Mistä saakka anteeksianto on ollut yhtä, kuin menneisyyden unohtaminen?

Minusta anteeksianto ja unohtaminen eivät ole sama asia. 

Eri asioita toki, ja toki asiasta voi mainita, jos on joku samanlainen tilanne, mutta itse en kyllä puhuisi anteeksantamisesta, jos asiasta jatkuvasti muistuttelee vielä paljon jälkeenkin asian selvittämisen.

Eri asioita, mutta anteeksiantaminen on monesti unohtamisen edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Eri asioita, mutta anteeksiantaminen on monesti unohtamisen edellytys.

Ja aina ei pidäkään  unohtaa. Esimerkiksi jos lainaa ystävälle rahaa tämän luvatessa maksaa takaisin, mutta ei maksakaan, voi antaa anteeksi. Mutta ei kuitenkaan kannata unohtaa ja lainata toista kertaa. 

Eihän mitään voi aktiivisesti unohtaa, vaikka kuinka haluaisi.

Ja monesti se anteeksi antaminen vaatii vuosien työn. Pitää ensin sisäistää se, että se tehdään etupäässä itsensä takia, jotta pääsisi elämässä eteenpäin. (Se sinulle pahaa tehnyt ei ehkä edes tajua tekonsa seurauksia eikä ehkä edes odota anteeksisaamista.)

Olen joutunut tekemään tällaista työtä itseni kanssa, mutta en ole pystynyt unohtamaan, vaikka haluaisin. Ikävät muistot pulpahtavat esiin silloin tällöin, en tiedä, miten niitä voisi estää. Mielestäni olen kuitenkin pystynyt antamaan anteeksi. Pidän nimittäin ao. henkilöä persoonallisuushäiriöisenä, joka ei voi käytökselleen mitään. Välit olen pannut poikki, jottei uusia selkkauksia syntyisi. Hänkään ei koskaan ota minuun yhteyttä..

Kokemuksista oppii. Seuransa voi valita. Kun laittaa härskeilijöille rajoja voi askel kerrallaan mennä eteenpäin.

Ikävät ihmiset saavat jotain erikoista nautintoa kiusaamalla muita.

Ja väitän että tasan tietävät mitä tekevät.

Osaavat pelata ja ärsyttää tiimityönä oikein mallikkaasti.

Jos tollasiin reagoi, olet itse kohta samaa tasoa...

Suotavaa keskittyä kivoihin juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Eihän mitään voi aktiivisesti unohtaa, vaikka kuinka haluaisi.

Ja monesti se anteeksi antaminen vaatii vuosien työn. Pitää ensin sisäistää se, että se tehdään etupäässä itsensä takia, jotta pääsisi elämässä eteenpäin. (Se sinulle pahaa tehnyt ei ehkä edes tajua tekonsa seurauksia eikä ehkä edes odota anteeksisaamista.)

Olen joutunut tekemään tällaista työtä itseni kanssa, mutta en ole pystynyt unohtamaan, vaikka haluaisin. Ikävät muistot pulpahtavat esiin silloin tällöin, en tiedä, miten niitä voisi estää. Mielestäni olen kuitenkin pystynyt antamaan anteeksi. Pidän nimittäin ao. henkilöä persoonallisuushäiriöisenä, joka ei voi käytökselleen mitään. Välit olen pannut poikki, jottei uusia selkkauksia syntyisi. Hänkään ei koskaan ota minuun yhteyttä..

Minulla ei ole kummemmin tarvetta muistella menneisyyden tapahtumia, ei omia typeryyksiä, sillä niitä en pysty jälkikäteen muuttamaan, muttei myöskään toisten toimia. Toisinaan välien katkaiseminen vaikuttaa ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Jokaisella on murheensa ja ne vaikeatkin kokemukset menneisyydessä, muttei niistä muistuttelu johda mihinkään.   

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Et kylläkään ole ap. Tsemppiä sinulle. Mikä sinun lapsuustraumasi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Et kylläkään ole ap. Tsemppiä sinulle. Mikä sinun lapsuustraumasi on?

Turha alapeukuttaa, sillä ap vastasin hänenä esiintyvän kommenttiin.

En ymmärrä otsikkoa enkä sen kysymystä.

Siis miten anteeksianto on kuin menneisyyden unohtamista? Ei siis sama asia vaan samanlainen asia.

Jos jättäisit otsikosta pilkun pois, se olisi ymmärrettävämpi.

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Oikea ap

Anteeksianto ei tee tehtyä tekemättömäksi. Eikä anteeksianto tarkoita, että hyväksyisi teon, vaan päinvastoin. Sellaista tekoa, jonka hyväksyy, ei tarvitsekaan antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri asioita, mutta anteeksiantaminen on monesti unohtamisen edellytys.

