Mutsi-mummi

Moi. Järkkäsin yksin mieheni kaa lapsellemme ristiäiset erääseen juhlatilaan, kiirettä oli mut mun oma mutsi saati sisareni ei päässeet yhtään aiemmin edes jelppii toisesta kaupungista, vaik oli homma saada tarjoilutkin katetuksi ennen h-hetkeä. Onneks frendini ehti vähän jelppii. Nimi saatiin ja juhlat kohtaisesti pidettyä. No lopulta kun muut vieraat ja suku lähteny, mun mutsi kehui siinä vierelläni seisseen kummi-frendini pukeutumisineen näyttävän hyvin kauniilta ja hänen olevan puolisonsa kaa niin komea pari! Kuuntelin siinä vähän hämmentyneenä ehkä saaden myös vähän edes jotain positiivista kommenttiä hänen tyttärenään ja tai edes miehestäni, mutta eiii! Asia vaivasi satuttaen mua, joten kun myöhemmin nähdessämme sanoin sen tilanteen mua satuttaneen, niin mutsini tokasikin mulle mieheni kuulleen et "se täytyy kestää!" ja se oli siinä. Tuntunu sitten vielä nytkin, et näytinköhän mä tuoreena mutsina sitten kamalalta, vaikka olimme mielestämme ihan hyvännäköisiä, hyvin ja siistin hillitysti pukeutuneet värien puolesta ym. mitä nyt mua raskauskilot vielä ns.häiritsi.