Lue keskustelun säännöt.
Miten rakentaa elämää, kun ei ole mitään? Ei edes voimia.
29.10.2022 |
Elämänhallinta on kadonnut. Olen työtön, erakoitunut, masentunut. Kärsin ahdistushäiriöstä. Mulla ei ole uraa takanakaan, en tiedä mitä edes tekisin. Ei ole unelmia. Ei ystäviä. Olen aina yksin. Tuntuu kuin mua ei edes olisi enää.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä voin alkaa ystäväksesi :) Missä asut?
Aloita unelmointi. Ota paperia ja kynä. Piirrä tai kirjoita unelmiasi. Älä häpeä niitä tai vähättele. Piirrä väliin kukkia ja vaikka sydämiä. Ensin voi olla, ettei tule mitään mieleen, sitten voi tulla mieleen jotain niin suurta, ettet voi siihen vaikuttaa itse, mutta voit toki unelmoida siitä. Sitten voi tulla mieleen hassuja pieniä kuten, haluaisin jaksaa pestä pyykit. Tartu näihin ensin. Mieti tuota, mitä vaiheita pyykin pesuun kuuluu? Minkä tekisit ensin niistä? Mieti etukäteen hetkeä kun olet pessyt pyykit, miten tyytyväinen olo sulle vois tulla. Sitten menet ja pistät pyykit koneeseen ja koneesta kuivumaan. Unelmoi joka päivä!
Itseäni on vaikeissa tilanteissa auttanut rutiinit. Aamulla kahvi tippumaan, suihkuun, vaatteet päälle, jne. Että on automaattiset perusrutiinit olemassa niille päiville, kun mistään ei meinaa tulla mitään. Onko jotain mistä tykkäät, tuo mielihyvää, iloa? Ketään juttukaveria?
Kuka haluaisi edes kuulua tähän vinoutuneeseen yhteiskuntaan, itse suunnittelen myös täydellistä erakoitumista. Mieti mikä olisi tulevaisuutta ja opiskele sitä netissä. Mikä olisi uutta terveydenhoitoa romahtavan tilalle tai vaihdantatalouden (ubuntu) tuomista Suomeenkin tai millainen käytös olisi tulevaisuuden ihmisellä pidemmälle vievää kuin pilkkaaminen ja miten tätä käytöstä opetettaisiin lapsille, tai... tai.... mitä itse näet tulevaisuudeksi. Ja tee vapaaehtoistyötä, pieniä hetkiä kerrallaan niin opit mikä olisi sinulle sopiva tapa. Auta toisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita unelmointi. Ota paperia ja kynä. Piirrä tai kirjoita unelmiasi. Älä häpeä niitä tai vähättele. Piirrä väliin kukkia ja vaikka sydämiä. Ensin voi olla, ettei tule mitään mieleen, sitten voi tulla mieleen jotain niin suurta, ettet voi siihen vaikuttaa itse, mutta voit toki unelmoida siitä. Sitten voi tulla mieleen hassuja pieniä kuten, haluaisin jaksaa pestä pyykit. Tartu näihin ensin. Mieti tuota, mitä vaiheita pyykin pesuun kuuluu? Minkä tekisit ensin niistä? Mieti etukäteen hetkeä kun olet pessyt pyykit, miten tyytyväinen olo sulle vois tulla. Sitten menet ja pistät pyykit koneeseen ja koneesta kuivumaan. Unelmoi joka päivä!
Pointtina tässä se, että saat selville itse mitä haluat ja helppoja unelmointeja tekemällä saatat huomata yhtäkkiä pystyväsi yhä parempiin unelmien suorittamiseen. Tsemppiä sulle
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaisi edes kuulua tähän vinoutuneeseen yhteiskuntaan, itse suunnittelen myös täydellistä erakoitumista. Mieti mikä olisi tulevaisuutta ja opiskele sitä netissä. Mikä olisi uutta terveydenhoitoa romahtavan tilalle tai vaihdantatalouden (ubuntu) tuomista Suomeenkin tai millainen käytös olisi tulevaisuuden ihmisellä pidemmälle vievää kuin pilkkaaminen ja miten tätä käytöstä opetettaisiin lapsille, tai... tai.... mitä itse näet tulevaisuudeksi. Ja tee vapaaehtoistyötä, pieniä hetkiä kerrallaan niin opit mikä olisi sinulle sopiva tapa. Auta toisia.
