Mikä ärsyttää kavereiden tavassa kasvattaa lapsia?

Jämäkkyyden puute. 1.5-vuotiaalta kysellään jatkuvasti, haluatko sitä, haluatko tätä ja toinen ei vielä osaa edes muuta sanoa kuin äiti ja auto. Lapsi juoksentelee ympäriinsä ja pitää omaa showta, kun koko muu porukka odottaa. Itse olisin siinä vaiheessa jo napannut tenavan kainaloon ja todennut, että nyt mennään. :D

Ei ole sellaista.

Toivottavasti kaverisi ei valita, kun lapset ovat kotona - lapset kuulevat sen kyllä, eikä se taatusti tunnu kivalta.

Aggressivisuus on juuri sitä mikä luo lapsille turvattomuuta, niin että mitä tahansa vaikeuksien taustalla on (esim. väkivaltaa tarhassa?), aggressiivisuus - jota tavallaan ehdotit - ei vie tilannetta parempaan suuntaan. Päinvastoin.

Sinua ärsyttää, sillä et ymmärrä. Toivot pakkokeinoja tietämättä, mitä se kontekstissa merkitsee.

Ärtymyksesi tuskin auttaa kaveriasi vaikeassa tilanteessa, eikä siten perhettä. Älä ainakaan kommentoi saati neuvo kaveriasi, ole mieluummin hiljaa ja kuuntele vain.

Vierailija kirjoitti:

Jämäkkyyden puute. 1.5-vuotiaalta kysellään jatkuvasti, haluatko sitä, haluatko tätä ja toinen ei vielä osaa edes muuta sanoa kuin äiti ja auto. Lapsi juoksentelee ympäriinsä ja pitää omaa showta, kun koko muu porukka odottaa. Itse olisin siinä vaiheessa jo napannut tenavan kainaloon ja todennut, että nyt mennään. :D

Voi olla kuvailemaasi haluttomuutta ottaa lapsesta vastuuta aikuisen tavoin. Mutta voi olla niin monta muutakin seikkaa pelissä, jotka ei heti näy niin että suhteen laadun ymmärtäisi. Toki se silti kumnastuttaa, jopa ärsyttää, jos tilanteessa on pakko olla itse mukana, eikä kaverisi kunnioita sinun näkemystäsi siitä, miten lähdöt hoidetaan.

Jatkuva nalkutus

Lapselle lässyttävällä äänellä puhuminen, vaikka kieltäisi jostain. Miksi ei voi puhua niinkuin ihmiselle?

Minusta on aina lapset tykänneet, vaikka en ole mikään lapsirakas todellakaan. Ja luulen sen johtuvan siitä, että puhun heille kuin aikuiselle, vitsailenkin enkä oleta aivottomaksi, jolle täytyy lässyttää ja joka ei älyäisi mitään.

Jätin yhteydenpidon kaveriin, kun avioeronsa jälkeen alkoi seurusteleen uuden miehen kanssa ja lapset unohtui. Lapset oireilivat tosi pahoin ja kolmesta lapsesta kaksi nuorinta joutuivat lastensuojelun asiakkaiksi.

Yritin vihjailla, että muistaisi lapsensakin. Ei ymmärtänyt. Itsellä teki pahaa ja ärsytti tuon kaverin toiminta. Tuon jälkeen olimme pari kertaa yhteydessä myöhemmin. Miesystävä oli vaihtunut, mutta sama peli jatkui.

Lapselta kyseleminen ja tapakasvatuksen puute. Lapselle ei opeteta, että toisten kädestä ei saa ottaa, ei saa kostaa, ei saa kiusata jne. eikä sanoja kuten "kiitos" ja "saisinko". Lapset pomottaa toisiaan ja aikuisia hyvin kärkkäästi.

Aikuinen ei myöskään saa lastaan siivoamaan huonetta. Kuulema koko syksy ollaan odotettu, että huone siivottaisiin, mutta 8v ei suostu.

