Kun iän myötä sarjojen ja elokuvien juonet on "jo nähty"

Kannattaisiko sun vaihtaa vaikka kirjojen lukemiseen? Niitä kun on miljoonittain olemassa ja vain pienestä osasta niistä on tehty leffa/sarja.

Länsimaisen ihmisen ahdinko.

Kannattaisiko vaihtaa genreä? Oletko koettanut historiallisia sarjoja, länkkäreitä, sotasarjoja tmv? Kannattaisi kokeilla ja testata löytyisikö niistä mitään kiinnostavaa?

Jos ikinä saat käsiisi Deadwoodin, joka kertoo Amerikan uudisraivaajien elämästä pienessä Deadwoodin kaupungissa, niin  suosittelen. Sarjassa on hieno kässäri ja mahtava kielenkäyttö. Se ei ollut suuren yleisön suosikki, mutta laatukamaa. Sen jälkeen innostuin länkkäreistä kunnolla

Suomalaisilta ohjelmilta en kyllä odottaisi ihmeitä muutenkaan, mutta kyllähän iän myötä tulee se että on nähty jo niin moneen kertaan samankaltaisia juttuja ettei mikään tahdo tuntua tuoreelta.

Edelleen kyllä silloin tällöin tulee vastaan uusia hyviä juttuja, mutta se vaatii kyllä sitä että pyörittelee monia suoratoistopalveluita ristiin rastiin ja kuulee hyviä suosituksia.

Ei mikään ihme sillä massasyötöllä, mitä elokuvia ja tv-sarjoja on nykyään tarjolla. Kun sarjoja venytetään kymmeneen kauteen, niin juonipulaa helpottaa, kun jaksoihin ympätään moneen kertaan ennenkin nähtyjä juonikuvioita.

onneksi ylen hömppä tuotanto tua vaihtelua värillisillä kiintiö poikkeavilla

Tuttu ilmiö ja olen kuullut muidenkin miettivän samaa.

Kun uutuuksien loputon virta alkoi kyllästyttää, vaihdoin klassikoihin.

Jos tarinankerronta kiinnostaa historiallisena ilmiönä kannattaa tutustua Christopher Bookerin teokseen The Seven Basic Plots: Why We Tell Stories.

Sen lukemisen jälkeen arvostus omaa aikaa ja mielikuvitusta kohtaan on noussut. En enää tuhlaa aikaa sarjoihin enkä kirjoihin jotka eivät tuo mitään uutta ja rakentavaa elämääni. Ennemmin tunnin lenkki ulkona koiran kanssa vaikka millä koiranilmalla kuin tyhjänpäiväistä tusinaviihdettä.

Itsellä vähän sama, mutta taitaa olla genreriippuvaistakin.

Esimerkiksi menin jossain mielenhäiriössä katsomaan Suon villin laulun. Ei se taloutta kaatanut vitosen leffana, mutta ei tee enää mieli tehdä samaa virhettä. Tarinoilla on tapana seurailla tiettyjä lainalaisuuksia.

Kirjoista elämäkerratkin ovat jollakin tavalla tylsiä, kun siellä on kovasti tähditetyissäkin niin paljon perustarinaa. Vaikka yritän etsiä mahdollisimman erilaisia tarinoita ja toisaalta nautin niistä.

Omalla kohdalla kyse on osin myös siitå, että mun pitäisi tehdä jotain muuta kuin kuluttaa kirjoja tai sarjoja. En vain keksi mitä, kun kirjat varsinkin ovat niin helppoja ja tuttuja valintoja.

Entäpä semmonen kokemus, että uudemmat leffat jää kaikessa hienoudessaan jotenki tyhjän oloisiksi-hyves esimerkki vaikkapa eka jurassic park verrattuna uudempiin jurassic worldeihin. Että on efektiä ja rytinää ja kaikkea kauheesti mutta se joku puuttuu vaikkapa "kemia" tai mikälie, ja kaikki tuntuu vain joltain maksimoidulta tuotemainoksen tapaiselta. Hirveän monissa leffoissa on tämä.  Onko muita jotka kokee tämäntapaista ja ehkä mua sanataitavampia että osais selittää mullekki mikä se jokin on?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko sun vaihtaa vaikka kirjojen lukemiseen? Niitä kun on miljoonittain olemassa ja vain pienestä osasta niistä on tehty leffa/sarja.

Sama se on kirjoissakin. Perustarinat toistuu pienin variaatioin, ja useimmat on huonosti kirjoitettu. Blaah. 

Katso areenasta viidakkoperhe. Asuvat eteläafrikkalaisessa luonnonpuistossa (joka ei ole viidakkoa nähnytkään)

Siinä on hienoja eläimiä joka jaksossa paljon. Hyvi koulutettuja.

Juoni on helppo ja hassu ja välillä epäuskottava, mutta siinä on iloinen pohjavire. Se piristää.

Nyt voitkin alkaa elämään sitä oikeaa elämää.

Joo ja tuntuu että suuri osa sarjoista ja varsinkin elokuvista "tyhmentyy" koko ajan. Tästähän jotkut kuuluisat elokuvaohjaajatkin on valittaneet, että taide-elokuva alkaa olla kuollut, koska raha määrää niin kaiken. Joten kannattaa tehdä kasoittain niitä supersankarileffoja ja muuta Marvel tyyppistä tavaraa, suosittuja vanhoja nimikkeitä, tietynlaista scifiä, mutta on vaikeaa saada rahoitusta "aikuisten" elokuville, ja vielä vähemmän jos niissä on jotain taiteellisesti kokeilevaa eikä varma myyntihitti.

Rupea yli 50v mieheksi ja lukemaan mangaa. Saat samalla totaalisen turn off- statuksen!

Nykyään ärstyttää kun sitä ajan poliitiikkaa ja muuta wokea shittiä tungetaan väkisin joka paikkaan. En minä sitä samaa p*skaa halua katsella vielä viihteessänikin, vaan katson sitä siksi että pääsisi välillä eroon tästä paskasta maailmasta.

Ja sekin että monen monissa nykylänkkäreissä - hyvin tehdyissä kaikin puolin- tuntuu että siinäpä joukko nykyjamppoja larppaamassa villiä länttä. Immersio on kai se sana? Se puuttuva juttu. Kun monet vanhemmat länkkärit korneina ja kaavamaisinakin  silti onnistuivat säilyttämään mielenkiinnon paremmin.

Mäkäänn en oikeastaan tykkää fantasiasta, mutta rakastin Game of thronesia ( enkäyleensä tykkää mistään väkivaltaisestakaan). EIkä ollut ennalta arvattava ( paitsi vika kausi)

Samoilla linjoilla kuin ap. Tuntuu että kaikki on nähty. Viime aikoina olenkin katsellut lähinnä dokumentteja, niissä sentään kohdataan uusia asioita ja vanhojakin kyseenalaistetaan ja ihmetellään.

Ei kaikkea ole nähty, vaan nykyään kaikki on rautalangasta väännettyä, ennalta-arvattavaa. Elokuvaa jos katsoo niin ensimmäisen 10min aikana pystyy sanomaan miten se päättyy. Kannattaa katsoa vanhempia sarjoja, jotka eivät paljasta kaikkea heti.

Kato Munkkivuori, pitkästä aikaa uudesta vinkkelistä. Todella hyvä sarja.