Miten rakentaa elämää, kun ei ole mitään? Ei edes voimia.

Ehdotan kotiin koteloitumista ja loppuelämän voivottelua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut voimia enää vuosiin, ja siis tarkoitan todellakin sitä. Olen sairas, työkyvyttömyyseläkkellä ja sairaudesta suurimmaksi osaksi sänkykuntoinen. Ei ole ystäviäkään; sairauden pahetessa he katosivat. Ainoa mikä on jäljellä, on mahdollisimman helppo kuolema jota rukoilen. Ja se, että jumalalle olen riittävä näin väsyneenä, jaksamattomana ja kykenemättömänä mihinkään. Että sulaudun osaksi hänen rakkauttaan silti, vaikka maailmassa minulle ei ollut sijaa. Elämä on kauheaa, samoin ihmisyys. Kärsimystä.

Olen pahoillani puolestasi ja siitä miksi asioiden pitää mennä näin.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan kotiin koteloitumista ja loppuelämän voivottelua.

Kato, sieltä joku näpäyttäjäkin heräs päivään. Oliko sulla oikeesti jotain vinkkejä vai tulitko vaan hakkaamaan helppoja kohteita ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut voimia enää vuosiin, ja siis tarkoitan todellakin sitä. Olen sairas, työkyvyttömyyseläkkellä ja sairaudesta suurimmaksi osaksi sänkykuntoinen. Ei ole ystäviäkään; sairauden pahetessa he katosivat. Ainoa mikä on jäljellä, on mahdollisimman helppo kuolema jota rukoilen. Ja se, että jumalalle olen riittävä näin väsyneenä, jaksamattomana ja kykenemättömänä mihinkään. Että sulaudun osaksi hänen rakkauttaan silti, vaikka maailmassa minulle ei ollut sijaa. Elämä on kauheaa, samoin ihmisyys. Kärsimystä.

Olen pahoillani puolestasi ja siitä miksi asioiden pitää mennä näin.

Me kuollaan kaikki, jokainen aikanaan. Suurin osa myös kohtaa jossakin vaiheessa mitä järkyttävintä kärsimystä. Sitä ei ajattele ennen kuin se lyö kasvoille.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut voimia enää vuosiin, ja siis tarkoitan todellakin sitä. Olen sairas, työkyvyttömyyseläkkellä ja sairaudesta suurimmaksi osaksi sänkykuntoinen. Ei ole ystäviäkään; sairauden pahetessa he katosivat. Ainoa mikä on jäljellä, on mahdollisimman helppo kuolema jota rukoilen. Ja se, että jumalalle olen riittävä näin väsyneenä, jaksamattomana ja kykenemättömänä mihinkään. Että sulaudun osaksi hänen rakkauttaan silti, vaikka maailmassa minulle ei ollut sijaa. Elämä on kauheaa, samoin ihmisyys. Kärsimystä.

Sanon suoraan, nyt unohdat sen jumalan, hänellä ei ole mitään tekoa siihen millaisessa jamassa olet nyt, joten häntä on turha rukoilla apuun. Nyt on joki muu ratkaisi etsittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut voimia enää vuosiin, ja siis tarkoitan todellakin sitä. Olen sairas, työkyvyttömyyseläkkellä ja sairaudesta suurimmaksi osaksi sänkykuntoinen. Ei ole ystäviäkään; sairauden pahetessa he katosivat. Ainoa mikä on jäljellä, on mahdollisimman helppo kuolema jota rukoilen. Ja se, että jumalalle olen riittävä näin väsyneenä, jaksamattomana ja kykenemättömänä mihinkään. Että sulaudun osaksi hänen rakkauttaan silti, vaikka maailmassa minulle ei ollut sijaa. Elämä on kauheaa, samoin ihmisyys. Kärsimystä.

Sanon suoraan, nyt unohdat sen jumalan, hänellä ei ole mitään tekoa siihen millaisessa jamassa olet nyt, joten häntä on turha rukoilla apuun. Nyt on joki muu ratkaisi etsittävä.

Ystävä rakas, sinun subjektiivinen kuplasi todellisuudesta on vain sinun. Luultavasti hän ei millään tasolla usko kärsimyksiensä olevan lähtöisin jumalasta, vaan odottaa sen poistuvan jumalan armosta ja rakkaudesta. On myös sanottava, että aina ei ole ratkaisuja. Ei vain ole. Jotkut tilanteet ovat ihmistä suurempia. Silloin jäljellä on heikko toivo helpommasta lopusta jos sitäkään. Elämä on oikeasti todella karua.

Sivusta.

Suomi on kyllä erittäin kuvaava sana maamme nimeksi.