Ei ole. Mä en ärsyynny ystävieni tavasta kasvattaa lapsiaan, puolisovalinnoistaan tai mistään muustakaan. Ihan itse tekevät omasta elämästään hankalaa, jos haluavat. En ärsyynny edes siitä, että valittavat ongelmistaan mulle. Ne valitukset valuu mulla kuin vesi hanhen selästä ja aina ajattelen, että no itsepähän olet ratkaisusi tehnyt. 

Lapselle puhuu koko ajan tosi rumasti. Silloinkin kun ei ole pienintäkään syytä. Kerran oltiin viikko yhdessä mökkeilemässä, ja viikon päätteeksi järjestettäisiin yhdessä minulle pienimuotoiset syntymäpäivät joille kutsuttu pari sukulaista ja kaveria. Lapsi odotti innoissaan juhlia koska sinne tulisi serkkujakin, joita ei kovin usein näe.

Mökkireissun alussa mentiin yhdessä kauppaan ruokalistan kanssa, ja kun minä valikoin kylmätavaroita, lapsi oli vieressäni ja katsoi pientä erikoishyllyä johon oli ripustettu ilmapalloja ja serpentiiniä (tämä oli vapun aikaa). Siis ihan vain katsoi, ei sanonut mitään, ei koskenut mihinkään, seisoi vain. Äitinsä sai aivan hillittömän raivokohtauksen ja alkoi huutaa että mitään ilmapalloja ei nyt osteta, ja jollei lapsi ala hetipaikalla käyttäytyä niin mitään juhlia ei viikonloppuna järjestetä. Monologin jälkeen vei lapsen kädestä ulos kaupasta, ja minä jäin yksin kauppaan tekemään ostokset (ja maksumieheksi tietty, huoh).

Koko viikko mökillä meni noin. Pikkutyttö ei tee tai sano mitään mutta saa ihan hirveät huudot tyhjästä. Ja JOKA kerta sanottiin että mitään juhlia ei todellakaan nyt järjestetä. Parin päivän aikana minulla meni itseltäni hermot ja sanoin että tämä ihminen ei päätä juhlien järjestämisestä, sillä minä ne pidän ja kyseessä on minun syntymäpäiväni. Olin vaan niin kyllästynyt siihen että mukavaksi tarkoitettua päivää käytettiin lapsen kiristämiseen jatkuvasti.

Nyt tämä pieni hiljainen tyttö on teini ja oireilee aika pahasti.

Lisää juttuja?

Somessa hehkuttaa #clean living ja "teen lapselleni terveellistä ruokaa" ja kuva jostain kasviksista. Todellisuudessa pullea adhd-poika vetää nugettia ja nuudelia eikä sitä ilman huutoraivareita saa irti tieskalta kun pelaa koko ajan. Mutta hienoa että somea varten lavastetaan edes välillä jotain terveellistäkin tarjolle.

Myös kaikki tinderdeitit esitellään pojalle muutaman tapaamiskerran jälkeen mutta miestä vaihdetaan kuin sukkia. Lapsi myös kuuli kaikki yhden myrskyisämmän suhteen riidat ja niiden vatvomiset puhelimessa.

Lapsiparka.

Omalta kohdaltani muistan varmasti loppuikäni erään naapurin, joka arvosteli ja haukkui minua (alle 12 vuotiasta) lasta kun kävin Suora lainaus:  ruotsinkeilisten elitsiti vammasiten huuhaa koulua...  Kävin siis kouluni Steiner-koulussa. - Ymmärrän, että tuolloin Steiner koulu herätti varmasti ennakkoluuloja ja kummeksuntaa ja tekee sitä varmasti edelleen mutta silti tuo häne luonnehtinsa oli jotain ihan omaa luokkaansa.

Toinen mikä minua hämmästytti oli kuinka samainen vanhempi luuli kai olevansa hauska kun avoimesti haukkui puolisoaan (lastensa äitiä) kaikkien -siis myös meidän lasten- kuulleen paikasta välittämättä.  

Huolettaa amiskavereideni taidot antaa lapsellensa akateeminen kasvatus. Käyvät pyöräretkellä ja rannalla, mutta eivät ole kertaakaan käyneet museossa.

