Lue keskustelun säännöt.
Nirso lapsi, joka ei suostu syömään oikein mitään?
19.10.2022 |
Olisiko paikalla muiden nirsojen lapsien vanhempia jakamassa kokemuksia ja ehkä antamassa neuvojakin? Lapseni on neljävuotias, ja ollut jo ihan vauvana eri makujen ja erilaisten ruoan koostumusten suhteen erittäin nirso. Vain hyvin harva asia kelpaa. Olen noudattanut niitä neuvoja, että maistata vain sinnikkäästi eri makuja ja monta kertaa samaa makua, niin kyllä lapsi sitten alkaa syömään. Minun lapseni ei ala. Olen jotain ihan perusruokia maistattanut kolmen vuoden ajan satoja kertoja. Laittaa joka kerta kerran suuhun ja maistaa ja sylkee pois eikä suostu syömään. Siinä mikä kelpaa ei ole mielestäni sellaista johdonmukaisuutta, että vaikkapa vain miedot maut kelpaisi. Neuvolasta en ole saanut tähän asiaan oikein juuta eikä jaata vaikka olen puhunut siellä asiasta monta kertaa. Miten te muut toimitte tällaisen lapsen kanssa?
Kommentit (3)
Se maistatus voi pahentaa asiaa, jos väkisin pahoja makuja tai liian voimakkaita - trauma kasvaa. On kai mietoja ja hyviäkin makuja joukossa, sopivia ruokia, juomia. Ei tee asiasta liian suurta numeroa. Ennen lapsia leikin avulla autettiin syömään, rohkaistiin vähän. Lastenlääkärit ja kirjatkin antavat vinkkejä. Onko ympäristö rauhallinen vai levoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se maistatus voi pahentaa asiaa, jos väkisin pahoja makuja tai liian voimakkaita - trauma kasvaa. On kai mietoja ja hyviäkin makuja joukossa, sopivia ruokia, juomia. Ei tee asiasta liian suurta numeroa. Ennen lapsia leikin avulla autettiin syömään, rohkaistiin vähän. Lastenlääkärit ja kirjatkin antavat vinkkejä. Onko ympäristö rauhallinen vai levoton.
Meillä nirsoin(kin) lapsi, se jolla on ihan oikea ilmeisesti aistiyliherkkyydestä johtuva syömishäiriö, söi mielellään vahvasti maistuvia ruoka-aineita, oliiveja, juustoja, savukalaa jne. Oleellista oli, että mitään ei sekoitettu keskenään. Usein ongelma ei olekaan maku, vaan koostumus, rakenne, väri, miltä se ruoka kuullostaa suussa jne. Joskus ongelma nimenomaan on maku.
Mutta unohda nämä perinteiset ohjeet (kyllä lapsi syö, kun on nälkä - no ei syö; kunhan on maistanut tarpeeksi monta kertaa, niin tottuu - no ei totu, en minäkään ole koskaan tottunut basilikaan, joka maistuu aivan kammottavalle ja pilaa ruuan kuin ruuan!!!; kaikkea on maistettava - no sitten jää kaikki muukin syömättä...) Seuraa lastasi, katso, mikä kelpaa.
Kannattaa myös pitää ruokapäiväkirjaa - joo, se on tosi tylsää, mutta siihen tulee äkkiä rutiini (meillä oli vuosi tätä kirjaamista, ja se oli todella hyödyllinen dokumentti esimerkiksi ravitsemusterapeutin kanssa asioidessa, kun ei tarvinnut yrittää muistella, vaan kaikki oli kirjattu ylös - ja nopeutti asiointia, koska ensimmäinen toimenpide olisi ollut ruokapäiväkirjan pitäminen...
Googlaa ARFID. Se on syömishäiriö, jossa kyse ei ole kehonkuvan ongelmista vain pelosta/inhosta ruokaa kohtaan. Usein ongelma on nimenomaan ruoan koostumus ja/tai ulkonäkö. Kyse ei ole nirsoilusta.
Lapsellasi ei siis välttämättä suinkaan ole ARFIDia, mutta jos luet aiheesta, saatat saada osviittaa siitä, ettei kaikki huono syöminen ole pelkkää nirsoilua, uhmaa, valtataistelua tms., kuten usein valitettavasti ajatellaan. Ehkä lapsellasi on erityisherkkyyttä suun alueella ja monet ruoat yksinkertaisesti tuntuvat liian kamalilta suussa.
Oma ratkaisuni on samanlaisessa tilanteessa ollut se, etten yritä pakottaa lapselle mitään. En yleensä yritä edes houkutella. Se ei vain johda mihinkään. Yritän vain pitää huolen siitä, että saa tarpeeksi hiilareita, proteiineja, vitamiineja jne. Hedelmät esimerkiksi syödään smoothiena, koska sellaisenaan ne eivät vain mene. Leipä syödään useimmiten ilman margariinia. Ruoka-aineet erotellaan lautasella. Olen luopunut melkein kaikista ruokaan liittyvistä säännöistä, koska on ollut pakko. Sanoisin, että lopeta maistattaminen ja tarjoa aterioilla ruoka-aineita, joita lapsi varmasti syö. Jos se on makaronia, kurkkua ja raejuustoa erillisinä pikku kekoina, niin tarjoa sitten vaikka niitä. Pääset itse helpommalla ja ahdistus asian ympärillä vähenee.