Sitä sanotaan että ennen yhteenmuuttoa pitäisi matkustaa seurustelukumppaninsa kanssa. Mitä teille paljastui rakkaastanne matkustaessanne?

Missä noin sanotaan? Kumppani voi vuosien varrella matkustamisesta huolimatta muuttua hyvään tai pahaan suuntaan.

Matkustettiin vasta lähes kymmenen vuotta yhdessä asumisen jälkeen, niin ei siinä oikein mitään yllätyksiä tullut.

Me matkustimme asuntojemme väliä, noin 500 metriä. Se riitti vakuuttamaan että kumppani on oikea.

Ukko hyppäsi huorissa kun Thaimaassa oltiin ei ole käyty sen jälkeen..

Suuri vaeltajaguru luki erämaassa karttaa väärin. Minäkin amatöörinä näin, että ei olla siinä, missä hän kuvitteli meidän olevan.

Matkustaminen vaatii paljon yhteistyötä, varsinkin suurkaupungit, joissa kuljetaan julkisilla nähtävyyksiin, ovat oikein hyviä osoittamaan parisuhteen yhteistyön tason. Joku Pariisin reissu, jossa on lisaksi vielä monen tunnin jonotuksia ja siihen jos saa vielä univelat mukaan, niin sopiva tähän tarkoitukseen. Jos viikon reissu menee ihan OK, paria kiihkeämpää neuvottelua lukuunottamatta, niin on kyseessä Mats meid on heven. Kannattaa testata!

Vierailija kirjoitti:

Ukko hyppäsi huorissa kun Thaimaassa oltiin ei ole käyty sen jälkeen..

Hyi. Kannattaa miettiä, kannattaako tuollaisen kanssa jatkaa.

Vieraassa ympäristössä valkeni ideaköyhyys, uusavuttomuus, rahan ja ajantajun puute, mitkä kaikki johtivat siihen että passata piti koko ajan, mikä teki reissusta raskasta.

Me käytiin vaeltamassa Karhunkierros. Tuli selväksi, että olemme samanlaisia eräjormia. Hieno reissu. Yhteinen eräily on jatkunut melkein 50 vuotta. Luonnossa liikkuminen on meille elinehto. Sit kun ei enää kyetä, kuollaan pois.

Boheemi ja rento kaveri osoittautui hirveäksi kontrollifriikiksi nillittäjäksi. Vain viina helpotti maailmanmiehen ahdistusta. =)

Omituinen neuvo. Ei pidä paikkaansa. Mun puoliso oli täydellinen matkakumppani omatoimimatkoilla ja kiersimme vaikka missä. Kotona hän oli ihan erilainen. Hyvä, että samaksi tyypiksi tunnistin. 

 

Oltiin Barbadoksella 3 viikkoa 30 vuotta sitten. (Ainoa kaukomatkamme, ainoa yli viikon matkamme. Eli emme ole mitään rikkaita)

Siellä on ihan aina korkeat aallot, joiden imua en kyennyt enkä oppinut hallitsemaan.

Siis sillä puolella saarta, jossa hotellimme oli. Ei ollut varaa pitää autoa koko aikaa vuokralla.

Yritin olla aina max vyötärönsyvyisessä vedessä, mutta ne aallot vaan heitti rantaan tai imi kauemmas aina välillä.

Siis sillä tavalla tuli aina välillä aaltoja, että yhtäkkiä lähtee vesi kokonaan jaloista merelle. Ei ehdi kuitenkaan juosta rannalle asti, kun tulee jo hyökyaalto.

Kerran merivirta sitten nappasi minut, kun aalto oli vetänyt syvälle. Mieheni oli turvassa, mutta tuli mukaan turvakseni sinne merivirtaan. Ajauduimme pitkän matkaa, kunnes suuri aalto heitti rannalle hyvin lähellä korallista aluetta.

Tän jälkeen koin, et mieheni fyysisesti puolustaa mua. Tää oli käänteentekevä hetki suhteessamme, jossa olin ollut epäileväinen.

Muutaman päivän päästä yksi toinen saman matkatoimiston asiakas kertoi kokeneensa ihan saman, mutta hän oli ajautunut sinne koralleille asti ja loukkaantunut pahoin, kun aalto heitti päin koralleja. Oli ollut sairaalassa.

