Lue keskustelun säännöt.
Sikiöön (tai vauvaan) kiintyminen
23.04.2010 |
Olen 9-10:llä viikolla raskaana. Kyseessä on ensimmäinen raskaus ja toivottu sellainen. Olen miettinyt keskenmenoa ja sen seurauksia. Nyt tuntuu, että lähinnä se harmittaisi, että pitäisi aloittaa uudelleen alusta. Eli koska kierto käynnistyy, tuleeko ovulaatiota ja koska tärppää. Jotenkin on sellainen tunne etten vielä tässä vaiheessa osaisi surra lapsen menettämistä. Lähinnä se olisi vitutusta raskauden menettämisestä. Onko kellään ollut samantyyppistä tunnetta vai oletko heti ollut vauvaan kiintynyt? Missä vaiheessa kiintymys tuli, jos se tuli vasta myöhemmin?
Kommentit (11)
eka meni kesken ku viikkoja oli vajaa 10, toista odottaessani aloin vuotaa ku vkoja oli 6, se toistu tasan 4vkon välein ja joka kerta olin ihan paniikissa, että meneekö tämäkin nyt kesken, ku niin toivoin vauvaa.. varmaan alkuraskauden ultra, jossa oikeasti näkee sen pienen ja näkee siis, että se on todella vauva, herättää ensimmäiset kiintymyksen tunteet lasta kohtaan ja tunteet vaan lisääntyy sitä mukaa kun raskaus etenee, tuntee vauvan liikkeet, maha kasvaa jne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lla menossa 19. vko ja tuntemukset suunnilleen kuten alussa.
jo rv8 verenvuoto on saanut sekapäiseksi surusta, kun "vauva" on vaarassa kuolla. Niin oli ekan kohdalla ihan kuten viidennenkin. En onneksi ole kokenut yhtään keskenmenoa.
Kiintymyksesi kasvaa omaan tahtiinsa, älä hätäänny. Vauva tulee todellisemmaksi sydänäänten, ultrakuvien ja potkujen myötä. Joillekin vasta sylissä synnytyksen jälkeen.
Sikiö alkoi tuntua vauvalta liikkeiden tuntumisen myötä, varsinkin kun siinä alkoi olla jotain "vastavuoroisuutta" (äiti silittää mahaa, vauva potkaisee vastaukseksi) ja reagointia tiettyihin ääniin. Eli sikiö alkaa tuntua persoonallisuudelta.
Monesti esim. sille syy miksi äiti ei lopeta tupakanpolttoa on juuri tuo, että vauva ei ole vielä todellinen.
Mitä useampi lapsi ja raskaus, sen nopeammin tulee kiintymys.
Ja se kiintymys ei välttämättä tule heti synnytyssalissakaan vaan kuukausien saatossa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä tärppäsi yli 2,5 vuoden yrityksen jälkeen, oli ihana ylläri! En oikeastaan pelännyt ikinä keskenmenoa, se tuntui jotenkin "mahdottomalta". Nyttemmin olen alkanut tietenkin pelätä ja miettinyt jos lapsi jostain syystä menehtyisikin niin miten hemmetissä siitä selviäisin?? Pelkkä ajatuskin saa kurkkua kuristamaan. Kiintymys siis syntyi melko nopeasti, viimeistään vkolla 12 kun ¨näin sikiön ultrassa (varhaisultrassahan näkyi vaan semmoinen solumöykky jolla kyllä sydän näkyi lyövän vahvasti).
Tokihan niitä ristiriitaisiakin tunteita oli, aluksi en pitänyt raskaanaolosta, jotenkin oli inhottavan outoa että ruumiissani olikin joku toinenkin... Mutta ne on tiettävästi normaalleja tuntemuksia.
Kyllähän nyttemmin on tullut mietittyä että entäs jos en pidäkään lapsesta kun se syntyy... Ihmisen mieli on niin arvaamaton.
Luulen ja tiedän että nämä tuntemukset todellakin ovat aivan normaaleja :)
Tai oikeastaan kiinnyin kyllä jollain tavalla vauvaan raskausaikana sen jälkeen, kun liikkeet alkoivat tuntua, mutta tuo kiintymys katosi täysin synnytyksen jälkeen hormonimylläkässä ja palasi oikeastaan vasta imetyksen loppumisen jälkeen, kun hormonimyrsky rauhoittui. Samoihin aikoihin vauva alkoi ottaa kontaktia, mikä helpotti kiintymyssuhteen muodostumista.
Ja se kiintymys ei välttämättä tule heti synnytyssalissakaan vaan kuukausien saatossa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toista odotan rv14 enkä uskalla vielä kiintyä. On ollut keskenmenoja. Uskon että kiinnyn toiseenkin vasta kun hänet näen.
Osa menettämisen pelosta, osa siitä etten osaa kiintyä vielä johohkin, jolla ei ole kasvoja, selkeää persoonallisuutta yms.
toinen aika alussa viikolla 10 ja toinen hieman myöhempää viikolla 18. Ensimmäisen kohdalla ajatus vaan siitä, että raskaus meni kesken oli masentava, ei se mikään vauva silloin ollut. Mutta toisella kerralla näin sikiön sen jälkeen kun se oli "syntynyt" ja silloin kyllä muserruin täysin. Se näytti täydelliseltä.
Nyt varovasti yritellään viidettä kiertoa kolmatta raskautta ja joka kerta pelkään, että tulen raskaaksi ja sitä, etten tule. Tunteeni ovat erittäin ristiriitaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä koin raskauden alussa kuten sinäkin, ei ollut oikein mitään ihmeellisiä tunteita. Oli vaan ihan kiva, että oli raskaana. Kunnes tuli runsasta verenvuotoa ja silloin tuli ihan järjetön pelko sikiön menettämisestä. Ei sitä välttämättä tajua kuinka kiintynyt onkaan, ennen kuin jotain sattuu.
Samoin tuntuu olevan keskenmenon kokeneilla, joiden kanssa olen jutellut.
on ainakin mulla ollut koko ajan, nyt rv 26. itsellä pitkähkö, yli vuoden yritys ja 1 km. pikkuhiljaa uskaltaa alkaa kiintyä.