Pakko todeta: en ymmärrä teitä jotka ette harrasta liikuntaa!

Kun en ehdi sinne sohvallekaan löhöilemään

jotka ette harrasta kulttuuria!

Minua liikuttaa kaksi lasta, kohta kolme. Liikumme paljon, kävellen, pyöräillen, uiden yms. Ei paljon kerkeä sohvalla "perunoida" kun kotonakin saa pomppia koko ajan jotain hommia tekemässä.. että kaiken sen liikkumisen jälkeen, en jaksa enää kovin usein lähteä yksin vielä jumppaamaan. ja kun muutenkaan en kärsi lihavuudesta (163cm/50kg) niin ei ole hätää mulla.

Harrastaa voi muutakin kuin liikuntaa sitten ilman lapsia.

mieluiten nenä kirjassa. Ne on ne prioriteetit nääs :D

jotka hurahtavat johonkin ja sen jälkeen eivät ymmärrä niitä jotka eivät ole hurahtaneet.



Minä en harrasta liikuntaa koska minulla ei ole missään kohtuutta, kun aloitan liikunnan harrastan sitä 2h päivässä 7pv viikossa ja kolmen viikon jälkeen olen siinä kunnossa että en pysty liikkumaan puoleen vuoteen.

Ei tarvitse kun bussiin juosta, jo läiskähtää, zumbakin meni hyvin siihen asti kunnes tuli pieninä poppuja.. :( Uintia voin harrastaa vain niin harvoin, ettei vaikuta kuntoon. Saleja ei ole lähellä, eikä rahaakaan.. huoh.

Millä saisi ensin lp-lihakset kuriin?

Kävin koko kevään urhoollisesti 2xviikossa salilla, kun työnantaja maksoi. Sitten kyllästyin. On niin paljon muutakin, mitä haluan vähänä vapaa-aikana tehdä. Onneksi tulee liikuttua lasten kanssa.

jotka ette harrasta kulttuuria!

Katsos, se on se ajankäytön hallinta

Kävin koko kevään urhoollisesti 2xviikossa salilla, kun työnantaja maksoi. Sitten kyllästyin. On niin paljon muutakin, mitä haluan vähänä vapaa-aikana tehdä. Onneksi tulee liikuttua lasten kanssa.

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, itse tosin urheilen viisi-kuusi kertaa viikossa ainakin tunnin kerrallaan. Sen lisäksi harrastan lukemista ja kulttuuria. Mielestäni on kummallista että nämä sulkisivat toisensa pois! Kun on hyvä kunto, jaksaa taidenäyttelyissäkin paremmin=)

en koskaan kirjoittaisi noin, vaikka kannustan liikkumaan ei tuollainen 'mollaaminen' oikein tunnu oikealta keinolta. Hienoa silti että otit itseäsi niskasta kiinni!

Ihmisellä on vuorokaudessa vain 24 tuntia, vaikka sitä ajankäyttöä miten hallitsisi. Työhön menee 8 tuntia, uneen 8 tuntia, erilaisiin valmisteluihin ja siirtymiin 2 tuntia (pitää laittaa ruokaa, mennä töihin, lukea iltasatu jne.) eli jää 6 tuntia aikaa olla lasten kanssa, syödä, hoitaa kotia jne.



Jos on aikaa kaikkeen, ei todennäköisesti ole perhettä eikä käy töissä.

liikuttavat ihan tarpeeksi, koskaan ei ehdi edes paikoilleen istahtaa.

olen raskaana viikolla 37 ja sattuu niin älyttömästi selkään sekä alapään luustoon, että en vain voi kuntoilla!!!

Olen koko elämäni kamppaillut sen kanssa etten olisi niin laiha. Joten kyllä mielummin mässään sohvalla, kun liikun ja laihdun lisää.