Painajainen. Ei tullut yhteen muuttamista. Siitä ikuisesti kiitollinen!!!

Mihin tuo perustuu? Yhden kaverin kanssa tiedän että kaikki pitää olla suuniteltu valmiiksi tai häntä alkaa stressata. Toisen kaverin kanssa taas riittää että hyppää lentokoneeseen ja sen laskeuduttua voi alkaa katsella miten seuraavaksi edetään.

Kummankin kanssa reissaaminen on kivaa joten en nyt ymmärrä miten matkustamisen pitäisi kertoa toisesta jotain oleellista sen yhdessä asumisen kannalta.

Uskomattoman hyvä ruotsin kielen taito.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tuo perustuu? Yhden kaverin kanssa tiedän että kaikki pitää olla suuniteltu valmiiksi tai häntä alkaa stressata. Toisen kaverin kanssa taas riittää että hyppää lentokoneeseen ja sen laskeuduttua voi alkaa katsella miten seuraavaksi edetään.

Kummankin kanssa reissaaminen on kivaa joten en nyt ymmärrä miten matkustamisen pitäisi kertoa toisesta jotain oleellista sen yhdessä asumisen kannalta.

No mielestäni just itse kerroit, kuinka luinteenpiirteet näyttäytyy selkeämmin matkoilla. Ehkä sinä olet vaan niin joustava, että sulle ei ole niin väliä.

60 vuotta sitten oltiin Pariisissa kihlaparina. Siihen maailman aikaan oli vielä niin katoliset meiningit, että hotellissa meidän piti asua eri huoneissa ja eri kerroksissa. Mies sai hääswiitin ja minä jonkun siivouskomeron, jossa ei ollut edes suihkua. Kun sitten kävin salaa sulhaseni upeassa, palatsimaisessa kylpyhuoneessa suihkussa, hän alkoi rahastaa sen käytöstä. Tulos oli se, että kun kuukauden kuluttua palasimme Suomeen, hän oli paljon rikkaampi, kuin lähtiessään. Eli äärimmäinen pihiys ja toisen ikävän tilanteen hyväksikäyttö paljastuivat.

Vaimostani opin sen, että hän on hyvin lahjakas kielellisesti, kärsivällinen ja pitkäjänteinen. Eikä hermostu hankalissakaan tilanteissa vaan luottaa itseensä ja kykyynsä selviytyä. Ja näillä ollaan 15 vuotta menty kun ollaan ulkomailla oltu, minä luotan siihen että vaimo tietää mitä tehdä :D

Vierailija kirjoitti:

60 vuotta sitten oltiin Pariisissa kihlaparina. Siihen maailman aikaan oli vielä niin katoliset meiningit, että hotellissa meidän piti asua eri huoneissa ja eri kerroksissa. Mies sai hääswiitin ja minä jonkun siivouskomeron, jossa ei ollut edes suihkua. Kun sitten kävin salaa sulhaseni upeassa, palatsimaisessa kylpyhuoneessa suihkussa, hän alkoi rahastaa sen käytöstä. Tulos oli se, että kun kuukauden kuluttua palasimme Suomeen, hän oli paljon rikkaampi, kuin lähtiessään. Eli äärimmäinen pihiys ja toisen ikävän tilanteen hyväksikäyttö paljastuivat.

Jatkoitko tällaisen kanssa? Sun täytyy olla vähintään 80-vuotias. Onko liitto kestänyt.

Eksä oli kyllä melkoinen matkustaja :D Liikennevälinettä oli hyvä olla odottamassa noin tunti ennen kuin se lähtee. Itse meinasin aina kuolla tylsyyteen asemilla istuskellessa, kun mielestäni voisi aivan hyvin vielä tutkia maailmaa 45 minuuttia.

Hän myös vierasti vieraampia liikennevälineitä. Kerran mentiin Helsinkiin lomalle, eikä olisi suostunut ratikkaan, olisi halunnut pyöriä muutaman päivän hotellimme lähistöllä.. Meni hermot, ostin molemmille liput ja raahasin eksän ratikkaan ja lähdettiin seikkailemaan ympäri Helsinkiä, vaikkei minullakaan ollut tietoa miten ratikat toimivat.