Suomi on käskymuoto sanasta suomia. Ja sitähän täällä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita unelmointi. Ota paperia ja kynä. Piirrä tai kirjoita unelmiasi. Älä häpeä niitä tai vähättele. Piirrä väliin kukkia ja vaikka sydämiä. Ensin voi olla, ettei tule mitään mieleen, sitten voi tulla mieleen jotain niin suurta, ettet voi siihen vaikuttaa itse, mutta voit toki unelmoida siitä. Sitten voi tulla mieleen hassuja pieniä kuten, haluaisin jaksaa pestä pyykit. Tartu näihin ensin. Mieti tuota, mitä vaiheita pyykin pesuun kuuluu? Minkä tekisit ensin niistä? Mieti etukäteen hetkeä kun olet pessyt pyykit, miten tyytyväinen olo sulle vois tulla. Sitten menet ja pistät pyykit koneeseen ja koneesta kuivumaan. Unelmoi joka päivä!

Ei sillä pyykinpesulla ole mitään merkitystä tai se ei tuo iloa jos elämästä puuttuu merkitys. Jos ei ole ketään niin pyykit on ihan se ja sama.

-eri

Et tainnut ymmärtää pointtia kuitenkaan. Se unelmaan voi olla mikä tahansa. Pyykinpesu oli nut vain esimerkki, mikä tuli mieleen. Sillä pyykinpesulla ei ole merkitystä, mutta sillä tunteella, että sait jotain aikaiseksi, voi olla merkitystä. Unelmahan voi olla vaikka, että haluaisin ystävän. Toinen unelma voi olla, että haluaisin oppia maalaamaan. Näitä asioita kun jopa päivä unelmoi, voi tämä unelmointi lopulta johtaa siihen, että huomaa lehdessä ilmoituksen maalauskurssista ja ilmoittautuu sinne ja lopulta toinenkin unelma toteutuu, saa seuraa ja jopa uusia ystäviä. Vai oliko sinusta ehdotukseni jotenkin väärä? Onko unelmoinnissa ylipäätään jotain väärää?

Ei ollut väärä eikä unelmoinnissa ole mitään väärää. Olen siinä ihan samaa mieltä, mutta se että saa jotain aikaiseksi ei pahassa ahdingossa välttämättä tuo mitään tyydytystä. Itse monesti vaan ahdistun enemmän kun tajuan että vaikka teen kuinka paljon mikään ei helpota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloita unelmointi. Ota paperia ja kynä. Piirrä tai kirjoita unelmiasi. Älä häpeä niitä tai vähättele. Piirrä väliin kukkia ja vaikka sydämiä. Ensin voi olla, ettei tule mitään mieleen, sitten voi tulla mieleen jotain niin suurta, ettet voi siihen vaikuttaa itse, mutta voit toki unelmoida siitä. Sitten voi tulla mieleen hassuja pieniä kuten, haluaisin jaksaa pestä pyykit. Tartu näihin ensin. Mieti tuota, mitä vaiheita pyykin pesuun kuuluu? Minkä tekisit ensin niistä? Mieti etukäteen hetkeä kun olet pessyt pyykit, miten tyytyväinen olo sulle vois tulla. Sitten menet ja pistät pyykit koneeseen ja koneesta kuivumaan. Unelmoi joka päivä!

Ei sillä pyykinpesulla ole mitään merkitystä tai se ei tuo iloa jos elämästä puuttuu merkitys. Jos ei ole ketään niin pyykit on ihan se ja sama.

-eri

Et tainnut ymmärtää pointtia kuitenkaan. Se unelmaan voi olla mikä tahansa. Pyykinpesu oli nut vain esimerkki, mikä tuli mieleen. Sillä pyykinpesulla ei ole merkitystä, mutta sillä tunteella, että sait jotain aikaiseksi, voi olla merkitystä. Unelmahan voi olla vaikka, että haluaisin ystävän. Toinen unelma voi olla, että haluaisin oppia maalaamaan. Näitä asioita kun jopa päivä unelmoi, voi tämä unelmointi lopulta johtaa siihen, että huomaa lehdessä ilmoituksen maalauskurssista ja ilmoittautuu sinne ja lopulta toinenkin unelma toteutuu, saa seuraa ja jopa uusia ystäviä. Vai oliko sinusta ehdotukseni jotenkin väärä? Onko unelmoinnissa ylipäätään jotain väärää?

Ei ollut väärä eikä unelmoinnissa ole mitään väärää. Olen siinä ihan samaa mieltä, mutta se että saa jotain aikaiseksi ei pahassa ahdingossa välttämättä tuo mitään tyydytystä. Itse monesti vaan ahdistun enemmän kun tajuan että vaikka teen kuinka paljon mikään ei helpota.

No, sitten ei auta kuin tyytyä elämäänsä sellaisena kuin se on ja hyväksyä, ettei saa mitään aikaiseksi.

