Lue keskustelun säännöt.
Mies aikoo mennä sterilointiin
23.05.2010 |
Tulipa haikea olo, kun mies sanoi "että koittaa päästä lääkärille lähiaikoina. Että samalla sitten hoitaa sen alapään nipsaisunkin sitten."
Pala nousi kurkkuun. On toki puhuttu, ettei enempää lapsia, mutta kuopus on niin helppo ja ihana, että minun on vaikea sanoa lopullisesti hei hei mahdollisille tuleville lapsille.
Meillä on 2 lasta, joista kuopus tuli yllärinä. Minulla on PCO, jonka vuoksi lastensaanti ollut aika epätodennäköistä ilman ehkäisyä. Kuopuskin tuli 4:n ehkäisemättömän vuoden jälkeen. Oltiin jo asennoiduttu siihen että yksi lapsi riittää.
Nyt salaa suren. Miehelle en kehtaa valittaa, koska tästä on puhuttu joskus aiemmin. Nyt vaan asia konkretisoituu.
Kommentit (5)
miehelle tehtiin sterilisaatio kolmannen lapsen jälkeen noin 6v sitten. Hetken toimenpiteen jälkeen oli haikea olo, mutta äkkiä meni ohi ja on sitten keskitytty täysillä näihin kolmeen. Nuorin nyt jo koulussa ja nyt täytyy myöntää että en enää yhtään olisi jaksanut enempää kun alkaa vanhimman kohdalla olla vähän suuremmat huolet. Onnellinen olen kun nämä saadaan kunnialla maailmalle. Toimenpide oli nopea ja meillä vilkastutti sänkyhommat ihan eri tasolle kun raskaudenpelko poistui kuvioista. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lievempänä. Olen jo yli 40 v ja olen aina mieltänyt itseni kahden lapsen äidiksi. Kaksi tervettä ja ihanaa lasta sain. Mies hoiti steriloinnin jo muutama vuosi sitten. Ihanaa on, kun ei tarvitse ehkäisyä miettiä! Mutta mieleen hiipi ajatukset: mitä jos jommallekummalle lapselle tapahtuu jotain?
Muuta en ole tässä surrut, pelkkiä hyviä puolia näen. Ja nyt en enää ajattelisikaan lapsen saantia, vaikka jotain kamalaa tapahtuisikin.
Jos toinen lapsista kuolisi, niin hänetkö voisi korvata tekemällä uuden? Ei kai kukaan voi oikeasti ajatella noin!!!
Lapset ovat ihmisiä, yksilöinä täysin korvaamattomia!
on ollu aika epätodennäköistä että olisin raskautunut. Kuopus oli ihan toivottu, mutta ei aktiivisesti yritetty vaan oltiin jo luovutettu.
Mä oon vasta 31v. Entä jos kuopuksen mennessä kouluun tekisi mieli vielä yhtä? Eihän sitä voi sanoa etukäteen.
Meillä on niin ihanat lapset, että jos nyt mies steriloi ittensä, niin entä jos meille olisikin tarkoitettu kolmas tällainen ihanuus ja se jäisikin tulematta? Kauhea olo.
ap
2 ihanaa lasta löytyy ja nekin on tehty clomeilla.
Enää en voisi haaveillakaan että mahdoton luomuraskaus yllättäisi...
t: N30
mutta lievempänä. Olen jo yli 40 v ja olen aina mieltänyt itseni kahden lapsen äidiksi. Kaksi tervettä ja ihanaa lasta sain. Mies hoiti steriloinnin jo muutama vuosi sitten. Ihanaa on, kun ei tarvitse ehkäisyä miettiä! Mutta mieleen hiipi ajatukset: mitä jos jommallekummalle lapselle tapahtuu jotain?
Muuta en ole tässä surrut, pelkkiä hyviä puolia näen. Ja nyt en enää ajattelisikaan lapsen saantia, vaikka jotain kamalaa tapahtuisikin.