En ole kiireisen elämäntilanteen takia jaksanut viime vuosina pitää yhteyttä kaikkiin sukulaisiin ja ystäviin
Ja nyt nämä luulevat, että olen suuttunut jostain. Olen kyllä sanonut asiasta, ja kertonut tilanteesta, mutta monet eivät silti tunnu ymmärtävän. En tiedä, kumpi on pienempi paha, uuvuttaa itsensä yhteydenpidolla vai kokea huonoa omaatuntoa, etten pidä yhteyttä.
Kommentit (8)
Miksi yhteydenpito on uuvuttavaa? Onko niin raskasta laittaa välillä viesti "moi mitä kuuluu" ja kommentoida jotain vastaukseen. Mitä elämässäsi sitten tapahtuu mikä on niin raskasta? Sosiaaliset suhteet voivat helpottaa uupumusta.
Jos olet vuosia voinut olla pitämättä yhteyttä, eivät he missään tapauksessa ole kovin tärkeitä ihmisiä olleet. Mikä siis estää jatkamasta ilman kontaktia tästä eteenpäinkin. Vai tarvitko heiltä nyt jotain?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aika tylyä, ettet vastaa heidän yhteydenpitoonsa vaan vaikenet vuosikausiksi. Ei ihme että luulevat sinun suuttuneen.
Kyllä olen vastannut lyhyesti, mutta en jaksa tapaamisia tai pitkiä puhuita. Minulla oli ennen laaja ystäväpiiri, mutta tilanteeni on muuttunut. On sairas lapsi, ikääntyneet vanhemmat ja melko uuvuttava työ. Käytän vapaa-aikani, silloin kuin sitä on, kaikessa hiljaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet vuosia voinut olla pitämättä yhteyttä, eivät he missään tapauksessa ole kovin tärkeitä ihmisiä olleet. Mikä siis estää jatkamasta ilman kontaktia tästä eteenpäinkin. Vai tarvitko heiltä nyt jotain?
Kyllä he olivat aikanaan tärkeitä, mutta yhteydenpito vain hiipui kun elämä täyttyy nyt muusta. Nyt olen kuullut kiertokautta tai suoraan että minun luullaan suuttuneen, kun en ole enää se aktiivinen osapuoli. En tällä hetkellä tarvitse keneltäkään mitään, mutta kurjaltahan se tuntuu jos tuotan ihmisille pahaa mieltä sillä, etten pidä isommin yhteyttä. Vastailen kyllä viesteihin ja puheluihin jos joku minuun päin on yhteydessä, siitä ei ole kyse, mutta itse en juuri ole keneenkään päin yhteydessä.
Tuttua. Minullakin on yhteydenpito moniin hiipunut osin samoista syistä. Toki jos heiltä on tullut aloitetta niin olen vastannut mutta itse en ole saanut aloitteita tehtyä. Se harmittaa nyt. On iso kynnys ottaa yhteyttä ihmiseen jonka kanssa olen viimeksi puhunut neljä vuotta sitten.
Voi olla niin uupunut ettei jaksa muuta kuin työelämän pakolliset jutut. Se on täysin ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla niin uupunut ettei jaksa muuta kuin työelämän pakolliset jutut. Se on täysin ymmärrettävää.
Miten saisi ne ystävätkin ymmärtämään?
Onhan se aika tylyä, ettet vastaa heidän yhteydenpitoonsa vaan vaikenet vuosikausiksi. Ei ihme että luulevat sinun suuttuneen.