäillään autisminkirjon häiriötä. Seiskaluokalla ei ole ollut kuin alle viikon nyt syyslukukautena. Oireilee todella pahasti sosiaalisissa tilanteissa ja on paljon lapsekkaampi kuin muut ikäisensä, nukkuu esimerkiksi vieressäni. Älyssä ei ole vikaa, päinvastoin. Onneksi ei ole enää sentään väkivaltainen niinkuin vielä viime keväänä.
Toinen lapsi haaveilee koulussa eikä tee mitään vaikka avustaja on vieressä. Läksyjä ei ole tehnyt kertaakaan tänä vuonna. Ainoa missä on hyvä on englanti ja historia mistä on kiinnostunut. Ei häiritse koulussa, mutta ei vaan tee. Ei vaikka miten koittaa ohjata. Lapsi on 4. luokalla.
Tunnen karmaisevaa häpeää ja sieluun sattuu ihan kamalasti. Olen ymmälläni miksi juuri minun lapseni ovat tällaisia. Syytän itseäni ja tunnen olevani vanhempana totaalisen epäonnistunut. Olen yh, ja olen koittanut tehdä parhaani. Käyn töissä, en käytä päihteitä, kotona on siistiä, ruokaa on kaapissa ja lapsilla puhdasta päällä. Perusasiat on kunnossa, en tiedä mitä voisin tehdä toisin.
Kommentit (13)
Minulla kaksi parikymppistä lasta. Kumpikaan ei ole vielä saanut edes toista astetta suoritettua.
Yritän ajatella, että onhan heillä vielä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on nurologisia ongelmia, miten ihmeessä sun siisteys ja töissäkäyminen muuttaaisi niitä suuntaan tai toiseen? Etkö voi hankkia tietoa autismista ja ADD:sta jos kerran olet fiksu?
Mulla toinen kympin oppilas ja toinen seiskan. Molemmat kouluttautuneet hyviin ammatteihin ja pärjäävät ihan samalla tavalla.
Kympin koululainen harmittelee joskus, että missään koskaan ei olla kysytty, oliko hän hyvä vai huono koulussa.
Tunsi pinkoilleensa ihan turhaan.
Opiskelemaan pääsivät pääsykokeiden perusteella.
Siksi harmi, jos kaikki valitaan todistusten perusteella opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kaksi parikymppistä lasta. Kumpikaan ei ole vielä saanut edes toista astetta suoritettua.
Yritän ajatella, että onhan heillä vielä aikaa.
On heillä aikaa
Kyllähän nuo menetetyiltä tapauksilta kuulostaa. Auttaisiko huostaanotto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nuo menetetyiltä tapauksilta kuulostaa. Auttaisiko huostaanotto?
Sua auttaisi jälki abortointi.
Älä huoli AP, heistä voi tulla vielä mitä tahansa
Minun kaksi vanhinta lastani olivat keskiverto-oppilaita yläkoulussa. Toinen myös kirjoitti ylioppilaaksi, mutta nyt opinnot keskeytyivät (ammattikorkea) masennuksen takia. Toinen taas jätti lukion kesken samasta syystä vuosi sitten. Valtava huoli tietysti. Varsinkaan tästä lukion keskyttäneestä ei ollut mitään huolta nuorempana. Lukiossa todettiin lukihäiriö.
Halusin vaan kertoa, että on muitakin. Itsekin kuulen, miten muiden lapset nyt kirjoittavat ja opiskelevat, kun omani eivät etene. Mutta terveys ensin kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mitenkään aikaisemmassa iässä ole mitään ilmennyt huolia, kun nyt vasta? Ja syyt mikseivät ole koulussa? Ei eskarissa jo esim. ole ilmennyt huolia? Johan luulis kaikkien olevan kimpussa, jos lapsi ollut vain viikon syksyn jälkeen koulussa.
