Mikä meidän kohta 5-v lasta oikein vaivaa?! :´(
Kunpa osaisi kaiken tuoda esille.. elikkä tyttö kohta 5v, ja ollut vauvasta asti erittäin vaativa. Itsestä tuntuu näin äitinä, etten ole pysynyt menossa mukana ollenkaan. Tytössä on niin hirveästi vauhtia, että oksat pois. Vauva-ajasta en paljoa edes muista. Sen vain muistan, kun hän ei suostunut syömään juuri mitään.
Nyt kohta 5-vuotiaana kuvailisin tyttöä näin; erittäin vauhdikas, toiminnallinen, aktiivinen, puhelias, erittäin huomion hakuinen, rämäpäinen, lähes jatkuvasti liikkeessä (malttaa kuitenkin rauhassa kuunnella satua tai katsoa lastenohjelmaa), hyvin pieniruokainen (syö tosi pieniä annoksia, jos "mitään", hyvin kranttu ja todellakin hyvin vaativa ruoan suhteen, lähes tulkoon kaikki on pahaa, sipulia ei saa olla missään eikä lukuisia muitakaan asioita, jopa ruoan tuoksu saa hänet jättämään ruoan lautaselle jos se ei miellytä häntä, tämä tekee elämästämme melko hankalaa koska tytöllä on diabetes)... kiipeilee joka paikkaan, vauvana ei pysynyt "missään", ostoskärryihinkin piti laittaa valjailla heti kun oppi istumaan, nousi muuten jopa seisomaan hetkessä... lisäksi tyttö on erittäin kovaääninen, normaali puhe on jo kuuluvaa ja usein hänellä on kausia kun huutaa vain kotona, milloin mitäkin, jos ei muuten niin ulisee muuten vain. Raplaa nännejään vähän väliä, esittää vieraille aivan kamalasti ja yrittää naurattaa toisia jne jne. Iltatoimet on yhtä hel**ttiä suoraan sanottuna, vitkastelee joka asian kanssa (suihkuun lähtö, riisuminen, iltapalan syönti, hampaitten pesu), ruokapöydässä ei koskaan istu rauhassa syöden nätisti vaan karkailee jatkuvasti johonkin. Kärsimätön, ei jaksa odottaa juuri yhtään...
Itseasiassa kävimme jo lastenpsykiatrilla, ja hän totesi että tyttö on terve. Ei tehnyt tutkimuksia, tarkkaili vaan tytön touhuja ja kuunteli mitä kerroimme. Sanoi, että 5-v neuvolan "seulaan" kyllä jää, jos on jotain, mutta hänen mielestään ei ole. ??
Me vanhemmat alamme olla melko poikki. Ja minua äitinä harmittaa kun en tiedä mikä lapsella on, voiko pelkästään luonne selittää asian?? Ja voiko/osaako lapsi olla luonteeltaan noin "hankala"?
Sekavaa selostusta, mutta toivoisin että saisin asiallisia kommentteja, mitä ajatuksia tämä muissa herättää..
Kommentit (25)
mikään,mutta aika iso osa tosta kuulostaa kyllä ihan normilta.
meillä myös 5v on vauhdikas ja aktiivinen,puhuu kuin papupata.syö vähän (pöydässä tosin istuu,siitä olen ollut tarkka,jos lähdetään juoksentelemaan niin takaisin ei tulla)
vitkastelu iltatoimissa ihan normaalia,tietääkseni 5v:llä on juuri tätä ikään kuuluvaa meininkiä,hidastellaan,katotaan vähän miten se äidin pinna kestää.
Tiedän kyllä viisivuotiaita jotka on sitten toista ääripäätä,mutta jotenkin ajattelisin että se on myös luonnekohtainen juttu.onhan meissä aikuisissakin eroja,toiset hiljaisia,toiset puheliaita tms.
En ole mikään asiantuntija, mutta ihan äkkisältään ei kuulosta kovin epänormaalilta, mutta voin kyllä ymmärtää, että kovin aktiivinen lapsi saa vanhemmat uuvuksiin.
Jos kerran mitään erityisongelmaa ei todettu, niin ehkä voisitte koittaa silti neuvolasta tms kysellä apua kasvatukseen.
Kuulostaa siltä, että tilanteen lisäselvittely olisi paikallaan. Valitettavasti lastenpsykiatriassa on kaikenlaisia lääkäreitä ja psykologeja, jotka eivät aina ole niin hyviä(tiedän tämän, koska teen itse sillä alalla töitä näiden ammattiryhmien kanssa). Etsi lapsellesi apua.Jos teillä on vakuutus kannattaa käyttää sen suomia mahdollisuuksia. Neurologi, lastenlääkäri, neuropsykologi,psykologi. Minusta kuulostaa siltä, että olisi tärkeää koko teidän perheen kannalta saada selvyyttä onkin jokin lapsenne haasteellisen käytöksen takana.
