meneekö pettymys lapsen sukupuoleen ohi joskus?

mutta itselläni meni siinä ajassa rakenneultrasta synnytykseen.

mulla meni myös rakenneultran ja synnytyksen välissä ohi.



synnyttyään en muistanut enää koko asiaa:)

eikä anna sen nousta liian suureksi onelmaksi. Kysehän on omasta pääkopasta ja asia pitää työstää läpi.

Meillä sanottiin lapsen olevan poika kolmessa eri ultrassa ja tyttö sieltä sitten tuli. Ekat pari viikkoa meni shokissa ja sen jälkeen ei sukupuoli ole ollut lisoilla, tuli muita ongelmia jne. Keskityttiin enemmän lapsen hengissäpitämiseen kuin sukupuoleen... eli tärkeysjärjestys muuttui.

Luulen että sama asia pettymyksen kanssa jokatapauksessa... pitää miettiä mikä todellisuudessa on ihan oikeasti täkrää.

pettymys on elämän mittainen kysymys, ei sovi vanhemmaksi.

ohi tosiaan tuolla rakenneultra-synnytys -välillä. Jonkinlainen harmin tunne seuraa kuitenkin mukana, esim. aina kun näkee suloisia pikkutyttöjen vaatteita tai näkee miten läheisesti ja hienosti tuttavaperheet tyttäret toimivat keskenään. Niin siis jos on pettynyt poikalapsen sukupuoleen :)



Näin mulla.

eikä anna sen nousta liian suureksi onelmaksi. Kysehän on omasta pääkopasta ja asia pitää työstää läpi.

Meillä sanottiin lapsen olevan poika kolmessa eri ultrassa ja tyttö sieltä sitten tuli. Ekat pari viikkoa meni shokissa ja sen jälkeen ei sukupuoli ole ollut lisoilla, tuli muita ongelmia jne. Keskityttiin enemmän lapsen hengissäpitämiseen kuin sukupuoleen... eli tärkeysjärjestys muuttui.

Luulen että sama asia pettymyksen kanssa jokatapauksessa... pitää miettiä mikä todellisuudessa on ihan oikeasti täkrää.

Minä nimittäin näin ihan selvän. Hirmuinen meisseli ja vielä ihan selkeästi terskan muotokin näkyi ja on kuva todisteena. Ei taida olla mitään toivoa enää?

kun ei meille koskaan tullutkaan poikaa. Tyttäriäni en kuitenkaan vaihtaisi pois, ja kolmatta, jota veikattiin pojaksi, lähinnä vähän ihmettelin synnytysssalissa, että taas tuli tyttö. Eipä silti, että sukupuoli olisi minulle kovin tärkeä ollutkaan.

koska jokaisen, joka alkaa lapsia hankkimaan, pitäisi tietää, että mahdollisuus on ihan kumpaan sukupuoleen tahansa. Moni on kysynyt multa, että olenko mä pettynyt, kun mulla ei ole tyttöä, on kaksi poikaa. Ei, en ole pettynyt.

ehkäpä näin, jos ne lapset on tekemällä tehtyjä. Silloin tietää ottavansa "riskin". Meillä viimeinen oli vahinko ehkäisyn pettäessä. Kaiken piti viitata tyttöön, ajankohdan, oireiden jne. Mutta toisin kävi. Ja kun on kokemusta rauhallisesta ja taitavasta tytöstä sekä tappelevista ja rämäpäisistä pojista, niin jotenkin sitä vaan toivoi helppoa tyttöä tämän kaaoksen jatkoksi.

koska jokaisen, joka alkaa lapsia hankkimaan, pitäisi tietää, että mahdollisuus on ihan kumpaan sukupuoleen tahansa. Moni on kysynyt multa, että olenko mä pettynyt, kun mulla ei ole tyttöä, on kaksi poikaa. Ei, en ole pettynyt.

Hankkikaa pliis elukoita jos haluatte päättää sukupuolen. Hiton sairasta olla pettynyt lapsen sukupuoleen. miltä lapsesta tuntuis jos tietäis :(



Mä en oo ikinä tajunnut sitä logiikkaa, että tehdään uusi lapsi sen takia että saisi toista sukupuolta. Niitähän kun voi tulla se 10kpl samaa sukupuolta...

että vaan sillon jos lapset on tekemällä tehtyjä, ei ole pettynyt sukupuoleen. Meille tuli vauva ei nyt yllärinä mut älyn nopeeta kumminki,eikä olla pettyneitä sukupuoleen..



kaikenlaisia teorioita nää ihmiset keksii...