Minulla kun ei lapsia ole, niin olen ehkä huono kritisoimaan muiden kasvatusta, mutta kaksi asiaa "ärsyttää" selkeästi:

Toinen on sellainen jatkuva höösäys. Sanotaan kymmenen kertaa, että ei saa koskea, ei mene perille ja sitten vanhempi juoksee ihan kirjaimellisesti 24/7 lapsen perässä itku kurkussa ilman, että voi vessaan mennä. Toki selvästi vaarallisiin tilanteisiin voi ja pitää puuttua, mutta tarvitseeko ihan koko ajan olla käärimässä normaalia lasta pumpuliin?

Ja se toinen on pikkuhitlerin kasvattaminen. Lapsi saa tehdä mitä vaan, ei kuria ja vanhempi vielä kyselee jatkuvasti, että mitä se Aatu nyt haluaisi. Käytännössä lapsella on täysi päätäntävalta ja yliote vanhemmistaan aivan kaikessa.

Onneksi suurin osa vanhemmista on keskitien noudattajia, joilla on edelleen maalaisjärkeä ja sopivassa suhteessa rajoja ja rakkautta siinä kasvatuksessa.

Eräs äiti ei koskaan pidä pientä tyttöään sylissä.  Lapsi kiehnää vieressä ja pyytää syliin, niin äiti käskee

pois.  Nyt isompana lapsi ei enää ole tulossakaan syliin vaan on kiintynyt isäänsä ja isän syliin.

Kaupoissa ja etenkin kirpputorilla äiti komentaa koko ajan äänekkäästi lasta, vaikka tämä vain

katselee ja pitää jotain tavaraa kädessään.  Surullista kaiken kaikkiaan.

Lapsen kännykän käyttöä ei edes yritetä rajoittaa

Ipana menee aivan sekaisin raivosta kun pitäisi vaikka kävellä ja antaa puhelin pois. Kännykkäpelit vie voiton ihan kaikesta, jopa uimarannalta ja huvipuistosta tahtoo kotiin pelaamaan.

Ei varmaan ainoa jolla puhelinaddiktio on noin vakava. Surullista että lapsen kanssa ei jakseta olla ja on pienestä pitäen annettu kännykkä kouraan niin se on hiljaa.

Jatkuva kieltäminen,vaikkei tee muuta kuin ottaisi maasta puunlehden.

Kirjakielellä puhuminen. Vaihtavat miehensä kanssa normaalin puheen  kirjakieleen ARTIKULOIDEN joka tavun tyyliin "nyt menemme lounaalle, isoäiti ja isoisä tulevat myös, ottaisitko lapaset pois kädestä?" argh, aivan sairaan teennäistä ja kuulostaa siltä kuin puhuisivat vähä-älyiselle.

lisää näitä..

Ystävälläni on kaksi poikaa. Lapsilla ei ole mitään ruutuaikaa. Kouluikäset lapset pelaavat käytännössä kaiken valveillaoloaikansa, isompi tietokoneella ja pienempi tabletilla. Kummallakaan ei ole mitään harrastuksia eikä heiltä vaadita mitään osallistumista kotitöihin, äitinsä tekee kaiken siivouksesta ruoanlaittoon vaatehuoltoon ja pihahommiin.

Me ollaan tämän perheen kanssa joka vuosi yhdessä mökkeilemässä, yökyläillään jne. Kun muut istuvat grillaamassa ulkona ja lähtevät sitten vielä iltakävelylle rannalle ja porukalla tehdään vaikka polttopuita huomista varten, nämä yhden perheen lapset istuvat sisällä pelaamassa, käyvät ehkä käskettyinä nopeasti syömässä ja palaavat sitten äkkiä ruudun ääreen. 

Pienempi lapsista kuuntelee iltasadunkin tabletilta ja laittaa itse itsensä nukkumaan.

Todella surullista. En ymmärrä, miten heidän äitinsä mielestä tuo on ihan normaalia.