Miten saan hamstraajamiehen luopumaan edes jostain rojusta ilman avioeroon johtavaa riitaa?
Mulla alkaa lopullisesti mennä hermo siihen, että meillä säilytellään risoja vaatteita, vanhaa elektroniikkaa, iänikuisia parittomia astioita (joita ei koskaan käytetä) jne. jne. Kaunis ja toimiva koti on haave vain. Mies saa ihan hirveän ahdistuskohtauksen ja karse riita on taattu, jos yritän heittää jotain pois tai saada häntä kanssani karsimaan pois kamoja. Ei meillä sentään ole tavaraa lattioilla pinossa, mutta säilytystila on loppumassa ja yleisvaikutelma on epämääräisen sotkuinen. Minua meidän kotimme lähinnä ahdistaa ja masentaa tällä hetkellä. Mies taas voisi asua tyytyväisenä vaikka missä kaaoksessa. Muuten on hyvä mies: osallistuva isä, hyvissä töissä, mukava, sivistynyt...
Mutta otan osaa. Itse olen vähän samanlainen. Hamstraus on varmaan sota-ajan jälkeisen puutteen kokeneiden vanhempieni perintöä. Ei se kokonaan huonokaan piirre ole, ainakin jos siihen ei liity uuden kaman hamstraamista lisäksi!
Kaipa tuohon auttaa vain järkeily tyyliin "aiotko oikeasti vielä joskus käyttää näitä vaatteita? Tehdään kompromissi, säästetään muutama remonttivaatteiksi, loput heitetään pois tai toimitetaan hyötykäyttöön esim. löytöeläinkotiin" (itseäni kiusaa ajatus pois heittämisestä, kierrätys ja jätteen hyötykäyttömahdollisuus lohduttaa). Edetkää vähän kerrallaan hiljakseen, kaappi kaapilta tai vain pino pinolta. Kokonaisuus ahdistaa.