Olkaa sitkeitä. Tiedän tuttavan kokemuksesta, että aina ei vanhempia oteta tosissaan. 5 vuotta etsivät apua tosi haasteelliselle lapselle enne kuin tuli lääkäri vastaan, joka tajusi tilanteen ja mistä oli kysymys. Nyt heilä lääkitys ja tilanne alkanut avautua. Tsemppiä
Meilläkin 5-v diabeetikkotyttö ja jos sokerit korkeat niin ruoka ei maistu ja jos matalat niin voi olla todella riehakas ja mikään puhe ei mene perille.
olemme kyllä sitäkin pohtineet, että kuinkahan paljon diabetes vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä.. kyllähän verensokerit vaihtelevat välillä reilustikin, mutta ovat kuitenkin jotakuinkin nyt olleet aisoissa (monipistoshoito).
Nyt viime aikoina tytöstä on tullut todella uhmakas, varsinkin isällensä uhmaa ja kenkkuaa tosissaan, on tosi jääräpäinen. Tekee kaikenlaista pikkuilkeyttä, pursottelee hammastahnaa vessassa jokapaikkaan, piirtelee lattiaan/seinään, piilottelee toisten tavaroita... jne jne..
ap
niin se ois voinut olla suoraan meidän kohta 5-v-pojasta. Ja me ollaan sen kanssa myös aivan uupuneita. (Pojalla ei tosin ole diabetestä.)
Meillä onkin nyt se tilanne, että oltiin viime syksynä sellaisessa vilkkaille lapsille suunnatussa jutussa, joka oli perheneuvolan kautta järjestetty. Sieltä kautta lähdettiin selvittämään asiaa enemmän ja nyt maaliskuussa lastenlääkärin diagnoosi oli: ADHD oireyhtymään sopivat piirteet. ( Noin nuoriahan ei ihan vielä diagnosoida varmasti, mutta tää selittää mulle ainakin paljon eli juuri tuo impulsiivinen karkailu, kovaäänisyys jne..jne.)
Kuulin juuri myös, että suurinosa (yli 90% muistaakseni) ADHD-lapsista on poikia, mutta tyttöjä siis mahtuu myös mukaan....voisikohan teillä olla sellaisesta myös kysymys??
Ihan kertakäynnillä tehdä, ja tuskin neuvolankaan seulaan ihan rutiinisti jäävät..
Onko lapselle pidetty koskaan kuria? Mitä esim. teet kun hän on sotkenut hammastahnalla vessan? Kyllä meilläkin lapset on välillä ihan päättömiä, mutta on penestä pitäen tehty selväksi mitä saa tehdä, mitä ei. Ja rangaistuksia on luvassa jos tahallaan eivät tottele. Ihan kohtuu hyvin käyttäytyvät, vaikka villejä ovatkin..
on todellakin. Sanoisin, että ehkä liiankin tiukkaa kuria. Rangaistukset kyllä seuraa ilkeilyistä, sehän on selvää. Mutta kuten sanoin, tyttö on todella jääräpäinen. Ja hän sanoo usein, että haluaisi itse määrätä asioistaan jne. Ja protestoi kun pitää mennä aina tiettyyn aikaan nukkumaan jne. Haluaisi valvoa kuten aikuiset. Ja tehdä mitä haluaa...
ap
tuo on hänen alaansa ei psykiatrin.
Ei tuo normaalilta lapselta kuulosta. Jotain ylivilkkautta ainakin. Kyllä 5-vuotias ja nuoremmatkin uskoo ja tottelee sääntöjä jos niitä on pienestä alkaen opetttu. Voi olla ADHD tms. neurologinen häikkä.
Ilmeisesti ei,koska sieltä luulisi jotain palautetta tulevan?
Miten yleensä käyttäytyy ihmisten ilmoilla?
vilkkaan ja älykkään 5-vuotiaan toiminnalta. Olette väsyneitä, joten luulen et hieman ylireagoitte... Ei muutakun paljon virikkeitä ja kaverikontakteja, niitä älykäs ja sosiaalinen lapsi alkaa kovasti tossa iässä kaipaamaan. Rajoja ja varsinkin rakkautta kanssa kehiin, ehkä tyttö hakee kipeästi huomiota hiukka väärillä konsteilla, kun ei 5-vuotias muutakaan ehkä osaa tehdä. Ja ne rajat, niiden olisi joskus hyvä olla ikäänkuin veteen piirrettyjä, ei liian ankara ja tuomitseva voi vielä 5-vuotiaalle olla. Yrittäkää saada taas oikea yhteys lapseen, älkää kangistuko kaavoihin ja normeihin, aitoa välittämistä kehiin.
T: Vilkkaan, vaativan, voimakastahtoisen, temperamenttisen, sosiaalisen ja älykkäänkin 5-vuotiaan lapsen vanhempi.
