Miten menee perhe-elämässä epävakaat ja/tai dissot?
Onko teillä hyviä keinoja jaksaa esim. lasten täikierteitä yms. jossa kuppi menisi nurin ns. normaalillakin.
Ja en olisi hankkinut lapsia, jos olisin itselläni ymmärtänyt tällaista olevan. Ja onneksi olen melko pitkällä toipumisessa; ei vain meinaa jaksaa jos tulee jotain ylim. hankaluuksia. Parhaaksi katson purra huulta ja hengittää rauhassa jossain yksin.
Kommentit (7)
Mistä diagnoosi? Ei minulla ainakaan ole. Muotijuttu hakea diagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Viimeksi tänä aamuna itkenyt tunnin, kun oli niin vaikea aamu lähtemisineen. Vaikea kestää sitä että vaikka yrittää parhaansa niin joka päivä tuntuu jokin menevän kuitenkin pieleen.
Halaus sinulle! Niin tuttua ja sitten itsesyytökset.
Ap
Vika voi olla puoliksi muissa, eikä yksin sinussa. Oletko tullut koskaan ajatelleeksi tätä? Ennen diagnoosien aikakautta myönnettiin tämä totuus. Kulutettiin vähemmän lääkäreitä ja psykologeja.
Itken harvoin, mutta silloin aiheesta. En ole mielestäni epävakaa tai disso. Tunteet kuuluvat elämään.
Itken myös vähintään yhtä monta kertaa, ellen enemmän, ilosta ja onnesta kuin surusta ja onnettomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Itken harvoin, mutta silloin aiheesta. En ole mielestäni epävakaa tai disso. Tunteet kuuluvat elämään.
Itken myös vähintään yhtä monta kertaa, ellen enemmän, ilosta ja onnesta kuin surusta ja onnettomuudesta.
Kysyttiinkö sinulta jotain? (ks. otsikko)
En enää mieti tulevaisuutta. Menen arjessa muutaman kymmenen minuutin aikajänteellä eteenpäin. Reippaina hetkinä teen viikon ruokalistan tai kuukauden budjetin paperille, jos rahapäivänä on huono vointi niin voin vaan maksella laskut listan mukaan kuin robotti eikä tarvitse järkeillä mikä lasku mistäkin rahasta. Ruokalistassa koitan varata myös sellaisia ruokia joita voi syödä useampana päivänä tai joiden laittaminen ei vaadi paljon mitään. Niitä voi sitten pyörittää jaksamisen mukaan.
Laitan kalenteriin tapahtumia/tekemisiä joista voisin tykätä niin lähteminen ja ohjelman keksiminen on helppoa jos sattuukin hyvä päivä, näin saan itseni ulos talosta joka on minulle vaikeaa.
Nyt syyslomalla olen päättänyt käydä lasten kanssa kerran kaupungilla pizzalla ja kahtena päivänä yhteistä lomatekemistä kotona. Lopun aikaa saavat rentoutua.
Pähkinänkuoressa koetan reippaina päivinä valmistella arkea niin että voin tarvittaessa tehdä vaan sen minimin jos en muuhun pysty.
Viimeksi tänä aamuna itkenyt tunnin, kun oli niin vaikea aamu lähtemisineen. Vaikea kestää sitä että vaikka yrittää parhaansa niin joka päivä tuntuu jokin menevän kuitenkin pieleen.