Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaa kun annoin äidille periksi
18.10.2022 |
Tiivistän mahdollisimman lyhyeksi koko jutun.
Hain kevään yhteishaussa korkeakouluun, tarjottiin paikkaa. Kerroin äidille, sai paniikkikohtauksen ja pyysi että "et mene, et mene" ja että "et jätä mua tänne" yms.
Tuota seuraavat viikot en meinannut saada unta, vääntelin sängyssä vielä keskellä yötä. Lopulta jätin paikan vastaanottamatta. Äiti oli onnellinen, itki ja halasi. Mutta mulle laskeutui kivi vatsaan ja karmea olo.
Mulla ei enää ole yhtäkään tuttua tässä kaupungissa. Nekin, jotka jäivät vaille opiskelupaikkaa, ovat muuttaneet jo pois. Haluaisin tavallaan t*ppaa itseni, koska en tiedä, miksi taivun niin helposti. Eipä minusta taidakaan tulla mitään.
Kommentit (35)
Haet uudestaan ja menet. Äitisi on vastuussa omasta elämästään ja sinä omastasi ja voihan hän muuttaa sinua lähemmäksi jos ei halua yksin jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli kyllä väärin tehty äidiltä. Ymmärrettävää että lapsen muutto tuntuu kurjalta, mutta ei siitä saa syyllistää. Ja ymmärrettävää ettet halunnut äidin olevan surullinen. Kannattaa opiskella kursseja avoimessa, hakea ensin vuonna uudestaan ja hyväksilukea kurssit tutkintoon.
Pitää katsoa, kiitos kehotuksesta. En usko, että olisi tahallaan/tarkoittanut syyllistää. Tällä hetkellä olo yhä kurja, ollut jo pari kuukautta. Halusin jonnekin kirjoittaa, mistä muutkin voisivat lukea tilanteesta (jos vaikka olisivat saman kaltaisessa).
Lisään vielä että nyt alat valmistää äitiäsi henkisesti lähtöösi. 2.
Sanaakaan en usko tekstisi. Jos totta? Kasva vihdoin aikuiseksi. Ota vastuu omista valinoistasi ja tekemiset. Syyllistäjät tosin siihen ei koskaan pysty. Varmasti äitisi valitsee sinulle puolisonkin.
Lapset eivät ole olemassa äitiään varten.
Karmea mutsi sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haet uudestaan ja menet. Äitisi on vastuussa omasta elämästään ja sinä omastasi ja voihan hän muuttaa sinua lähemmäksi jos ei halua yksin jäädä.
Ei luultavasti muuttaisi, vaikka haluaisi - asuu yhä isäni kanssa, joka ei suostuisi. Mutta olet oikeassa, molemmat vastuussa omista elämistä - tämänkään takia en ymmärrä, miksi annoin periksi, kun itsekin tiedostin asian. Mutta näin.
Pelottaa ehkä vähän, etten ensi vuonna pääsekään opiskelemaan, sillä tälläkin kertaa se oli "juuri ja juuri" tilanne. Ei voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli kyllä väärin tehty äidiltä. Ymmärrettävää että lapsen muutto tuntuu kurjalta, mutta ei siitä saa syyllistää. Ja ymmärrettävää ettet halunnut äidin olevan surullinen. Kannattaa opiskella kursseja avoimessa, hakea ensin vuonna uudestaan ja hyväksilukea kurssit tutkintoon.
Läiheisriippuvuus on sairaus. Hän ei tule koskaan tajuamaan, koska hänen sairautensa ei mahdollista sitä.
Vierailija kirjoitti:
Sanaakaan en usko tekstisi. Jos totta? Kasva vihdoin aikuiseksi. Ota vastuu omista valinoistasi ja tekemiset. Syyllistäjät tosin siihen ei koskaan pysty. Varmasti äitisi valitsee sinulle puolisonkin.
Onhan näitä, siis tälläisiä vanhempia D: Ihan uskottavalta omaan korvaan kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin on aika itsenäistyä, rohkaistua ja katkaista napanuora.
Lupaa pitää yhteyttä ja itsestäsi huolta, niin se rauhoittaa äitiä. Ja mene kouluun tai muuta, mitä haluat tehdä elämässäsi, jos kerran aikuinen olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haet uudestaan ja menet. Äitisi on vastuussa omasta elämästään ja sinä omastasi ja voihan hän muuttaa sinua lähemmäksi jos ei halua yksin jäädä.
Ei luultavasti muuttaisi, vaikka haluaisi - asuu yhä isäni kanssa, joka ei suostuisi. Mutta olet oikeassa, molemmat vastuussa omista elämistä - tämänkään takia en ymmärrä, miksi annoin periksi, kun itsekin tiedostin asian. Mutta näin.
Pelottaa ehkä vähän, etten ensi vuonna pääsekään opiskelemaan, sillä tälläkin kertaa se oli "juuri ja juuri" tilanne. Ei voi mitään.
Nyt on vuosi aikaa opiskella joten pärjäät paremmin. Ja vuosi on lyhyt aika joten älä mollaa itseäsi, hyvä että heräsit heti etkä 10 vuoden päästä siihen että elämäsi menikin jonkun toisen mielen mukaan. Ja hakea voi joka vuosi jos ei tärppää. Onnea tulevalle urallesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä että nyt alat valmistää äitiäsi henkisesti lähtöösi. 2.
Näin juuri, äidin pitää löytää omat kaverit ja verkosto.
Hän on liian kiinni sinussa.
Ota yhteys opintotoimistoon ja kerro tilanteesi ja kysy, olisiko siellä peruutuspaikkaa sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Hae uudestaan. Törkeä äiti, katkaise välit. Olen tosissani.
Karmea temppu äidiltäsi. Onneksi olet nuori, eikä yhden vuoden lykkäys opintojen aloittamisessa merkitse loppupeleissä oikeastaan mitään.
Nuoret ja aikuistuneet lapset muuttavat pois vanhempiensa luota. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Sanaakaan en usko tekstisi. Jos totta? Kasva vihdoin aikuiseksi. Ota vastuu omista valinoistasi ja tekemiset. Syyllistäjät tosin siihen ei koskaan pysty. Varmasti äitisi valitsee sinulle puolisonkin.
Sivusta: sinuna en sanoisi mitään. Oletko trolli? Ei tuollaista voi olla.
Äitisi on personaalisuushäiriöinen.
Sinun tehtäväsi ei ole olla hänen äitinään seuraavat vuosikymmenet, vaan voit luoda itse oman elämäsi. Se on kaikkien aikuistuvien lasten oikeus. Hae uudelleen ja ota paikka vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanaakaan en usko tekstisi. Jos totta? Kasva vihdoin aikuiseksi. Ota vastuu omista valinoistasi ja tekemiset. Syyllistäjät tosin siihen ei koskaan pysty. Varmasti äitisi valitsee sinulle puolisonkin.
Onhan näitä, siis tälläisiä vanhempia D: Ihan uskottavalta omaan korvaan kuulostaa.
Älä vaivaudu vastaamaan tuollaisille.
Tuo oli kyllä väärin tehty äidiltä. Ymmärrettävää että lapsen muutto tuntuu kurjalta, mutta ei siitä saa syyllistää. Ja ymmärrettävää ettet halunnut äidin olevan surullinen. Kannattaa opiskella kursseja avoimessa, hakea ensin vuonna uudestaan ja hyväksilukea kurssit tutkintoon.