Lue keskustelun säännöt.
20 v ja haluaisin pois tästä maailmasta
Kommentit (30)
Tähdet tähdet enkö jo tulla mä saa ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä ilkeilijöistä, niillä vasta pahaolo onkin
Soita auttavaan puhelimeen, puhu luotettavalle aikuiselle ja hanki itsellesi apua! Olet ihan liian nuori kuolemaan, paljon edessä.
Vierailija kirjoitti:
Mikset ole vielä mennyt.
Koska olen nössö. Ja on mulla äitikin, en tiedä, mitä kävisi, jos jättäisin.
Vierailija kirjoitti:
Älä välitä ilkeilijöistä, niillä vasta pahaolo onkin
Osasin vähän odottaa noita kommentteja, mutta hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Soita auttavaan puhelimeen, puhu luotettavalle aikuiselle ja hanki itsellesi apua! Olet ihan liian nuori kuolemaan, paljon edessä.
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistus voi vähentyä kun lopettaa valtamedian seuraamisen, siellähän on lähinnä pelkkää pelkopornoa aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitsu?
En ole hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus voi vähentyä kun lopettaa valtamedian seuraamisen, siellähän on lähinnä pelkkää pelkopornoa aamusta iltaan.
Varmasti hyödyllinen neuvo monelle. En itse enää jaksa seurata valtamediaa.
Kun olin 20 v olin itse samaa mieltä. Nyt olen 43 v ja haluan pysyä täällä kynsin hampain. Se helpottaa kyllä jossain kohtaa, usko mua. Syvissä mudissa on menty mutta nyt on hyvä olla, ollut jo pitkään. Hae apua, niin minäkin tein. Lohtua ja lämmin halaus sinulle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Polta itsesi julkisesti protestiksi, koska täällä ei saa eutanasiaa.
Olen 32 ja sama tilanne. Toivottavasti sinä löydät lohdun, minä en ole vieläkään sitä löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt valittanut tuosta jo tovin täällä, mikä siinä lähtemisessä on niin vaikeaa jos niin haluaa tehdä? Vaivaako sama saamattomuus ja kyvyttömyys kuin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 20 v olin itse samaa mieltä. Nyt olen 43 v ja haluan pysyä täällä kynsin hampain. Se helpottaa kyllä jossain kohtaa, usko mua. Syvissä mudissa on menty mutta nyt on hyvä olla, ollut jo pitkään. Hae apua, niin minäkin tein. Lohtua ja lämmin halaus sinulle <3
Kiitos paljon <3
Vierailija kirjoitti:
Olet nyt valittanut tuosta jo tovin täällä, mikä siinä lähtemisessä on niin vaikeaa jos niin haluaa tehdä? Vaivaako sama saamattomuus ja kyvyttömyys kuin muutenkin.
En ole aiemmin vastaavan laista aloitusta tehnyt. Olen toki nähdyt pari muuta. Ja kuten sanoin aikaisemmin, olen nössö.
Minä inhosin elämääni 20 vuotiaana. Hain apua useaan otteeseen, ei tullut apua. Inhoan yhä elämääni. Älä sinä luovuta kuitenkaan, ehkä onni on sinun puolella enemmän kuin minun.
- 31v
Vierailija kirjoitti:
Olen 32 ja sama tilanne. Toivottavasti sinä löydät lohdun, minä en ole vieläkään sitä löytänyt.
Toivon kaikkea hyvää. Tälläistä kurjuutta en kyllä toivoisi kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. Miksi?
Syitä löytyy useampi. En ole viime vuosina saanut oikein mitään aikaiseksi. Olen täysin yksin, enkä tahdo saada kuin osa-aikaisia paikkoja, koska opiskelukaan ei suju. Kadun myös kaikkea, mitä tein vielä nuorempana vain muita miellyttääkseni, koska ne valinnat ovat osittain myös johtaneet nykyiseen tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Minä inhosin elämääni 20 vuotiaana. Hain apua useaan otteeseen, ei tullut apua. Inhoan yhä elämääni. Älä sinä luovuta kuitenkaan, ehkä onni on sinun puolella enemmän kuin minun.
- 31v
Kuulostaa kamalalta. Ja Suomessa muka onnellisia :( Näitä tekee paha lukea. Toivon myös sulle kaikkea hyvää.
Mulla oli samoja fiiliksiä parikymppisenä. Muija kävi vieraissa ja vitutti muutenkin kaikki. Kävin psykiatrin juttusilla. Jotain aikuistumisen kriisiä tarjosi. Opettelin "repimään huumoria" sitten mitä kummallisimmista asioista: onpas tuo kuusen latva kivan värinen, jne.
Negatiivinen kierre katkesi, vähän aikaa vaati. Myrkyllinen ex.muija pois ja yritys suhtautua elämään ja tulevaisuuteen vähän huolettomammin. Asioilla on lopulta tapana järjestyä, vaikka tulevaisuuden pelko ja muutoksen tuska tuntuukin ylitsepääsemättömiltä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli samoja fiiliksiä parikymppisenä. Muija kävi vieraissa ja vitutti muutenkin kaikki. Kävin psykiatrin juttusilla. Jotain aikuistumisen kriisiä tarjosi. Opettelin "repimään huumoria" sitten mitä kummallisimmista asioista: onpas tuo kuusen latva kivan värinen, jne.
Negatiivinen kierre katkesi, vähän aikaa vaati. Myrkyllinen ex.muija pois ja yritys suhtautua elämään ja tulevaisuuteen vähän huolettomammin. Asioilla on lopulta tapana järjestyä, vaikka tulevaisuuden pelko ja muutoksen tuska tuntuukin ylitsepääsemättömiltä.
Mahtavaa, että kierre katkesi ja pääsit eroon exästäsi. Aihetta olla ylpeä, varsinkin kun hait omatoimisesti apua - kynnys on usein korkealla. Tuo viimeinen lause on myös jotenkin todella nätisti kirjoitettu, kunpa sen saisi itsekin sisäistettyä. Kirjoitan varmaan jonnekin ylös, jos ihan muuten vain.
Mikset ole vielä mennyt.