Parisuhteen löytäminen tuntuu nykyään mahdottomalta
Olen 26-vuotias mies, ja etsinyt kumppania 20-30 vuotiaista naisista tuloksetta. Matchejakaan ei juuri tule tinderissä ja olen liian pelokas tutustuakseni naisiin oikeassa elämässä. Kun olin nuorempi, niin treffiseuraa löytyi helpommin ja on ollut pari parisuhdettakin. Huolestuttaa voisiko olla mahdollista, että aika on jo ajanut ohitseni... Minua nuoremmat ihmiset tuntuvat saavan seuraa helposti ja haikeana katson vierestä kun ympärillä kulkee onnellisia pariskuntia. Teen kovasti henkistä työtä sen eteen, etten katkeroituisi. Omasta mielestäni olen ihan mukava tyyppi, opiskelen ja harrastan liikuntaa.
Kommentit (14)
Naisten ja miesten vastakkainasettelu puree👍
Kiitos intersektionaalisen feminismin.
Ei se ole iästä kiinni vaan maailmasta. Kaikki on nykyään polarisoituneempaa ja ulkonäkökeskeisempää kuin ennen. Raha, kiinnostus ja kaikki muu kiva osuu yhä voimakkaammin samoille tyypeille.
Voit työstää esim. tuota pelkoasi tutustua "oikeassa" elämässä. Tai sitten hyväksyä, että elelet itseksesi, ehkä jopa oppia nauttimaan siitä.
Otat pari konjakki snapsia ja sitten baariin, niin kyllä sitä rohkeutta löytyy.
Vierailija kirjoitti:
No vastaus on siinä että oikea elämä pelottaa. Et oo haluttava kumppani.
No ehkä toi pelokkuus oli hieman dramaattinen ilmaus, tarkoitan että oon äärimmäisen ujo ja se estää ihmisiin tutustumisen ja tuntemattomille juttelun kasvotusten
Ap
Jos sinulla on asiat kunnossa, sinulla on vielä 20 vuottakin aikaa.
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.
Ap
Pelokkaat miehet eivät ole seksikkäitä. Kehitä itsetuntoasi, olet varmasti hyvä tyyppi.
Kun pääset yli neljänkympin otat asian rennommin. Ja sitten yksi päivä huomaatkin olevasi naimisissa.
Nauti nyt sinkkuna olemisesta. Voit tehdä juuri niitä asioita mitä itse haluat.
Nim. Puhun kokemuksesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vastaus on siinä että oikea elämä pelottaa. Et oo haluttava kumppani.
No ehkä toi pelokkuus oli hieman dramaattinen ilmaus, tarkoitan että oon äärimmäisen ujo ja se estää ihmisiin tutustumisen ja tuntemattomille juttelun kasvotusten
Ap
Kouluta itseäsi, käy tilanteissa, jossa joudut puhumaan tai esittelemään itsesi? Itsekin olin nuorena sairaalloisen ujo, mutta menin erilaisiin harrastuksiin ja tapahtumiin, missä oli pakko puhua. Aluksi punastelin ja sössötin, mutta opin käyttäytymään tuntemattomien kanssa.
Rohkeutta!
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.
Ap
Tää ei sit ole mun kommentti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun pääset yli neljänkympin otat asian rennommin. Ja sitten yksi päivä huomaatkin olevasi naimisissa.
Nauti nyt sinkkuna olemisesta. Voit tehdä juuri niitä asioita mitä itse haluat.
Nim. Puhun kokemuksesta
Mäkin puhun kokemuksesta, eli aloittaja törmää pariin hyväksikäyttäjään, tulee kaltoinkohdelluksi niin että itsetunto romuttuu, kokee seksuaalista väkivaltaa ja tulee seksuaalisesti niin estyneeksi, ettei kykene enää koskaan intiimisuhteisiin.
Pointti on, että vaikka meillä on tälläisiä kokemuksia, se ei tarkoita että aloittaja eläisi identtisen elämän. Hän voi olla nelikymppisenä suurperheellinen, tai sitten minunkaltainen ihmisraunio. Se, että sinun puolisosi valitsi sinut, ei tarkoita että hän valitsisi aloittajaa. Tai minua.
No vastaus on siinä että oikea elämä pelottaa. Et oo haluttava kumppani.