Imetyksen lopettamisen vaikeus ja haikeus... kaipaa mielipiteitä..

harmitti se muutaman päivän mutta toisaalta salaa olin helpottunut. Ei mitenkään suuremmin kolahtanut.

Minullekin imetys on ollut kaikkien kolmen lapsen kohdalla tärkeää ja tunnetasolla ihanaa. Ensimmäinen kylläkin vieroittautui itse 9kk iässsä, mikä oli surullista. Kakkosta imetin 1v2kk ikään, kunnes imetykset harvenivat palattuani töihin ja tuntui luontevalta lopettaa. Tätä kolmosta imetin 1v4kk ja olisin jatkanut vaikka ikuisesti... (90% varmasti viimeinen vauvamme...)



Imetin aamulla, töiden jälkeen (isä hoitovapaalla) ja illalla. Minulle tuli kuitenkin siinä 1v4kk kohdalla työmatka, joka vei minut pois vauvan luota 3 yöksi. Siinä lopettaminen tapahtui luonnostaan.



Olihan se HAIKEAA ja SURULLISTA tietää imettävänsä ehkä viimeistä kertaa ikinä... Toisaalta haikeus meni ohi nopeasti ja kaikki muut vauva- ja lapsiasiat arjessa täyttivät tyhjiön saman tien.



Tsemppiä päätöksen tekemisen kanssa. Se on se vaikein osuus.

tilanne. Haikeaa ja vaikeaa, ehkä vaikeampaa minulle kuin vauvalle. Syö rintaa aamuisin ja iltaisin, nautin ja ihan itkettää kun ajattelen, että kohta tämä loppuu.

voisiko rinnoissa olla jotakin sammasta tsm en tiedä mitä, jonka saisi paranemaan tai voisiko vauvelia opettaa syömään vähän varovaisemmin.

Olen lähdössä töihin, tyttö pian vuoden. Edelleen siis imetän aamulla-päivällä-illalla, n 4-6krt/pv. olenkin miettinyt että vieroitanko ennen töiden aloittamista vai tapahtuuko vieroitus itsestään kun alkaa arki.

Haikeudella ajattelen sitä aikaa, itse nautin edelleen imetyksestä ja huomaan että tyttö tykkää myös. Ne hetket on meidän kahdenkeskisiä; syödään, jutellaan, köllötellään ja välillä leikitään. Ja se tunne kun lapsi on rinnalla, silittää ja tapittaa suoraan silmiin. Se on jotain ihmeellistä.

Surettaa ihan hirveästi että imetys loppuu.

meillä ei ainakaan imetys loppunut mun töihin lähtöön. Vauva oli silloin yhdeksän kuukautta. Ei vieläkään huoli korviketta joten ainoat maidot saa minulta, imetän tosin vielä yölläkin..

Imetän edelleen 1v1kk ikäistä poikaani aina kun hän sitä haluaa, en ole koskaan laskenut enkä mitenkään rajoittanut hänen rinnalla oloaan. Mulla ei tosin ole tässä ollut koskaan mitään ongelmia, imetys ei ole koskaan aiheuttanut kipua, tuntunut ikävältä tai muuta, edes pojan hampaiden tulo ei vaikuttanut mitenkään. Tutut kyselevät vähän väliä, imetänkö vielä ja kauanko aion jatkaa, enkä oikeasti tiedä, mitä vastaisin. Poika selvästi nauttii rinnalla olemisesta, se on hänelle tärkeä juttu, eikä hän sitä halua lopettaa. Esikoinen taas luopui itse rinnasta, eli häntä ei tarvinnut edes vieroittaa. Tämän pojan vieroitus tulisi siis aiheuttamaan hirvittäviä huuto- ja raivokohtauksia, enkä oikeasti tiedä, miten hyvin itse jaksaisin/kestäisin ne särkemättä sydäntäni... Toisaalta aion olla vielä ainakin vuoden hoitovapaalla, joten en näe edes tarpeelliseksi vierottaa poikaa rinnalta, minähän olen kuitenkin koko ajan saatavilla. Ja minullekin tämä on viimeinen vauva, mieheni on sanonut, että kaksi riittää hänelle. Olo on haikea jo valmiiksi, kun tiedän, että loppuaanhan tämä imetys joka tapauksessa lähenee jatkuvasti.

imetystä ei mielestäni tarvitse niin lopettaa jos tuntuu vaikealta. meillä lapsi aina vaan ottaa hömpsyt silloin tälloin eihän sitä maitoa enää paljon tule, mutta ei haittaakaan asia. Ja ikäähän kuopuksella on jo 3,5 vee, tässäpä kauhisteltavaa! on muuten jännää että tällä palstalla vauhkotaan imetyksestä mutta pitäisi ilmeisesti ymmärtää lopettaa soveliaassa ajassa, mikähän se on?? tutuille tuntuu olevan kovin vaikeaa myös, tosin vuoteen ei ole kukaan enää kysynyt eikä ole tullut puheeksi. Arvostelua kyllä on tullut. vaikka siis en ole muiden nähden imettänyt pian kahteen vuoteen, jolloin aloitin myös työt.