Lue keskustelun säännöt.
Ajatus, että minulla on paremmin, kunhan jollain muulla on huonommin
25.10.2022 |
Aikuiset ihmiset, jotka oikeasti ajattelee näin kummastuttaa. Täälläkin jatkuvasti saa lukea näitä kommentteja, joissa toivotaan toisille pahaa. Kunhan jollain muulla menisi vielä huonommin ja olisi vielä surkeampi ja tyytymättömämpi kuin minä.
Esim työttömyyttä koskevassa ketjussa toivotaan, että työttömät joutuisivat menemään töihin, joita vihaavat ja heidän elämänsä olisi surkeaa. Oikeasti joku ajattelee, että ihminen pysyy työelämässä sillä, että vihaa joka päivä sitä mitä tekee? Nyt jo tuntuu, että tulee vastaan ihan liikaa ihmisiä eri aloilla, jotka ovat töissä kyllä, mutta olemuksesta ja kaikesta tekemisestä oikein huokuu se, etteivät he haluaisi olla töissä. Se purkautuu sitten pahoinvointina, saikuttamisena, työpaikkakiusaamisena, yleisenä ilmapiirin myrkyttämisenä, passiivisaggressiivisena tahallaan huonosti tekemisellä jne. Kun ei voisi vähempää kiinnostaa ja v*tuttaa joka ikinen päivä.
Tutkimusten mukaan itsensä ja oman elämänsä, varallisuutensa, työnsä jne. jatkuva vertailu muihin on todella tehokas keino pilata onnellisuus, tyytyväisyys ja henkinen hyvinvointi. Todellisuudessa ne eivät ole vertailukelpoisia, koska ihmiset ovat erilaisia. Esim joku on ekstrovertti aamuvirkku, kun taas joku toinen on introvertti tyytyväinen yötyöläinen ja jos vaihtaisi päittäin heidän hommat, olisi lopputulos surkea molemmille.
Kommentit (8)
Kaiken pahuuden ja vahingonilon syvin alkujuuri on kateus.
Sairaan kateuden, pahan silmän omaavilla on kosto itsessään.
He tosiaan pyrkivät tuhoamaan muita jotta itse tuntisivat itsensä joksikin. Esittävät kivaa jotta pääsevät lähelle ja sitten iskevät.
Pahantahtoiset ei muutu.
He yrittävät tuhota muiden elämää, koska muilla sentään oli elämä. Heillä vain kateus. Kiehukoot katkerissa myrkyissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pahuuden ja vahingonilon syvin alkujuuri on kateus.
Sairaan kateuden, pahan silmän omaavilla on kosto itsessään.
He tosiaan pyrkivät tuhoamaan muita jotta itse tuntisivat itsensä joksikin. Esittävät kivaa jotta pääsevät lähelle ja sitten iskevät.
Pahantahtoiset ei muutu.
He yrittävät tuhota muiden elämää, koska muilla sentään oli elämä. Heillä vain kateus. Kiehukoot katkerissa myrkyissään.
Onko se sitten niin, että kun ei pysty nostamaan itse itseä ylös, eli tekemään omasta elämästä parempaa, niin ainut mikä jää jäljelle on painaa toisia alas? Eli eräänlainen henkilökohtainen epäonnistuminen ja tragedia, kyvyttömyys tehdä omasta elämästä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pahuuden ja vahingonilon syvin alkujuuri on kateus.
Sairaan kateuden, pahan silmän omaavilla on kosto itsessään.
He tosiaan pyrkivät tuhoamaan muita jotta itse tuntisivat itsensä joksikin. Esittävät kivaa jotta pääsevät lähelle ja sitten iskevät.
Pahantahtoiset ei muutu.
He yrittävät tuhota muiden elämää, koska muilla sentään oli elämä. Heillä vain kateus. Kiehukoot katkerissa myrkyissään.
Pahuuden tutkijat kyl väittää et juuri syy valehtelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pahuuden ja vahingonilon syvin alkujuuri on kateus.
Sairaan kateuden, pahan silmän omaavilla on kosto itsessään.
He tosiaan pyrkivät tuhoamaan muita jotta itse tuntisivat itsensä joksikin. Esittävät kivaa jotta pääsevät lähelle ja sitten iskevät.
Pahantahtoiset ei muutu.
He yrittävät tuhota muiden elämää, koska muilla sentään oli elämä. Heillä vain kateus. Kiehukoot katkerissa myrkyissään.Pahuuden tutkijat kyl väittää et juuri syy valehtelu.
