te, joiden lapsilla pieni IKÄERO..

1) rankkaa, nyt alkaa helpottaa, kun nuorempi 3v

2) 1,5v

3) rikkonaisia olleet, huonosti on nukuttu

Nukuttiin mitä nukuttiin, ei paljoakaan. Nyt viiden vuoden jälkeen olen valmis myöntämään, että ikäero oli liian pieni. Etenkin nyt, kun meillä on vauva, ja mietin mistä paljosta keskimmäinen lapseni on ehkä jäänyt paitsi. Mietin nyt, että keskityinkö vauvaan tarpeeksi, vaan hoidinko vain monotonisesti perustarpeet, koska olin niin uupunut.

- esikoinen helppo, siksi uskalsin tehdä toisen perään

- kuopuksella kova koliikki ja maitoallergia, koliikki kesti 1. vuoden, matioallergia 3 vuotta, sain nukkua 3 h/ eka vuoden yö

- hanki lastenhoitoapua ap

elikkä esikoinen oli 3v. ja kakkonen 1v.2kk kun vauva syntyi.Alussa oli tosi rankkaa,mut helpottu kun löysi "rytmin" ja lapset kasvoi.

Yöt oon saanu aina nukkuu hyvin,onneksi.:)

miten olette kahden pienen kanssa selviytyneet? minkä ikäinen esikoisenne oli kun kakkonen syntyi? miten yöt meni ja saitteko koskaan nukkua?

1. 1v4kk

2. Hyvin sai nukuttua. Kumpikin opetettiin heti pienestä pitäen tiettyihin iltarutiineihin ja nukutettiin omaan sänkyyn. Eipä ole nukkumisen kanssa tullut ongelmia missään vvälissä.

Rankkaa toki oli, kun kumpikin vaipoissa syötettäviä, vanhemmalle pottailu opetukset ym. mutta kyllä se siitä hyvin meni.

Hyvin olen selviytynyt kahden pienen kanssa ja lähes yksin myös hoitanut. Mies siis paljon pois, eikä ole pitäny päivääkään isyysvapaita tms.



Esikoinen oli toisen syntyessä 1v3kk.



Yöt menny hienosti. Esikoinen nukkui 8vkon ikäisestä omassa huoneessa 10 tunnin yöunet. Kuopus heräili 2 krt korkeintaan yöllä syömään. Yksi tapaherääminen yössä pysyi 9kk asti, mutta äkkiä onneksi oppi, ettei yöllä heru ruokaa.

että miten esikoisenne otti uuden tulokkaan kun oli itsekkin ihan vauva vielä..??

oliko mustasukkaisuutta? miten siitä selvittiin?

esikoinen ottu tulokkaan ihan hyvin. Minut (äidin) jätti ihan pimentoon. Muutuin kuin ilmaksi. Nykyään on taas ihan äidin tyttö.



Meillä ikäeroa 1v8kk. Ensimmäiset 9kk oli helppoa. Jos ei vauvalla ole ilmavvaivaa tai vastaavaa niin sehän nukkuu päivisinkin tosi paljon, joten esikoiselle jäi paljon aikaa. Sitten kun kuopus lähti kävelemään 9kk iässä elämä muuttui rankaksi.Oli kyllä kauheaa siinä kun kuopus oli 1v-1,5v. nyt. Poitsu tasan 2v. Kova uhma, mutta pieni helpotus jo nähtävillä.

Surullista että niin pienestä pitää tulla niin nopeasti iso :(

miksi pitäisi?

eihän toisen tarvi olla sen isompi kuin on?

eikö molemmat saa olla vauvoja ?

Ei ongelmia, välillä toki väsytti, mutta kaikki nukkui kuitenkin suht hyvin, ei koliikkeja tms. Tekisin saman uudestaan epäröimättä, koskaan ei ole kaduttanut.

1 v 8 kk, mutta hyvin on mennyt joka kerta, nukkunut en ole kovin montaa yötä heräämättä kahdeksaan vuoteen, mutta olen saanut nukuttua riittävästi, vaikka kaksi allergikkoa, ehkä vaan pärjään vähemmällä. Kenenkään lapsen kanssa ei ole ollut mustasukkaisuutta hetkeäkään, en usko että se on iästä kiinni vaan luonteesta ja vanhempien aktiivisesta työstä sen estämiseksi jo paljon ennen kuin uusi vauva syntyy...



Tällä välillä (+- pari viikkoa siis neljä lasta peräkkäin. Ehdottomasti tekisin samoin uudestaan ja hyvin on mennyt.

Tyttö oli vähän vajaa 11kk, kun poika syntyi. Hyvin se toinen vauva meni siinä sivussa ;) Tyttö oli niin pieni ettei osannut olla mustasukkainen. Toki kaipasi enemmän syliä, tuttia ja tuttipulloa (koska vauvallakin oli).

