Onko kukaan muu jäänyt "haikailemaan" menneisyyden netti-ihastusta, jota ei koskaan tavannut?
Tuntuu säälittävältä. Mutta joskus ko. tyyppi vaan tulee mieleen, ajattelen että mitähän sille tapahtui elämässä. Ei ole vuosiin enää ollut mitään yhteydenpitoa, eikä edes tapaa pitää yhteyttä sillä hän ei vastaa enää vanhaan emailiinsa.
Hän oli todella unelmieni kumppani, sitten hän muutti ulkomaille ja emme ehtineet koskaan nähdä. Asuimme eri kaupungissa silloin kuin juteltiin ja jotenkin se tapaaminen jäi.
Tai ehkäpä olin ihastunut vain ideaalikuvaani hänestä, minkä olin muodostanut omassa päässä. Mutta kaikki näytti olevan kohdallaan, hyvännäköinen, itseironinen, vaatimaton, kiltti, mukava, taiteellisesti lahjakas kuten minäkin. Molemmat etsi "tositarkoituksella" suhdetta. Hänellä oli tosi hyvät arvot ja jalat maassa. Sama huumori.
Lähettelimme toisillemme tekemiämme taidejuttuja vuorotellen ja keskustelimme todella syvällisesti, monista asioista myöhään yöhön. Uskoiduimme puolin ja toisin myös aremmista asioista, mitä ei esim. livekavereille koskaan sano. Sitten hän vain lähti. En ole koskaan pystynyt kokonaan unohtamaan sitä ihmistä, vaikka on myöhemmin ollut muita kumppaneita. Ja nyt en luultavasti koskaan enää kuule hänestä. Näen joskus untakin missä tapaan hänet vihdoin ja kaikki loksahtaa kohdalleen.
On niin jotenkin säälittävää ja turhaa miettiä tuollaista. Mutta joskus se ihminen vaan hyppää mieleen. Olenko jotenkin epänormaali ja säälittävä? Vai käykö tätä joskus muillekin?
Kysehän ei välttämättä ole muusta kuin ostain ideaalikuvasta mistä haaveilee ja mitä muistelee, kun tosielämän suhteet osoittautuu p**koiksi yksi toisensa jälkeen.
On tapahtunut ja luulisin että monille, jossain määrin ainakin.
Tosin useimmat ihmiset varmaan sysää nuo ajatukset syrjään aika pian. Tervettä, jos nyt ei kovin tosissaan/säännöllisesti sitä murehdi ja märehdi. Mieleen saattaa eksyä. Kirjekaveri tai nettikaveri voi tuntua hyvin läheiseltä, ilman että tapaa koskaan, koska siinä saattaa helpostikin uskoutua asioista joita ei sano edes monivuotisille tutuille. Syvimmistä tunnoista, omista peloista unelmista jne.
Netissä on helppo luoda ihmisestä ihanteellinen kuva omaan päähänsä, niin kuin sanoitkin. Huonot puolet eivät tule esiin muutenkaan alussa niin helposti, kun molemmat yrittävät olla parhaimmillaan ja tehdä positiivisen vaikutuksen vastapuoleen. Netissä tämä vielä korostuu, kun huonoja puolia ei tahattomasti tule ilmi kovinkaan helposti
Sääli että ette ehtineet tavata. Kirjoituksesta olettaisin, että henkilö ei ole Facebookissa tai vastaavissa, mistä voisi yrittää etsiä