Mulla kanssa on samankaltaisia ongelmia kuin ap:lla ja tunnen myös ristiriitaa siitä mitä tässä tekisi kun samalla kuitenkin pitäisi saada elämästä kiinni, mutta ei kuitrnkaan haluaisi kuulua tähän yhteiskuntaan. Ainakaan hyvin moneen osaan siinä tai ei tahdo toimia sillä tavalla mikä on omasta mielestä pahasti pielessä.
Mutta mihin rakoon tässä sitten tippuu ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloita unelmointi. Ota paperia ja kynä. Piirrä tai kirjoita unelmiasi. Älä häpeä niitä tai vähättele. Piirrä väliin kukkia ja vaikka sydämiä. Ensin voi olla, ettei tule mitään mieleen, sitten voi tulla mieleen jotain niin suurta, ettet voi siihen vaikuttaa itse, mutta voit toki unelmoida siitä. Sitten voi tulla mieleen hassuja pieniä kuten, haluaisin jaksaa pestä pyykit. Tartu näihin ensin. Mieti tuota, mitä vaiheita pyykin pesuun kuuluu? Minkä tekisit ensin niistä? Mieti etukäteen hetkeä kun olet pessyt pyykit, miten tyytyväinen olo sulle vois tulla. Sitten menet ja pistät pyykit koneeseen ja koneesta kuivumaan. Unelmoi joka päivä!
Ei sillä pyykinpesulla ole mitään merkitystä tai se ei tuo iloa jos elämästä puuttuu merkitys. Jos ei ole ketään niin pyykit on ihan se ja sama.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin. Vertaistukea pyydän😢
Ap
Tää ei oo ap. T. Aloituksen tekijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita elämä kuntoon yksi juttu kerrallaan. Hitaasti hyvää tulee.
Tässä voi olla vaikeaa se, ettei lannistu ihmisten tuomitsemisesta kun ei pystykään tekemään niin paljon asioita mitä ns. Normaalissa olotilassa olevat kykenevät.
Vaikka itse olisi ylpeä siitä että saa tiskit laitettua, ei siitä muut mitään krediittiä anna. Päin vastoin.
Ja jos joku sattuu pääsemään arvostelemaan niin se lannistaa ja vie sen ilon niistä omista pienistä saavutuksista.
Koitan nukkua vielä vähän. Palaan myöhemmin vastaamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaisitko tehdä vapaaehtoistyötä esim. 2 kertaa kuussa tunnin-pari kerrallaan? Esim. ulkoiluttaa vanhempia, auttaa ukrainalaisia tms? Saisit hiljalleen uusia tuttavuuksia, ohjelmaa elämääsi ja ehkä uusia aukenevia ovia.
Onko paikkakunnallasi työttömille toimintaa esim. ohjattuja liikuntaryhmiä? Voisit lähteä jostain matalan kynnyksen tekemisestä liikkeelle. Arkeen olisi hyvä saada rutiinit kuntoon ja vähitellen lisätä sisältöä mm. harrastus, työ, vapaaehtoistyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta päihteet, välttämätön mutta ei riittävä ehto,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita elämä kuntoon yksi juttu kerrallaan. Hitaasti hyvää tulee.
Tässä voi olla vaikeaa se, ettei lannistu ihmisten tuomitsemisesta kun ei pystykään tekemään niin paljon asioita mitä ns. Normaalissa olotilassa olevat kykenevät.
Vaikka itse olisi ylpeä siitä että saa tiskit laitettua, ei siitä muut mitään krediittiä anna. Päin vastoin.
Ja jos joku sattuu pääsemään arvostelemaan niin se lannistaa ja vie sen ilon niistä omista pienistä saavutuksista.
Toi on niin totta että ihmiset tuomitsee ja arvostelee meitä jotka ei käy töissä 8h päivässä ja ei ole sitä perittyä mökkiä, parisuhdetta tai omaa asuntoa. Ja meitä on kuitenkin enemmistö.
Itseäni auttaa se että pakko täällä on olla. Parhaani olen yrittänyt työllisyyden suhteen ja en kelpaa.
Puhutaan työvoimapulasta ja työttömänä mitä elämää rakennan?
Tätä palstaa seuranneena on sama kohtaamisongelma kuin parisuhteeseen. On miehiä jotka haluaa parisuhteen mutta missä työtön nainen heihin voi törmätä? Ja miksi kelpaisin kun elämässä ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta päihteet, välttämätön mutta ei riittävä ehto,
Mä en käytä mitään päihteitä (ellei kahvia ja vauva.fi:tä lasketa) mutta on silti elämänhallinta vaikeaa.