Ja aina ei pidäkään  unohtaa. Esimerkiksi jos lainaa ystävälle rahaa tämän luvatessa maksaa takaisin, mutta ei maksakaan, voi antaa anteeksi. Mutta ei kuitenkaan kannata unohtaa ja lainata toista kertaa. 

Tällöin mitään todellista anteeksiantamista tuskin on tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän mitään voi aktiivisesti unohtaa, vaikka kuinka haluaisi.

Ja monesti se anteeksi antaminen vaatii vuosien työn. Pitää ensin sisäistää se, että se tehdään etupäässä itsensä takia, jotta pääsisi elämässä eteenpäin. (Se sinulle pahaa tehnyt ei ehkä edes tajua tekonsa seurauksia eikä ehkä edes odota anteeksisaamista.)

Olen joutunut tekemään tällaista työtä itseni kanssa, mutta en ole pystynyt unohtamaan, vaikka haluaisin. Ikävät muistot pulpahtavat esiin silloin tällöin, en tiedä, miten niitä voisi estää. Mielestäni olen kuitenkin pystynyt antamaan anteeksi. Pidän nimittäin ao. henkilöä persoonallisuushäiriöisenä, joka ei voi käytökselleen mitään. Välit olen pannut poikki, jottei uusia selkkauksia syntyisi. Hänkään ei koskaan ota minuun yhteyttä..

Minulla ei ole kummemmin tarvetta muistella menneisyyden tapahtumia, ei omia typeryyksiä, sillä niitä en pysty jälkikäteen muuttamaan, muttei myöskään toisten toimia. Toisinaan välien katkaiseminen vaikuttaa ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Jokaisella on murheensa ja ne vaikeatkin kokemukset menneisyydessä, muttei niistä muistuttelu johda mihinkään.   

Ei minullakaan ole mitään tarvetta muistella noita ikävyyksiä, mutta minkäs teet, kun aivot pulpauttavat niitä pinnalle silloin tällöin?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä otsikkoa enkä sen kysymystä.

Siis miten anteeksianto on kuin menneisyyden unohtamista? Ei siis sama asia vaan samanlainen asia.

Jos jättäisit otsikosta pilkun pois, se olisi ymmärrettävämpi.

Siinä mielessä kysyn, että minulle on tullut se vaikutelma, että vaaditaan menneisyyden unohtamista vedoten anteeksiantoon.  Menneisyydestä valehteleminen on kuitenkin turhaa ja hyödytöntä. Kysyttäessä esimerkiksi mitä töitä olet tehnyt aiemmin, niin yleensä kysymykseen vastataan sen sijaan, että kieltäydytään kertomasta. Ei minulla ole tarvetta sen kummemmin penkoa vuosien takaisia. Siellä on hyvät ja vähemmän hyvät hetkensä ja minä ainakin tahdon kulkea kohti tulevaa menneeseen katsomisen sijaan. Ajatukset ja asenteet muuttuvat kokemusten ja vuosien saatossa ja jopa persoonallisuus muokkautuu. Olin aiemmin miellyttäjä ja kyseinen piirre on hioutunut vuosien kuluessa. Edelleenkin tahdon osoittaa välittämistä ja hellyyttä, mutta kuuntelen myös omaa sisintäni sen sijaan, että vastaisin odotusten perusteella. Onhan tämä opettelemista. Opetella uudelleen luottamaan ja antamaan mahdollisuus. Uskaltaa puhua ja luottaa siihen etteivät erimielisyydet johda torjuntaan tai hylkäämiseen. Muistaa taas etten minäkään hylkää riidan perusteella tai sen ettei maku vaikkapa musiikin suhteen ole yhteneväinen, joten annan myös toiselle luottoa näiden seikkojen suhteen. Tai, että on okei olla kiinnostunut ja näyttää kiinnostuksensa. Sekä muistaa, että elämässä saa olla myös nautintoa ja läheisyyttä, iloa ja rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Ap

Et kylläkään ole ap. Tsemppiä sinulle. Mikä sinun lapsuustraumasi on?

Mun lapsuustrauma on se että naapurissa asunut mua vanhempi tyttö pakotti mut haistelemaan sen pieruja ja se paskansi väkisin mun suuhun ja pakotti mut syömään kaiken paskan. Tätä tapahtui useita kertoja. Opin tykkäämään tästä touhusta. Trauma tulikin siitä että tyttö muutti perheineen pois ja jäin ilman tätä edellä mainittua touhua tytön kanssa😢

Ap. kirjoitti:

Mt-ongelmia ollut aiemminkin kyllä, burn-out, lapsuustraumaa. Nyt tämän takia lääkitystä lisätty ja kovasti odotan terapiaan pääsyä. En pääse tästä asiasta eteenpäin omin voimin.

Oikea ap

Et ole edellenkkään ap, joten anna olla.