Oletko ap hakenut apua masennukseen ja ahdistusoireisiin? Ihan tk:n kautta voi päästä vaikka sh:n juttusille ja purkaa pahimpia ongelmia. Lääkitys voi auttaa pahimman yli.

Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Pahimpina aikoina mä sain nautintoa käsinpestystä pyykistä. Kärsin pahasta ahmimishäiriöstä. Päivä kului syömisen ympärillä iltasin kävin pyykin läpi käsipelillä pyykkikoneen mentyä rikki. Jätin yöksi ikkunan auki.

Pointtina ei ollut niinkään pyykinpesu. Koita yrityksen ja erehdyksen kautta löytää sun juttu.

Hiljalleen toivon mukaan uskaltaudut aikuisopintojen pariin. Älä välitä ulkoisista odotuksista. Keskity työstämään minuutta.

Vähän samoja tuntemuksia mulla. Ikääkin on ja tuntuu, että edessä on vaan tasaista alamäkeä. Tietysti alamäkeen on helpompi kulkea, että näkökulmakysymys tai jotain. Onnistumisten ja positiivisten asioiden eteen joutuu näkemään vaivaa. Lapset on ja niitä en kadu, vaikka niihin sitten ihan kaikki voimat meneekin.

Mulla on auttanut lääkkeet, vaikka kovasti haluisin pärjätä ilman niitä. Ne auttaa itsellä siinä, että ylipäätään jaksan tehdä mitään itselleni mieluista ja jaksan arkea. Ilman ei vaan enää näytä onnistuvan.

Yksi omakohtainen vinkki: avaa kuntasi tapahtumakalenteri. Valitse jokin ilmainen yleisötapahtuma, jossa lähdet käymään. Vaihtoehtoisesti käy kirjastossa. Pääset vähän tuulettumaan ihmisten ilmoille ja saat uusia kokemuksia, niin ajatukset eivät kierrä vain samaa kehää. Tsemppiä ap!

Miksi aina sanotaan että voi saada uusia ystäviä?No näinhän ei ole, olen ollut ja nytkin mukana monessa mutta että ihan ystäviäkö?Ei niitä saa tänä päivänä, ovat omissa oloissaan, lähtevät livohkaan kun juttelee. Ehkä koetan saada jonkun ulkomaalaistaustaisen ystäväksi, olen niin kyllästynyt suomalaisiin pelkureihin.

Aloita pikkuhiljaa muuttamaan niitä asioita, jotka haluat muuttaa elämässäsi. Aloita jostain helposta, ihan vaikka siitä että pidät huolta että nukut tarpeeksi.

Ykkösjuttu olisi saada voimat takaisin. Muut asiat loksahtaa sen jälkeen paikoilleen.

Mistä asioista tykkäät, mistä tulet iloiseksi? Jos saat hyvän olon vaikka koiran silittämisestä, niin aloita siitä. Kuuntele itseäsi (sulje korvat kaikelta muulta).

Ota pieniä askelia kohti omannäköistäsi elämää. Vain sinä tiedät, mitkä asiat sinua sytyttää ja saa sinut voimaan hyvin.

Ja kaikki haukkujat+ lyttääjät voivat painua h*iin. Olet arvokas!

Täältä löytyy monenlaista tukea, kursseja ym. verkossa ja livenä: www.mtkl.fi

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka aivan varmasti haluaisivat olla ystäviäsi, polkunne eivät vain ole kohdanneet.

Aloita meditointi, se rauhoittaa mieltä ja saa olon paremmaksi. YouTubesta löytyy opastusvideoita ja Insight Timer meditointi sovellus puhelimeen on ilmainen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut voimia enää vuosiin, ja siis tarkoitan todellakin sitä. Olen sairas, työkyvyttömyyseläkkellä ja sairaudesta suurimmaksi osaksi sänkykuntoinen. Ei ole ystäviäkään; sairauden pahetessa he katosivat. Ainoa mikä on jäljellä, on mahdollisimman helppo kuolema jota rukoilen. Ja se, että jumalalle olen riittävä näin väsyneenä, jaksamattomana ja kykenemättömänä mihinkään. Että sulaudun osaksi hänen rakkauttaan silti, vaikka maailmassa minulle ei ollut sijaa. Elämä on kauheaa, samoin ihmisyys. Kärsimystä.

Upeaa että saat kaiken kärsimyksen keskellä kokea että Jumalalle olet riittävä ja että voit kokea hänen rakkauttaan ja uskot että lopulta kuollessasi sulaudut osaksi sitä. Itse olen löytänyt uskon aikanaan kovan kriisin keskellä. Viime vuodet olen kokenut että se on ainoa asia joka kannattelee ja kantaa vaikeuksien keskellä. Jopa ainoa syy elää kun pettymys ihmisiin on ollut niin syvää ja vaikea kestää. Toivon sinulle voimia tilanteessasi.