Toki se varmaan on vielä vaikeampaa jos on päihdeongelma.
Ei silti kannata heti olettaa että kaikki johtuisi päihteistä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita elämä kuntoon yksi juttu kerrallaan. Hitaasti hyvää tulee.
Tässä voi olla vaikeaa se, ettei lannistu ihmisten tuomitsemisesta kun ei pystykään tekemään niin paljon asioita mitä ns. Normaalissa olotilassa olevat kykenevät.
Vaikka itse olisi ylpeä siitä että saa tiskit laitettua, ei siitä muut mitään krediittiä anna. Päin vastoin.
Ja jos joku sattuu pääsemään arvostelemaan niin se lannistaa ja vie sen ilon niistä omista pienistä saavutuksista.Toi on niin totta että ihmiset tuomitsee ja arvostelee meitä jotka ei käy töissä 8h päivässä ja ei ole sitä perittyä mökkiä, parisuhdetta tai omaa asuntoa. Ja meitä on kuitenkin enemmistö.
Itseäni auttaa se että pakko täällä on olla. Parhaani olen yrittänyt työllisyyden suhteen ja en kelpaa.
Puhutaan työvoimapulasta ja työttömänä mitä elämää rakennan?Tätä palstaa seuranneena on sama kohtaamisongelma kuin parisuhteeseen. On miehiä jotka haluaa parisuhteen mutta missä työtön nainen heihin voi törmätä? Ja miksi kelpaisin kun elämässä ei ole mitään.
Ihmiseltä vaaditaan nykyään ihan liikaa. Vähempikin riittäisi.
Vähempi olisi parempi ihan luontoakin ajatellen.
Minulla ei ole ollut voimia enää vuosiin, ja siis tarkoitan todellakin sitä. Olen sairas, työkyvyttömyyseläkkellä ja sairaudesta suurimmaksi osaksi sänkykuntoinen. Ei ole ystäviäkään; sairauden pahetessa he katosivat. Ainoa mikä on jäljellä, on mahdollisimman helppo kuolema jota rukoilen. Ja se, että jumalalle olen riittävä näin väsyneenä, jaksamattomana ja kykenemättömänä mihinkään. Että sulaudun osaksi hänen rakkauttaan silti, vaikka maailmassa minulle ei ollut sijaa. Elämä on kauheaa, samoin ihmisyys. Kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita unelmointi. Ota paperia ja kynä. Piirrä tai kirjoita unelmiasi. Älä häpeä niitä tai vähättele. Piirrä väliin kukkia ja vaikka sydämiä. Ensin voi olla, ettei tule mitään mieleen, sitten voi tulla mieleen jotain niin suurta, ettet voi siihen vaikuttaa itse, mutta voit toki unelmoida siitä. Sitten voi tulla mieleen hassuja pieniä kuten, haluaisin jaksaa pestä pyykit. Tartu näihin ensin. Mieti tuota, mitä vaiheita pyykin pesuun kuuluu? Minkä tekisit ensin niistä? Mieti etukäteen hetkeä kun olet pessyt pyykit, miten tyytyväinen olo sulle vois tulla. Sitten menet ja pistät pyykit koneeseen ja koneesta kuivumaan. Unelmoi joka päivä!
Ei sillä pyykinpesulla ole mitään merkitystä tai se ei tuo iloa jos elämästä puuttuu merkitys. Jos ei ole ketään niin pyykit on ihan se ja sama.
-eri
Et tainnut ymmärtää pointtia kuitenkaan. Se unelmaan voi olla mikä tahansa. Pyykinpesu oli nut vain esimerkki, mikä tuli mieleen. Sillä pyykinpesulla ei ole merkitystä, mutta sillä tunteella, että sait jotain aikaiseksi, voi olla merkitystä. Unelmahan voi olla vaikka, että haluaisin ystävän. Toinen unelma voi olla, että haluaisin oppia maalaamaan. Näitä asioita kun jopa päivä unelmoi, voi tämä unelmointi lopulta johtaa siihen, että huomaa lehdessä ilmoituksen maalauskurssista ja ilmoittautuu sinne ja lopulta toinenkin unelma toteutuu, saa seuraa ja jopa uusia ystäviä. Vai oliko sinusta ehdotukseni jotenkin väärä? Onko unelmoinnissa ylipäätään jotain väärää?
Laita elämä kuntoon yksi juttu kerrallaan. Hitaasti hyvää tulee.