Suomalainen yhteiskunta on liian koulutusorientoitunut!

ei noiden hommien palkkoja koulutus nosta, vaan ihan se, että sillä palkalla pitäisi elää.

että opetetaan esim.hygienian merkitys. Maissa,jossa siivoojan työhön ei vaadita koulutusta, ei myöskään osata siivota! Olen sen omin silmin todennut. Paskaista rättiä pyöritetään edestakaisin eikä puhdasta jälkeä saada millään saati sitten hygieenistä.

Etuna olisi, että ehtisi tekemään enemmän töitä, kun koulutus ei veisi niin paljoa aikaa. Olen sitä mieltä, että siivojilla, lähihoitajilla jne ei ole siltikään liian suuret palkat. Hyvä kun toimeen tulevat ja jos joku vielä töistään voisi nauttiakin - minä en!



Koulutusta voisi siis muuttaa, mutta palkkataso täytyisi säilyttää. Palkallinen oppisopimus olisi hyvä ratkaisu kaikille, eikä vain osalle siivoojista, lähihoitajista jne.



Olen entinen lähihoitaja ja muistan kyllä miten aikoinaan yritin väittää itselleni, että koulutukseni on hieno ja työni vaativampaa kuin oikeasti oli. Tuon jälkeen olen kouluttautunut ammattikorkekoulutasoisesti, nykyinen ammattini on ihan kiva, palkka edelleen huono, joten mieluummin olen kyllä kotiäitinä kuin töissä! Lasten kanssa kotona on kivaa!

Joka ikiseen hommaan täytyy olla koulutus ja niitä ei voi edes soveltaa helposti. Täydennyskoulutukset kestää yhtä kauan kun opiskelu alusta asti...



Miesten aloilla on vielä näkyvillä sellaista todellista uraetenemistä tyyliin kesäapulaisesta toimitusjohtajaksi. Kuka tahansa voi olla koodari tai ad tai talonrakentaja, riittää, että osaa homman.

työssäoppimista ei arvosteta? On paljon "hienompaa" olla osa jotain oppilaitosta -vaikka yliopistoa- kuin oppia ja tehdä sitä mistä on kiinnostunut?



Aikoinaan apteekkari koulutti oppilaan (oppipojan silloiseen aikaan) farmaseutiksi, josta tuli myös potentiaalinen apteekkiliikkeen harjoittaja tai jatkaja.



Myös hoitoala opittiin pitkälti käytännön töissä.



Nykyään on työharjoittelut, eli pääsääntöisesti ilmainen työvoima tekee firman paskahommat ilman erityisiä oikeuksia ja loputtoman kiitollisena "oppimismahdollisuuksistaan." Tätä iskostetaan opinahjossa päähän. Pura kuormaa, luuttua lattiaa ja keitä kahvia niin sinusta tulee joskus ehkä farmaseutti. Ehkä jopa apteekkari. Ja työnantaja säästää näpsäkästi siivouskulut + saa vakuutetun työntekijän ilmaiseksi. Ei niihin hommiin meinaan aivoja tarvita.



Alan opiskelijana vedin nyt tuon apteekkialan esiin, mutta sama pätee myös monella muulla alalla.

Tein aikoinani siivoushommia kouluttamattomana, mutta veikkaan, että ihan riittävän siistiä tuli ;) Pomoni sanoi tekevänsä tutkielmaa mikrokuituliinoista, kyllä oli pokassa pitelemistä! Arvostan kyseistä työtä, mutta TUTKIELMA?! Minä olen opiskellut ja opiskellut ilman, että siitä on ollut juuri hyötyä. Jos olisi ollut mahdollista, olisin parikymppisenä hyvin mielelläni tehnyt jotain yksinkertaista toimistotyötä tms. ja ehkä myöhemmin opiskellut lisää. Kaikkeen piti olla suhteita ja työkokemusta ja tietysti vähintää amk-tason koulutus, joten se siitä. Opiskelemaan oli helpompi päästä.

Pura kuormaa, luuttua lattiaa ja keitä kahvia niin sinusta tulee joskus ehkä farmaseutti. Ehkä jopa apteekkari.

Siihen tarvitaan proviisorin koulutus (ylempi akateeminen tutkinto) ja työkokemusta, suhteita yms. Apteekkarit ei päätä, kenestä tulee apteekin seuraava apteekkari. (Jos nyt apteekkialaa haluaa käyttää esimerkkinä.) Proviisorin ja farmaseutin täytyy osata ihan hitusen enemmän kuin luututa lattioita ja keittää kahvia. Heidän osaamisestansa kun viime kädessä riippuu se, mitä lääkkeitä asiakas saa ja miten niitä osaa käyttää. Farmaseutin koulutus on Suomessakin ollut akateemista jo ainakin puoli vuosisataa.

Samaa mieltä olen siitä, että ns. suorittaviin ammatteihin (apteekeissa esim. tekniset ja lääketyöntekijät) oppisopimuskoulutus olisi loistava vaihtoehto, mutta työnantajat jostain syystä sitä nykyään karttavat enemmän kuin ennen.

Itse arvostan sitä, että siivooja tietää miksi hän ei käytä hapanta pesuainetta marmoriselle pesualtaalle, tai miksi ei kannata käyttää samaa rättiä vessanpöntölle ja lavuaarille. Tai miksi on tärkeää puhdistaa kaupan lihatiskin leikkuuterät tarkasti.

Työ itsessään on simppeliä, mutta jos ei tiedä, mitä tekee, tulee virheitä helposti. Enkä nyt tarkoita sitä mekaanista tekemistä, vaan sitä että tietää miksi joku asia on tehtävä juuri sillä tavalla. (se että se on aina ennenkin tehty näin, on maailman huonoin syy)

Nuo ylläolevat esimerkit ovat elävästä elämästä. Itse kemiaa ja mikrobiologiaa opiskelleena oli kauhuissani, kun esimieheni (työssäoppinut) minua ohjeisti. (Vessassa siis pestiin pönttö ja lavuaari samalla rätillä; ei kuulemma haitannut, kun pesi lavuaarin ensin. No entäs sit naisten vessassa, miesten vessasta alotettiin siivous. Yhdessä pisteessä lavuaari oli marmoria; esimies kyllä muisti sanoa siitä, mutta ruikkasi sitten hapanta pesuainetta lavuaariin. Juu, ja ihan hyvin voi pestä lihanleikkuuterät samalla rätillä, jolla pestiin just myyntitasot)



Etenkin apteekkialalla täytyy olla peruskoulutus! Ei se ole mikään pelkkä myyntiala.



Ei oppi ojaan kaada, eikä lukemisella tyhmemmäksi tule.

Apteekkarit ei päätä, kenestä tulee apteekin seuraava apteekkari. (Jos nyt apteekkialaa haluaa käyttää esimerkkinä.)

Tietysti on henkilön (farmaseutin) on oltava ensin proviisori. Ja ollakseen apteekkari tarvitaan vielä hitunen onneakin. Ei ihan tavisammatti.

t.6