Nyt ovat mitä parhaimmat kaverit. Tyttö 1v 7kk ja poika 8kk.

kannatan lapsia pienellä ikäerolla! siitä ei ole muuta kuin hyvää ! :)

Mustasukkaisuutta meillä ei ollut yhtään. Tosin vauva sai aina nukkua toisessa kerroksessa tai vaunuissa, kun puuhasimme vanhemman kanssa. Sekin helpotti paljon, että esikoinen oli päiväkuiva alle 2v. niin oli vain yksi vaippahousu jota hoitaa.



Nyt kun kuopus 1,5v. en voisi parempaa kuvitella. Leikkivät ja viihtyvät hyvin toistensa kanssa ja äiti saa vapaat kädet touhuta kotona tai istua rauhassa puistossa lasten häärätessä.

Surullista että niin pienestä pitää tulla niin nopeasti iso :(

miksi pitäisi? eihän toisen tarvi olla sen isompi kuin on? eikö molemmat saa olla vauvoja ?

Yleensä isommalta ruvetaan vaatimaan ties mitä oma-aloitteisuutta koska "sähän nyt olet niin iso". "Olepas nyt iso poika/tyttö ja...".

Sääli kyllä.

eka väli 1v1kk, toinen 1v6kk. Eli esikoinen oli 2v7kk kun kolmas syntyi. Esikoinen on ainoa joka valvotti ja hän alkoi nukkumaan kunnolla n. 8kk iässä. Siinä vaiheessa oli raskasta kunmies läks toisen naisen muaan kuopuksen ollessa 2kk. Muuten on menny hyvin ja nykyään jo ihan iisiä kun kaikki kolme ovat kouluikäsiä.

Kyllähän lapsi luontasestikin tykkää että sitä kiitetään ja kehutaan!

Meillä kaikki muksut taapertaa viemään vaippaa roskiin kun oppii kävelemään, nostaa leluja koppaan yms.



Meillä on 4 lasta. Kahteen kertaan ikäeroa 14 kk.

Kaikki alle kouluikäsiä.



Kaikki nukkunu aina hyvin, ei koliikkeja, ei allergioita, syö kaikkea.



Olen nukkunut itsekin päikkäreitä jos tarttenu.

Isoimmat lukee Aku Ankkoja sängyssä kun taapero ja vauva kiskoo päiväunia.

kun kaksoset syntyi ja olihan se silloin rankkaa, pahin aika taisi olla , kun kaksoset 6kk-1v6kk.

Kaksosten ja neljännen ikäeroksi tuli sitten jo kolme vuotta, mutta kun neljäs oli helpohko, niin ikäeroksi viidenteen vain vajaan vuoden.

Viidennen ja tämän kuudennen ikäeroksi tuli 1v5kk ja saa jäädä kuopukseksi, kun nyt ikä ja oma sairaus tulee vastaan.

Nuoremman ekasta vuodesta en muista juuri mitään. Huonosti nukuttiin ekat sanotaan kolme vuotta, päivällä ja yöllä. Vaikein aika oli, kun nuorempi oli noin 6kk - 1v. Sitten kun siirtyivät samaan rytmiin, helpotti. Mustasukkaisuutta ei ollut, kun vanhempi oli vielä niin pieni, kun nuorempi syntyi.



Vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että en suosittelisi tätä kenellekään. Mutta nyt, kun lapset on 4 ja 5, elämä onkin tosi helppoa. Lapset (tyttö ja poika) on samaan aikaan "samassa iässä". Ne kaverit, joilla lapsilla on vaikka kolme vuotta ikäeroa, tuskailee vauvan ja uhmiksen kanssa. Eivät voi lähteä minnekään, kun vanhempi on liian vanha ja nuorempi liian nuori (esim. Legoland / muumimaailma).



Suosittelen siis :) Pyydä reippaasti apua, niin jaksat!

eka synty 1.6.07, toinen 15.6.08, kolmas 7.7.09, neljännen la 31.8.10 ja ei hirvitä eikä pelota, tosin meillä on todella helpot ja rauhalliset pojat, että siinä mielessä oon päässy vähällä.. mustasukkaisuus on ollu vähäistä. Oon vaan luistanu kotitöistä, jos lapset on kaivanneet syliä tai muuten huomiota. :) Ja nauttinu oon. Ovat ihania ja varsinkin kahden ekan leikit on tosi yksituumaisia, milloin ovat koiria, milloin ajelevat mopoilla, lukevat kirjaa, leikkivät autoilla tai legoilla.. ja aina, mitä isompi edellä, sitä pienempi perässä..



Mutta toki se vaatii aika paljon myös joustoa ja rutiinia..



Meille tämä kuitenkin sopii enemmän kuin hyvin!

Asiasta puhutaan ja muutkin ihmiset tiedostavat sen kuin sinä tähän ketjuun kettuillun neropatti. Minä ainakin pidin tärkeänä että puolitoistavuotiaani sai yhä olla pieni. Hyvin se aika menikin vaikka unta olisi kaivannut enemmän.