Lisäksi ei ole aikaa ja jos olisi aikaa (lapset nukkuu) niin olen niin väsynyt että nukun itsekkin.

samanlaisia?

hyötyliikunta liikunnan harrastamiseksi? Itse kuljen kävellen paikasta toiseen päivittäin ja kävelyä tulee parhaimpina päivinä 15km. En jaksa enää sen lisäksi harrastaa "oikeaa" liikuntaa, vaan olen sohvaperunana loppupäivän ajan.

Mekanismi sohvaperunailussa on varmaan monella se ettei tiedä paremmasta. Minäkin olen noin vuoden ajan kuntoillut tosissani enkä missään nimessä vaihtaisi enää entiseen. Ainoa mikä harmittaa on se etten älynnyt aloittaa 20 vuotta aikaisemmin! Nyt nelikymppisenä todellakin harmittaa se miten vähän jää enää aikaa nauttia kropasta tällaisena jäntevänä ja lihaksikkaana. Ennenkuin väistämätön rapistuminen alkaa.



Oikeasti nuoret naiset käyttäkää kehoanne, liikunnasta saa likäksi hirveästi virtaa tehdä muitakin juttuja. Kannattaa harrastaa monipuolisesti eri asioita, fiiliksen mukaan ja kroppaa kuunnellen. Kyllä minäkin kyllästyisin jos vain pelkästään salilla kävisin. Tai pelkästään hölkkäisi. Juuri tulin kolmen vartin pyörälenkiltä, eilen jumppasin jne.

Nelikymppiseksi olen päässyt harrastamatta käytännössä viimeiseen 15 vuoteen mitään liikuntaa vapaa-ajalla. Fyysistä aktiviteettia voi ylläpitää niin monin eri tavoin ihan vaikka kotitöiden yhteydessä, niissä kun pystyy todella hyvin tekemään hyvin monipuolisesti lihaskuntoharjotteita, liikkuvuutta ja myös kestävyyskuntoa lisääviäkin harjoituksia.



Toki jos ihminen on fyysisesti passiivinen, liikunnan harrastaminen on hyväksi, mutta pystyn silti ymärtämään myös heitä jotka eivät ole fyysisesti aktiivisia.

tuli pakkolepoa. Sitten mä huomasin, että sohvaperuna oli todella mukavaa! Nyt olen sellainen. Ei enää tarvi katsoa kelloa, että milloin missäkin pitää milloinkin olla ja aina kiireellä myöhässä. Nyt en enää täytä vapaa-aikana kalenteria yhtään millään sovituilla kellon ajoilla! Ihanaa, olen vapaa. :)

Kävin koko kevään urhoollisesti 2xviikossa salilla, kun työnantaja maksoi. Sitten kyllästyin. On niin paljon muutakin, mitä haluan vähänä vapaa-aikana tehdä. Onneksi tulee liikuttua lasten kanssa.

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla, itse tosin urheilen viisi-kuusi kertaa viikossa ainakin tunnin kerrallaan. Sen lisäksi harrastan lukemista ja kulttuuria. Mielestäni on kummallista että nämä sulkisivat toisensa pois! Kun on hyvä kunto, jaksaa taidenäyttelyissäkin paremmin=)

Minä tulen lasten kanssa kotiin klo 15.30. Ulkoillaan omassa pihassa tai käydään kävelyllä, sitten sisään ja laitetaan ruoka, syödään yhdessä klo 17-18. Tunti-pari aikaa leikkiä, jutella, tehdä siinä sivussa kotihommia, joskus käydään kaupassa. Sitten iltavalmistelut ja lapset nukkumaan.

Klo 21-23 teen jotakin omaa: luen, vietän aikaa kaksin mieheni kanssa, soitan ystävälle. Joskus käyn leffassa. En ole valmis käyttämään tätä päivittäistä omaa aikaa liikuntaan. Ehtisihän tuossa, mutta muuta ei sitten ehtisikään. Joskus käyn lenkillä kyllä, mutta useimmiten joku muu menee edelle.