No mutta mistä se valehtelu syntyy? Yleensä luonteesta. Toisekseen kaikki ihmiset valehtelee joskus, silti kaikki ihmiset eivät ole pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pahuuden ja vahingonilon syvin alkujuuri on kateus.
Sairaan kateuden, pahan silmän omaavilla on kosto itsessään.
He tosiaan pyrkivät tuhoamaan muita jotta itse tuntisivat itsensä joksikin. Esittävät kivaa jotta pääsevät lähelle ja sitten iskevät.
Pahantahtoiset ei muutu.
He yrittävät tuhota muiden elämää, koska muilla sentään oli elämä. Heillä vain kateus. Kiehukoot katkerissa myrkyissään.Onko se sitten niin, että kun ei pysty nostamaan itse itseä ylös, eli tekemään omasta elämästä parempaa, niin ainut mikä jää jäljelle on painaa toisia alas? Eli eräänlainen henkilökohtainen epäonnistuminen ja tragedia, kyvyttömyys tehdä omasta elämästä hyvää.
Kaikki ei ole narsisteja, mutta joku vaillejääminen, mistä ne ei vaan pääse yli. En tosiaan tiedä.
Mutta on niitäkin jotka hiljaa raataa, ja työnvieroksujat lällättelee ja haistattelee. On eri lähtökohtia.
Itse olen sairaseläkkeellä ja häpeän etten pysty elättämään itseäni. Toisille loisiminen taas on suoranainen tavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pahuuden ja vahingonilon syvin alkujuuri on kateus.
Sairaan kateuden, pahan silmän omaavilla on kosto itsessään.
He tosiaan pyrkivät tuhoamaan muita jotta itse tuntisivat itsensä joksikin. Esittävät kivaa jotta pääsevät lähelle ja sitten iskevät.
Pahantahtoiset ei muutu.
He yrittävät tuhota muiden elämää, koska muilla sentään oli elämä. Heillä vain kateus. Kiehukoot katkerissa myrkyissään.Pahuuden tutkijat kyl väittää et juuri syy valehtelu.
Kateus voi aiheuttaa että henkilö kokee perseilynsä oikeutetuksi. Että voi valehdella jos se ajaa omaa etua. Että voi tehdä mitä vaan kun se ajaa omaa etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken pahuuden ja vahingonilon syvin alkujuuri on kateus.
Sairaan kateuden, pahan silmän omaavilla on kosto itsessään.
He tosiaan pyrkivät tuhoamaan muita jotta itse tuntisivat itsensä joksikin. Esittävät kivaa jotta pääsevät lähelle ja sitten iskevät.
Pahantahtoiset ei muutu.
He yrittävät tuhota muiden elämää, koska muilla sentään oli elämä. Heillä vain kateus. Kiehukoot katkerissa myrkyissään.Onko se sitten niin, että kun ei pysty nostamaan itse itseä ylös, eli tekemään omasta elämästä parempaa, niin ainut mikä jää jäljelle on painaa toisia alas? Eli eräänlainen henkilökohtainen epäonnistuminen ja tragedia, kyvyttömyys tehdä omasta elämästä hyvää.
Kaikki ei ole narsisteja, mutta joku vaillejääminen, mistä ne ei vaan pääse yli. En tosiaan tiedä.
Mutta on niitäkin jotka hiljaa raataa, ja työnvieroksujat lällättelee ja haistattelee. On eri lähtökohtia.
Itse olen sairaseläkkeellä ja häpeän etten pysty elättämään itseäni. Toisille loisiminen taas on suoranainen tavoite.
Vähän samanlaisia mietteitä. Itsekin olen sairaana tällä hetkellä ja saa nähdä kuntoudunko tästä vielä työelämään ja millä teholla.
Työelämää sitä ennen takana kuitenkin ihan reippaasti ja ensimmäistä kertaa menin töihin jo 16 vuotiaana. En muista koskaan työssä ollessani kokeneeni minkäänlaista vihaa, katkeruutta tai kateutta työttömiä kohtaan. Vaikka aina tulee niitä huonoja päiviä, kun hommat menee pieleen, asiakkaat on ikäviä jne. niin itse olin kyllä ihan tyytyväinen työhöni ja oli jopa jonkinlaista ammattiylpeyttä omasta työstä. Kyllä sanoisin, että työ on ja sen kuuluu olla elämänlaatua parantava asia eikä mikään rangaistus.
Olisi kiva kuulla, mistä se johtuu että joillain on tosi voimakas tämmöinen ajatus elämästä. Ap