Voisi olla kenties paikallaan ,että tyttö tutkittaisiin kunnolla. Ja ihan jo teidän vanhempienkin vuoksi. Kyllä se, että te alatte olemaan uupuneita on hyvä syy tutkia!
Valitettavasti terveydenhuollon henkilöstöönkin mahtuu mukaan kaikenlaista sakkia.. mutta enemmän tuo kai olisi neurologian erikoisalaa. Ensimmäiset seulat pitäisi pystyä tekemään perheneuvolassa, ja sitä kautta toivottavasti saisitte lähetteen neuropsykologille.
Itselläni on 17- vuotias poika, joka on nyt tutkittu "kunnolla", vaikka vaikeuksia on ollut jo pitkään koulussa. Neuvola ei koskaan osannut opastaa minua ja lasta mihinkään suuntaan, perheneuvolatutkimuksissa hän ei "narahtanut", ja nyt tosiaan on löytynyt syy miksi koulunkäynti ei suju! Äitinä olen aina "tiennyt" että jossain mättää, mutta olen sitten uskonut asiantuntijoihin... Voimia sinulle, myös väittää vastaan ja vaatia tarkempia tutkimuksia!
Kannatan tarkenpia tutkimuksia ja teitä vanhempia kannustan olemaan tiukkana asiassa.
Voimia koko perheellenne ja hyvää kevättä.
Meillä "hankalaa" käytöstä vahvistaa sopimaton ruokavalio. Eli meidän 6v käyttäytyy tosi kurjasti jos syöö vaikka pähkinöitä tai sitruksia tai vaikka tavallista margariinia jossa on hänelle sopimattomia lisäaineita.
Niin kauan kun meidän esikoinen saa jokapäivä sopimatonta ruokaa ei osaa edes itse sanoa että jokin olisi vialla vaan riehuu, raivoaa, on jatkuvasti liikkeessä, huutaa, uhmaa jne. Kun ruokavalio on kunnossa on lapsi "tavallinen" ikäisensä. Ja jos sitten antaa vaikka pari pähkinää niin pian lapsi rupeaa valittamaan kurjaa oloa. Ja sitten alkaa huono käytös mutta se katkeaa kyllä anthistamiinilla.
Jos epäilet ruokavalion mahdollisuutta niin kannattaa kokeilla vaikka yksi viikonloppukaan vain ihan perusruoka-aineilla (ei lisäaineita sisältäviä eineksiä ym. tai mausteita tai yleisallergisoivia ruokia siis tomaattia, sitruksia jne) ja sitten antaa tomaattia, pähkinöitä ym. usein allergioita aiheuttavaa. Jos huomaa selkeän eron voisi kuvitella että taustalla on ruokavalio ongelmiakin.
Meidän esikoinen reakoi vastaavalla hankalalla käytöksellä myös siitepölyallergiaan. Tänä keväänäkin alkoi huono käytös siitepölyjen alkaessa ja helpotti lääkityksellä.
Tsemppiä ja jaksamista toivottaa kolmen allergisen lapsen äiti
Meiltä löytyy samis 4v poika.
Nyt kun poitsulla on pikkusisko, niin jaksan ihmetellä joka päivä, että miten ihmeessä selvisin sällin vauva-ajasta edes hengissä. Jo vauvana hän roikkui lahkeessa koko ajan, känisi ja karjui sekä sylissä pomppi nonstoppina. Iltapuuron syönti oli jo silloin ihan farssi, yöpukua hän juoksi karkuun ja suuta ei avannut kun piti hampaat pestä. Kun laitoin sänkyyn, niin jäi vain karjumaan sinne. Ja karjui vaikka 1,5 tuntia kunnes simahti siihen. Yöllä heräili monta kertaa eikä rauhoittunut kovin helpolla. Sama meno on vain jatkunut ja yksi "hieno" osoitus oli 4v neuvolan totaalinen vauhtiesitys. Ei minkään näköistä keskittymiskykyä.
Ehkä siihen puututaan sitten 5v neuvolassa.
Meiltä löytyy samis 4v poika.
Kun laitoin sänkyyn, niin jäi vain karjumaan sinne. Ja karjui vaikka 1,5 tuntia kunnes simahti siihen. Yöllä heräili monta kertaa eikä rauhoittunut kovin helpolla.
onkohan tältä lapselta tutkittu refluksin mahdollisuutta ? Pahenee usein makuuasennossa ja herättelee öisin. Ja vanhempana saattaa hyvinkin aiheuttaa huonoa käytöstä kun lapsella on kurja olo eikä osaa siitä kertoa (kun se on jatkuva niin lapsi ei edes tajua että olo voisi olla parempikin).
Ruokapöydästä ei tosin lähde kesken, tietää ettei saa jälkkäriä jos lähtee.
Iltatoimet ovat aina tahtojen taistelua. Olen kylläkin pitänyt täysin ikään kuuluvana tuota jatkuvaa rajojen testaamista.
up