Vanhin lapseni oppii helposti, mutta ei osaa käyttää älyään. Masennus todettu 17-vuotiaana, nyt 22v ja ei ole suorittanut vielä toisen asteen koulutusta loppuun. Peruskoulun jälkeen kävi kymppiluokan, ja lukiota 1,5v. Nyt aikuislukioissa koittaa saada lukion päätökseen. Keskimmäinen on keskiverto, tai ehkä vähän parempi muutamassa aineessa. Kirjoitti 2021 ylioppilaaksi, ja nyt viettää toista välivuotta. Ensimmäisen vietti töissä ja nyt toisen ulkomailla, hänellä on hinku kyllä yliopistoon, mutta ovien aukeaminen ei ole varmaa, koittaa tehdä kyllä avoimesta yliopistosta kursseja, mitkä olisivat hyödyksi kevään haussa. Nuorimmainen on ollut aina hieman vaativa tapaus, ensimmäisellä luokalla todettu ADHD, en itse kyllä ole koskaan havainnut ylivilkasta puolta. Kuitenkin oppiminen on haastavaa ja peruskoulussa oli vuorottelen isossa luokassa ja pienryhmässä. Tällä hetkellä opiskelee merkonomiksi pienryhmässä, mutta sekään ei ole ihan helppoa ollut. Jatkuvasti tulee koululta viestiä tekemättömistä tehtävistä ja poissaoloista. Itse olen L:n ylioppilas ja kauppakorkeakoulun käynyt niin vähän alakanttiin on lapset suoriutunut, mutta nuoria vielä ovat niin ehkä tulevaisuudessa saavat suoritettua vielä ansiokkaasti koulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse aina kamppaillut motivaation kanssa:
-Peruskoulussa olin laiska, päästötodistus taisi olla 7,4 pintaan.. Rehellisesti, olisin voinut saada todella hyvät "eväät elämään" jos olisin vain tajunnut opiskelun tärkeyden ja kuunnellut vanhempiani. Miksi en sitä tehnyt? Jaa'a.
-Lukiossa olin suunnilleen puoleenväliin asti, jätin kesken kun ei vaan kiinnostanut, en panostanut yhtään mihinkään.. Pärjäsin kyllä.
-Maleksin hetken ja menin ammattikouluun, sielläkin lintsaaminen/hengailu lähti käsistä ja otin "välivuoden" huonon motivaation takia, mutta lopulta sain opinnot saatettua päätökseen hyvin arvosanoin.
-Olin vajaan vuoden tekemättä yhtään mitään, jonka jälkeen hain töihin täysin toiseen ammattiin, kuin mihin opiskelin.. Nyt vajaa kymmenen vuotta tuosta: asun omistusasunnossa ja minulla on asiat oikein hyvin.. Vieläkin tuota samaa työsuhdetta jonka tuolloin aloitin, toki työnimikettä on "päivitetty" muutamaan otteeseen.
Olin varmaan totaalinen luuseri monen silmissä.. Todennäköisesti vieläkin olen, jos ainoa kuva joka heillä minusta on, on tuolta kouluajoilta.. Ja useamman kerran tuotin pettymyksen vanhemmilleni, mutta koen että olen noussut ja saanut ainakin osittain korjattua niitä pettymyksiä joita tuotin. Suhteeni vanhempiini on aina ollut hyvä, asiat huomioon ottaen.
Rehellisesti, olen muutamaan kertaan nuoruudessani ollut hyvin lähellä syrjäytymistä ja varmaan suurin syy sille, miksi en syrjäytynyt, oli rakastavat vanhemmat... Vaikka selvästi, olen ajoittain ollut aika vaikea rakastettava.
Välillä vieläkin mietin jos sitä lähtisi opiskelemaan jotain "seksikästä", jotain josta saa statusta... Mutta samalla tiedän että se olisi todella vaikeaa, jos taas huomaan kesken kaiken kadottaneeni motivaation.
Lapsi ei loista koulussa sosiaalisesti, mutta arvosanat ovat 9-10. Vähän kieltämättä huolettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkimon jolle ja Hjallis on ihan hyvin pärjänneet vaikka koulumenestys on ollut surkea.
Voi miten kamala tilanne