Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

HYlkääkö mun vauva mut nyt, kokemuksia? Poika 10kk ja

Vierailija
03.05.2010 |

olen lähdössä töihin, mies jää vuodeksi hoitovapaalle.



Onko kokemuksia vastaavasta? Toisesta ketjusta luin järkyttyneenä, että vauva hylkää äidin ja itkee isänsä perään. Apua.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tottakai!

Vierailija
2/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

joka enemmän hoitaa. Meillä ei edes 3-vuotiaille käy isä esim. yöllä lohduttamaan. Karjuvat isälle kurkku suorana "Mene pois!". Hyvä kun isä kelpaa edes vettä antamaan, joskus siitäkin tuli huutoa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja souwat jos lapsi viihtyy isänsä kanssa, hienoa!!!

Jos näin käy, niin ole iloinen, ota osaa HEIDÄN tekemisiinsä. sinä olet lapsen äiti joka tapauksessa seuraavat 50 vuotta (2-kympin kohdalla voi hieman jo napanuoraa löysätä...)

Vierailija
4/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siellä kuule kakara pakkaa laukkujaan jo.

Vierailija
5/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

edes mieti sitä "hylkäämisenä". Petaat isoja ongelmia tulevaisuuden varalle, jos annat itsesi suhtautua tällätavoin lapseen ja lapsen tunteisiin. Ihan kaikessa ystävyydessä sanon, tämä on ollut itselleni tärkeä läksy oppia.



Kyllä, voi olla että lapsi pienenä ripustautuu tiukemmin isään, jos siän kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa. Se ei MITENKÄÄN vähennä sinun arvoasi äitinä. Muistuta itseäsi sitä.



Olisi hirmuisen hyvä koittaa tässä vaiheessa koittaa kypsyä tunnetasolla, niin että voi myöhemmin sallia lapselle negatiivisetkin tunteet, ilman että kaikki sattuu tai loukkaa henkilökohtaisesti. Lasten varttuessa niitä tilanteita tulee eteen aina vaan enemmän, jolloin kirpaisee milloin mikäkin - lasta ei kiinnosta, lapsi ei piittaa, lapsi ihan viattomasti julistaa rakastavansa isää/mummoa/lastenhoitajaa/opea enemmän kuin äitiä, lapsi on kiittämätön tai kiukkuinen... Tää on väistämätöntä.



Itseä auttaa aina muistuttaa itseäni, että tärkeintä ei ole se mitä minä saan lapselta (vaikka niiltä saakin niin paljon iloa ja hellyyttä), vaan muistutan itseäni siitä että on MINUN tehtäväni olla se rakkauden ja vastuun lähde, ja lapsi ei saa koskaan olla minkäänlaisessa vastuussa minun tunteistani ja hyvinvoinnistani ja onnellisuudestani.



Meni vähän aiheen vierestä, mutta tuo tapasi muotoilla kysymyksesi vähän pysähdytti. Kaikkea hyvää sinulle.

Vierailija
6/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti miten mielettömän hienoa kun lapselle tulee myös isään hyvä ja läheinen suhde. Ei se ole sinulta pois vaan rikkautta lapselle ja myös sinulle. Ja sitten vain varmistat että kun tulet töistä olet illat täysillä lapsen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti miten mielettömän hienoa kun lapselle tulee myös isään hyvä ja läheinen suhde. Ei se ole sinulta pois vaan rikkautta lapselle ja myös sinulle. Ja sitten vain varmistat että kun tulet töistä olet illat täysillä lapsen kanssa.

Läheinen ja kiinteä suhde hoivaavaan isään on todella arvokas asia, minkä lapselle saatat antaa.

Vierailija
8/8 |
03.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tärkeä. Itse asiassa näin juuri ajattelenkin järjen tasolla, mutta tuo tunne-elämä kyllä ajattelee toisin :) Tällä hetkellä tuntuu ihan hirveältä ajatukselta, että lapsi ei haluaisikaan ns. hädän hetkellä ensisijaisesti minun luokseni tai en tise olisi se viimeinen lohduttaja. Taidan olla aika ripustautunut äiti, mutta näin on, jotenkin se tunneside vauvaan on todella voimakas.