Miksi elämäntarinaani vihataan tai sitä luullaan provoksi?
Olen melko epätavallinen mies, ollut aina. Olen pienestä pitäen tykännyt tehdä asiat omalla tavallani. Olen aina viihtynyt yksin ja tykänyyt tehdä vain omia juttujani. Olin koulussa syrjään vetäytyvä ja anioa tavoitteeni oli joka päivä, että kunpa pääsisi kotiin. Tämä ei johtunut pelosta, ujoudesta tai arkuudesta, kuten minua on koko ikäni haukuttu, vaan siitä, että haluan vain tehdä omia juttujani eikä kiinnosta muut. Teininä ei mopot kiinnostanu yhtään, pidin niitä ihan typerinä ja pidän edelleen. Muistan yläasteella ajatteleeni, että voi jösses millaisia ääliöitä kaikki ovat. Peruskoulusta sain vajaa kasin keskiarvon panostamatta yhtään, olisi ollut paljon parempikin jos olisin opiskellut, mutta omien juttujen teko kotona oli kivempaa kun tylsä läksyjen teko.
Ysiluokan jälkeen pidin välivuoden, pelasin kotona pleikkaa vuoden ja sain tehdä omia juttujani. Heräsin aamupäivällä kun muut olivat koulussa ja töissä. Sitten vuoden kuluttua piti lähteä kouluun, jonne en olisi halunnut, mutta vanhempien painostuksesta koska "jotain on pakko tehdä". Sainkin pari ystävää sieltä, mutta päivääkään en sen alan hommia ole tehnyt. Kävin myös jatko-opiskelemassa, mutta lopetin kesken pakkoruotsin takia. Ihan oikeasti. Se vei kaiken motivaation ja turhauduin aivan totaalisesti. Enkä jaksanut sitä sosialisointi sontaa, tai kuten siellä sitä kutsuttiin, "verkostoitumista". Voi oksennus. Lisäksi suurin osa opiskelusta oli kotona itseopiskelua, ja opiskelut ja työthän ei minun kotiini tule.
Armeijaankaan en mennyt, koska tällä planeetalla ei ole juuri mitään joka voisi minua vähempää kiinnostaa. Töiden saanti oli vaikeaa, kaikenlaista pätkätyötä tein. Sitten sain vakipaikan työstä josta pidin, ja nyt 10 vuotta siitä eteenpäin, olen kyseisen firman toimitusjohtaja. En seuraa urheilua, ei kiinnosta salipullistelut eikä muukaan machoilu eikä uhoaminen tai muut "miesten jutut", ei autojen rassaaminen, ei jääkiekot ei pallopelit, ei metsästys eikä kalastus. Ja niin muuten btw, olen hetero mies 40v. Elämässäni on tavoite, että vielä jonain päivänä elän samanlaista elämää, kuin välivuotenani. Omilla ehdoillani, kiireettä, ilman stressiä, ilman huolia, ilman herätyskelloa, teen vain omia juttujani, rauhassa.
Jostain kumman syystä tätä joko vihataan tai sitten luullaan provoksi. En ymmärrä, miksi näin on? Ei ole keltään pois.
Kommentit (30)
Toimitusjohtajuus kuulostaa keksityltä
No miksi sua kiinnostaa, mitä mieltä susta ollaan, kun kovasti yrität todistella, että muut ihmiset eivät kiinnosta?
Missä ja miksi sitten kerrot itsestäsi muille?
Onpa sateinen ilma.
En lähde mihinkään.
En usko, että olet toimari (se vaatisi hyvät sosiaaliset taidot), mutta onhan tuollaisia ihmisiä olemassa, naisiakin.
Juuri näin, juuri näin! Tämä se on sitä hauskinta, kun kertoo omasta elämästään täysin rehellisesti, mutta kaikki luulee sen olevan keksittyä.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että olet toimari (se vaatisi hyvät sosiaaliset taidot), mutta onhan tuollaisia ihmisiä olemassa, naisiakin.
Ei minusta ole kukaan muukaan sitä uskonut, kuten ei mitään muutakaan. Hienoa pistää joskus epäilijöille luut kurkkuun.
En usko tuohon toimitusjohtajan titteliin. Laiskat ja mistään kiinnostumattomat ihmiset tuskin päätyvät toimitusjohtajiksi. Epäilen, että teet jotain perusduunia ja haaveilet, että voisit jäädä sohvalle makoilemaan ja nysväämään omiasi.
En vihaa. Ymmärrän hyvin. Palstalla ei vaan ole kauhean avarakatseisia tai muiden tuntemuksia ymmärtäviä ihmisiä, ehkei ole omaa kokemusta heillä. On hyvä että olet sellainen kuin olet ja yrität tehdä siten maailmaa paremmaksi paikaksi. Joku muu taas eri tavalla.
Minua taas ei kiinnosta pätkääkään että haluat todistella elämääsi täällä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat masentuneelta
Enemmän kylläkin aspergerilta.
Vierailija kirjoitti:
En usko tuohon toimitusjohtajan titteliin. Laiskat ja mistään kiinnostumattomat ihmiset tuskin päätyvät toimitusjohtajiksi. Epäilen, että teet jotain perusduunia ja haaveilet, että voisit jäädä sohvalle makoilemaan ja nysväämään omiasi.
Saanko kysyä, että mistä vedit laiskan ja mistään kiinnostumattoman? Teen paljon töitä, minulla on suuri vastuu yrityksestä ja työntekijöistä. Vapaalla minua kiinnostaa ihan loputon määrä asioita ja joka päivä luen kaikkea uutta. Minua vaan ei kiinnosta tehdä töitä kotona, eikä suomen oppilaitosten opiskelumalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko tuohon toimitusjohtajan titteliin. Laiskat ja mistään kiinnostumattomat ihmiset tuskin päätyvät toimitusjohtajiksi. Epäilen, että teet jotain perusduunia ja haaveilet, että voisit jäädä sohvalle makoilemaan ja nysväämään omiasi.
Saanko kysyä, että mistä vedit laiskan ja mistään kiinnostumattoman? Teen paljon töitä, minulla on suuri vastuu yrityksestä ja työntekijöistä. Vapaalla minua kiinnostaa ihan loputon määrä asioita ja joka päivä luen kaikkea uutta. Minua vaan ei kiinnosta tehdä töitä kotona, eikä suomen oppilaitosten opiskelumalli.
Höpsistä. Korkeintaan olet joku itsesi työllistävä yksinyrittäjä.
"Jösses millaisia ääliöitä kaikki ovat".
Ja sitten ihmettelet miksi ketään ei kiinnosta elämäsi?
Ei tarinassasi ole mitään poikkeuksellisia. Tuollaista kuulee paljon. Epäilläänkö provoksi, kun väität luulevasi, että teit jotain eri tavalla kuin muut kotiin jääneet?