12

rakenneultraan mennessä oli vielä tyttö toiveissa kahden pojan jälkeen, mutta aika nopeasti hyväksyin saavani kolmannen pojan. Omat pojat olivat uutisesta niin innoissaan, että ei tässä äitikään voi pettynyt olla... Vähän harmittaa, ettei musta sitten tytön äitiä koskaan tule, mutta on ne vaan noi pojatkin niin ihania.

ja pettymys oli rakenneultran jälkeen todella suuri. Kävimme vielä 4D ultrassa ja pettymys tuli uudestaan. On ollut yllättävän raskasta kantaa tätä pettymystä mukanaan ja aluksi jopa itkin monia päivä sitä ajatusta, että en tule koskaan saamaan tyttölasta.



No nyt synnytys on jo todella lähellä. Ihan muutamia viikoja enää ja voisin sanoa, että pettymys on mennyt nyt ohitse. Eli varmaankin tuo rakenneultran ja synnytyksen välinen aika meni siihen pettymyksestä yli pääsemiseen. Nyt odotan innolla meidän uutta poikaa, enkä osaa tätä vauvelia enää muuksi ajatellakaan :)



Oli ihan hyv surra ja olla pettynyt, jopa avoimesti. Sillä kun sen tunteen kävitteli kunnolla siinä keralla, niin sitä pääsee myös eroon. On vaikea kuvitella, että minua enää ikinä harmittaisi tai olisin pettynyt kun pienen pojan syliini saan...ihanaa!!!

Tämä on varmaan ainoa paikka, jossa rohkenen sanoa anomyyminä, että poikaa toivoin. Kun sitten rakenneultrassa kerrottiin, että ihan selkeästi tyttö on tulossa, olin aika pettynyt. Mutta se meni ohi todella pian. En osaa nyt edes ajatella, että tämä lapsi voisikaan olla poika. Ihana lapsi tämä tyttäreni on. Toisen lapsen sukupuolelle en aseita mitään "tavoitteita".

ohi, kun saat sen tuhisevat pienen käärön syliisi :)

meni varmaan minuutissa ohi. Ei tarvinnut kaueempaa pohtia, kun vauva itse oli niin ihana ja ihmeellinen esikoinen

Kuvittelin, että meille tulee kolmas tyttö. Olikin poika. En nyt ollut pettynyt, mutta hämmentynyt. Kuvittelin kahden tytön jälkeen, että emme edes voi saada poikaa, vaan tottakai se on kolmaskin tyttö. Siis tuota hämmennystä nyt kesti tasan sen kummallisen ihanan päivän, kun murunen syntyi :-)

Heillä oli ennestään kaksi poikaa ja kun ultrassa näkyi kolmaskin poika, niin kaveriltani pääsi itku, eikä hän halunnut kertoa kenellekään etukäteen tulevan lapsen sukupuolta...



Kun poika sitten syntyi, niin mies ja isommat veljekset olivat niin onnesta soikeana uudesta poikavauvasta, ettei kukaan olisi edes kehdannut enää surra koko ajatusta tyttövauvasta!

pettymys on aina POIKA:(

pettymys on aina POIKA:(

Numero 20 tarkentaa! Ensimmäisen lapsen kohdalla kuvittelimme näkevämme pojan vehkeet ultrassa, tosin kun emme sitä suoraan kysyneet, niin emme sitten tietty mitenkään em. asiaa varmana pitäneet. Tulikin sitten tyttö eli sekin oli kummallista sen pienen hetken. Ja kun toisesta tuli tyttö myös, niin sitä ei todella osannut uskoakaan, että kolmannesta tulee poika (minulla on itselläni kaksi siskoa eli kolmen tytön perhe).

Ei nyt minusta voi ajatella, että poika on pettymys, mutta tää nyt on tätä. Sitä voi kuvitella, että tulee tyttö tai poika ja tottakai se nyt hetken hämmentää -oli sitten kumpi vaan. Kuuluu kai asiaankin :-)

Minusta pikku ukkomme on maailman ihanin pikku ukko! Voisin ottaa vielä lisää poikia meille, mutta lapsilukumme taitaa olla täynnä! Ja oikeasti on ihan sama, ovatko tyttöjä vai poikia. Lapset ovat ihania!