Kysymys akateemisille:

Virallisten testien mukaan keskimääräistä fiksumpi, joo, mutta kukapa ei olisi... Siis tarkoitan, että polarisoituminen sen keskimääräisen satasen eri puolin on niin vahva, että hervoin sitä omassa viiteryhmässään pääsee itseään fiksuksi tuntemaan.



Olisi tyhmää olla aloittamatta uutta juttua 30-vuotiaana - ajattele nyt kuinka paljon sinulla on vielä elämää edessä...

Omasta fiksuudestani en mene sanomaan, koska nuorena olin niiiiiin paljon fiksumpi kuin nykyään ;)



Mutta sen voin melko varmasti taata, että ihan ilman ponnisteluja yliopistosta ei selviä.



Niin että olennainen kysymys ei minusta ole oletko fiksu vaan oletko motivoitunut

Vaatii hyviä istumalihaksia ja kovaa työtä. Ei muuta.

Varmasti pärjäät, tsemppiä!

lukio opinnot minulla aikanaan meni, ja yliopisto-opinnot iisisti ja hyvillä arvosanoilla.

Uskon, että ap:lle on etua elämänkokemuksesta, alalla kuin alalla, kunhan muistat, että 30 v ei ole ikäloppu. Menestystä opintoihin!

kunhan on sinnikäs ja motivoitunut niin pärjää kyllä.

Itse olen kai sillä tavalla orientoitunut, että pärjäsin yliopistossa ym.., mutta en tosiaan ole kaikin tavoin fiksu ollenkaan. Ei tarvi olla..

lukemisesta sen verran, etten jaksanut lukea edes ap:n viestiä loppuun joten toivottavasti vastaan edes kysymykseen, mutta akateeminen joka tapauksessa. ihan ajallaan valmistuin ja vaki työ on jonka hoitamisesta selviän aivan kunnialla. Laitetaan piste ettei joku epäile akateemisuuttani.

jos sinä olet päässyt pääsykokeesta sisään niin kyllä säkin varmaan tarpeeksi fiksu olet. Sen jlkeen loppu onkin kiinni motivaatiosta, kiinnostuksesta ja opiskelutyylistä.



On siellä muuten muitakin vanhoja.

Aika harva on joka asiassa tosi lahjakas. Ja työnteolla ne tulokset yleensä saadaan, eikä millään synnynnäisellä kyvykkyydellä, vaikka onhan siitäkin yleensä hyötyä.



Meikäläisellä vaihtelee aika rajusti käsitys omasta tyhmyydestäni: välillä onnistun ja koen olevani hyvinkin fiksu, mutta sitten taas jossain asiassa epäonnistun ja vaivun epätoivoon tyhmyyteni takia. Eli sanoisin, ettei pieniä itsensä tyhmäksi kokemisen hetkiä kannata ottaa kovin vakavasti. :) Tai suurempiakaan. :D

Pääsykoe on yliopiston ehdottomasti vaikein tentti. Jos sen läpäisee, on tarpeeksi fiksu opiskelemaan yliopistossa.

Pääsin yliopistoon 19-vuotiaana. Nyt kun jälkikäteen ajattelen, olin silloin kyllä paljon fiksumpi kuin nykyään. Opin mitä tahansa tosi nopeasti, olin hyvä kaikissa aineissa lukiossa ilman minkäänlaista työntekoa. Pääsin ekalla sisään aika pienellä lukemisella, vaikka sinä vuonna sadoista hakijoista pääsi vain 14 %.



Nykyään olen ihan torvi, kaikki asiat katoilevat päästä, olen jatkuvasti ihan pihalla ja muutenkin vähän urpo. Enkä edes ole millään lukutoukka-alalla, vaan työni sisältää ihan kunnon actionia. :)

Omasta fiksuudestani en mene sanomaan, koska nuorena olin niiiiiin paljon fiksumpi kuin nykyään ;)

Mutta sen voin melko varmasti taata, että ihan ilman ponnisteluja yliopistosta ei selviä.

Niin että olennainen kysymys ei minusta ole oletko fiksu vaan oletko motivoitunut

Tietty kannattaa valita ala, jolla ei nyt lähtökohtaisesti ole ihan surkea (tyyliin joillakin matikka jne.). Itse olen keskifiksu ja sain hyvät arvosanat varsin kohtuullisella lukemisella. Jos sisään pääsee ja on motivaatiota, on ihme, jos ei pärjää.

jaksatko tehdä töitä ja puurtaa? Itse pitää pystyä siihen, ei kukaan tule käskemään... Se oli vaikeinta ainakin minulle, mutta kyllä siitä selviää, kun päättää selvitä!

niin pärjäät kyllä yliopiston opinnoissakin.

keväänä, mutta nyt vasta aloittelen, koska olin äitiyslomalla.

Hei, kaikki tutut!

-ap-